Turku Rock City

Ihmiskoe

2012-01-19T09:17:00.006+02:00

Tehdäänpä pieni ihmiskoe. Seuraavaksi eräs intohimoisesti Bruce Springsteeniin suhtautuva henkilö (that's me) laittaa Springsteenin tulevan levyn ensimmäisen singlen soimaan (ilmestyi tänään). Kuuntelen singlen viisi kertaa ja kirjaan alle tuntemukseni.

Here we go:

1. kuuntelukerta:

Ei kuulosta pahalta. Vähän on tuotannossakin enemmän ilmaa kuin Brendan O'Brienin aikana. Parinkymmenen sekunnin jälkeen alkaa tulla tuttuja Bruce-elementtejä mukaan. Runsaan minuutin jälkeen alkaa hymyilyttää. Kohta pääsee keikoille, JEE. Ai niin, tätä biisiä piti kuunnella. Kivasti se rullaa. Aika tukkoon tää on näköjään silti tuotettu. Mistähän muusta tässä lauletaan kuin We take care of our own...

2. kuuntelukerta:

Tää alku toimii oikeasti... Missä kohtaa mennään tukkoon? Eka säkeistö toimii ihan kivasti. From Chicago...-kohdassa näköjään, tässä on turhan paljon soittimia. Soundaa muuten varmaan aika komealta livenä, ja kun stadionillinen ihmisiä hoilaa We take care of our own...kukakohan tässä on paukuttamassa rumpuja...

3. kuuntelukerta:

Nyt kuuntelen niitä sanoja pelkästään. Okei, ei tässä nyt missään Thunder Road-kategoriassa painita, eipä Brucen sanoitukset viime vuosina kyllä ole yleisesti olleetkaan samaa tasoa tai samanlaisia kuin 70-luvulla. Ihan luontevaa jatkumoa nämä ovat 2000-luvun lyriikoille. Vähän mitään sanomaton olo näistä jää.

4. kuuntelukerta:

Paljon soundimaailmassa on kyllä tuttua, niin hyvässä kuin pahassakin. Koskettimet yms. ovat tuttua Brucea jostain kaukaa. Viulut ja yleinen soundimaailma Risingin jälkeistä Brucea. Clarencen mentävä aukko tässä on (torvisektio keikoille!). Voi kun tulisi se huhuttu torvisektio. We need more soul!

5. kuuntelukerta:

Ei tämä nyt huono ole. Edelleen rullaa ihan kivasti, mutta ei tämä nyt mikään klassikkokaan ole. Toivottavasti levyltä löytyy parempiakin biisejä. Toivottavasti tämä ei myöskään ole levyn ns. avainraita, jota pitää veivata väkisin joka keikalla (pahoin pelkään, että täytyy veivata). No jos se tarkoittaa Risingin tiputtamista joka keikan setistä, niin otetaan se vastaan. Sitä paitsi saksofoni/torvisektio saattaisi tässä(kin) tapauksessa pelastaa paljon.

Lopputulos:

Ihan ok biisi, mutta ei todellakaan mitään elämää suurempaa. Tämän perusteella veikkaan, että uudelta levyltä tulee löytymään taas pari rallia, jotka ovat hyviä ja, joita kuuntelee mielellään, mutta loppulevy jää pölyttymään hyllyyn (vrt. Magic). Siinä mielessä jatkaa parin viime levyn perinnettä, jossa levyn julkaisu on lähinnä syy lähteä keikoille.

P.S.

Huhuilevat tätä levyn kanneksi. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan tai sitten tarvitsee äkkiä hakea jotain kansitaiteen tekijän duunia...

IT'S BOSSTIME

2012-01-17T10:29:00.003+02:00

Kuten aiemmin tuli kerrottuakin, esiintyy Bruce Springsteen& The E Street Band ensi heinkuussa Helsingin Olympiastadionilla. Keikkapäiväksi on varmistunut 31. heinäkuuta. Liput tulevat myyntiin ensi viikon keskiviikkona, 25. tammikuuta.

Alla kokonaisuudessaan Live Nationilta paukahtanut tiedote:

Nyt se on totta:
BRUCE SPRINGSTEEN & THE E STREET BAND OLYMPIASTADIONILLE

Loppuvuodesta Bruce Springsteenin suomalaisfanien keskuudesta kuului äänekäs kohahdus, kun Pomon kesän Euroopan-kiertuepäivämääristä ei löytynytkään Suomea. Tänään Live Nation voi fanien iloksi ilmoittaa, että Bruce Springsteen ja hänen E Street Bandinsa nähdään kuin nähdäänkin kesällä Suomessa! Amerikkalaisrockin kivijalka esiintyy Olympiastadionilla Helsingissä tiistaina 31. heinäkuuta. Konsertin lipunmyynti käynnistyy Lippupalvelussa ja Tiketissä keskiviikkona 25. tammikuuta.

Live-esiintyjänä Bruce Springsteen on vertaansa vailla, sen tietävät fanit myös Suomessa. Hänen keikkansa venyvät usein yli kolmituntisiksi rock-spektaakkeleiksi, joilla fanit saavat kuulla sydämensä kyllyydestä hittejä ja harvinaisuuksia, hauskoja covereita ja yleisön huudatuksia. Edellisen kerran timanttisena esiintyjänä tunnettu ”Pomo” nähtiin Suomessa kesäkuussa 2009, kun mies esiintyi yhtyeineen Tampereen Ratinan stadionilla. Sitä ennen Bruce Springsteen on konsertoinut Suomessa kesällä 2008 ja 2003, jolloin mies nähtiin loppuunmyydyllä Olympiastadionilla peräti kahtena iltana peräkkäin.

Viime ajat Springsteen on viettänyt aikaa studiossa työstäen uutta albumiaan, jonka julkaisua on kaavailtu keväälle. Edellisestä albumista ”Working On A Dream” (2009) on vierähtänytkin jo muutama vuosi.

Springsteen on ehdottomasti yksi aikamme vaikutusvaltaisimpia lauluntekijöitä. Hänen tunnetuimmat biisinsä, kuten ”Born In The U.S.A.”, “Born To Run”, “Hungry Heart”, “Dancing In The Dark”, ”Streets Of Philadelphia” ja “The Rising”, ovat rockin kulmakiviä, jotka kaikki tunnistavat. Springsteen on saanut useita palkintoja musiikistaan, esimerkiksi 20 Grammya, kaksi Golden Globea ja Oscarin. Albumeja Springsteen on myynyt maailmanlaajuisesti yli 120 miljoonaa.

KONSERTTI:
Bruce Springsteen and The E Street Band
Ti 31.7.2012 Helsinki, Olympiastadion
Portit auki klo 17, showtime n. klo 19.30

LIPUT:
Myyntiin ke 25.1.2012 klo 9
79 / 69 euroa + mahd. toimituskulut Lippupalvelun myyntipisteistä, puhelinpalvelusta 0600-10-800 (1,96 euroa/min + pvm) ja 0600-10-020 (6,79 euroa/puhelu + pvm) ja netistä http://www.lippupalvelu.fi sekä Tiketin myyntipisteistä, puhelinpalvelusta 0600-1-1616 (1,69 euroa/min+pvm) sekä netistä http://www.tiketti.fi
Ostorajoitus: max. 8 lippua / ostaja

Keikka siis todellakin päättää Euroopan kiertueen ja (jälleen kerran) se voi olla viimeinen tilaisuus nähdä maailman kovin livebändi Suomessa. Jos väität bändin x olevan parasta livenä, kysyn oletko nähnyt Brucen. Vasta kun olet nähnyt Brucen, voin keskustella siitä, onko joku toinen bändi parempi livenä. Tai sitten voi lähteä vaan selvittämään, että miksi allekirjoittanut on juossut vuodesta toiseen ympäri maailmaa bändin perässä. No, muun muassa tällaisten hetkien takia.

Maailmanloppua odotellessa

2011-12-31T16:45:00.001+02:00

Sananen vuoden vaihteeksi...

Päättyvä vuosi tarjosi monenmoista mukavaa musiikkimaailmassa, mutta myös tulevaisuus tarjoaa kaikenlaista odotettavaa, vaikka Maya-kalenteri onkin loppumassa.

Ensi kesänä tapaan jälleen hyvät ystäväni. Vaikka E kadulla musisoivista ystävistä suurin onkin poissa, odotan tapaamisia jo suurella innolla. Keikkaelämysten suhteen, kun vielä ei ole isompaa juttua kuin Bruce tullut vastaan. Ensi kesänäkin sitä pitää yli 60-vuotiaan äijän perässä ainakin Saksaan, Englantiin ja Ruotsiin.

En kyllä laittaisi vastaan, vaikka joku bändi ihan tosissaan olisi positiivinen yllätys ja vaikka haastaisi Brucen planeetan kovimpana live-esiintyjänä. Yllättäen tulleet positiiviset yllätykset kun pystyvät parhaimmillaan piristämään viikoiksi, niin kuin Turnerin Frank pari vuotta sitten Tavastialla.

Niitä uusia hullaantumisen aiheita odotellessa tukeudutaan vanhaan. Leonard Cohenilta ilmestyy uusi levy helmikuun alussa.

Bruceltakin uusi levy tulee vielä ennen kuin muuttolinnut palaavat pohjoiseen. Tosin ei sillä ole mitään väliä, millainen se on. Keikoille pitää silti mennä. Rehellisyyden nimissä Bruce on tällä vuosituhannella julkaissut yhden erinomaisen levyn ja yhden hyvän levyn. Lopuissa studiolevyissä on ollut korkeintaan pari erinomaista biisiä.

Viimeksi kun kuulin, niin myös PMMP:n uusi levy valmistui pikku hiljaa. Sikäli kun se 2012 ilmestyy, voi melko turvallisesti veikata, että kyseessä on vuoden myydyin kotimainen levy. Luultavasti myös yksi parhaista, ellei paras.

Näitä odotellessa kelpaa vaihtaa vuotta. Uuteen vuoteen uusin kujein (joka tämän blogin osalta tarkoittaa pientä uudelleen järjestäytymistä). Siitä lisää myöhemmin.

Luukku 14: Vuoden kotimaiset levyt by Ukkomies

2011-12-14T23:23:00.000+02:00

1. Paula Vesala&Pekka Kuusisto - Kiestinki

Todellinen yllättäjä vuoden levyn paikalla. Kahden lahjakkaan ihmisen puolituntinen yhteistyö vaatii kuuntelijalta paljon, mutta palkitsee moninkertaisesti. Ai niin, Pekka on nero.

2. Michael Monroe - Sensory Overdrive

Erinomaisen katurocklevyn erinomaisen bändin kanssa puskeneen Monroen Sensory Overdrive on ehditty nostaa ulkomaita myöden vuoden kovimpien kiekkojen joukkoon. Kiekko on parasta Monroeta sitten Demolition 23:n.

3. Samuli Putro - Älä sammu aurinko

Tämän vuoden suuria oivalluksia oli se, että Zen Cafén keskinkertaisesta tuotannosta huolimatta Putro tekee omillaan laadukasta materiaalia. Miehen toisellekaan levylle ei varsinaisia huteja osunut.

4. Scandinavian Music Group - Manner

SMG:n toistaiseksi ehjin levykokonaisuus. Ei ihan samanlaisia täsmäiskuja kuin Missä olet Laila? -levyllä, mutta ei kauas jää. Folk on ihanaa, kesä on ihana ja Terhi on ihana.

5. Wedding Crashers - This Is What You Wanted

Edellisen kanssa viime keväänä kiertänytkin vantaalaistrio puski markkinoille vuoden komeimman debyytin. Vahva usko on siihen, ettei ilopopparit jää yhden levyn ihmeeksi.

6. Mirel Wagner - Mirel Wagner

Lähes yhtä hyvä kuin edellinenkin, mutta täysin toisesta ulottuvuudesta. Pakottaa kuuntelemaan uudelleen ja uudelleen.

7. Eppu Normaali - Mutala

Kultaan kurkottanut Eppu-albumi tarjoilee radioaalloilta tuntemattoman bändin. Uusia sovituksia tutuista ja vähän harvemminkin kuulluista kipaleista on mahdutettu tuplalevylle täydet 30.

8. Jerry Lindqvist - Rivertown

Huikeutta. Yksinkertaiset jutut ovat usein niitä parhaita.

9. Cry Bar - We Built This Ship

Tampereen pojat tuntevat pop-historian ja se kuuluu positiivisesti levyllä. Kuten edellisessäkin, tässäkin maltetaan pysyä tiukasti perusasioiden äärellä, which is nice. Propsit muuten bändin poikien näyttelijäsuorituksille.

10. Regina - Soita mulle

Hyvän levynhän Pykärin pariskunta on taas tehnyt, mutta vanhemman Reginan ystävänä tämän pureskelu on vähän kestänyt. Aluksi tuntui vähän "liian popilta". Mitä enemmän kuuntelee, sitä enemmän saumat ja epämiellyttävät särmät hioituvat.

Newsflash: Springsteen sittenkin Suomeen

2011-12-14T07:24:00.009+02:00

Bruce Springsteenin Suomen keikka ensi kesänä näyttää sittenkin toteutuvan. Virallista keikkapäivää ei ole vielä julkistettu, mutta Brucen keikkoja järjestävä Livenation on varannut Helsingin Olympiastadionin käyttöönsä 25.7.-5.8.2012. Eli lipunmyynnin ripeydestä riippuen mies voisi soittaa Helsingissä kaksikin keikkaa. Toteutuessaan Springsteenin Helsingin keikat päättäisivät samalla kiertueen Euroopan osuuden. Toistaiseksi virallistetuista keikoista viimeiset ovat Göteborgin Ullevilla 27.-28.7.

Neljä kertaa Suomessa esiintynyt Springsteen nähtiin edellisen kerran maassamme Tampereella kesäkuussa 2009.

Springsteen ja The E Street Band kiertävät Eurooppaa ensi kesänä toukokuun puolesta välistä alkaen. Mieheltä on myös tulossa uusi levy alkuvuodesta.

62-vuotiaan Brucen vetovoima on vielä kohdillaan. Liput ympäri Eurooppaa ovat viety käsistä ja stadionit myyty loppuun jopa tunneissa, vaikka miehen tulevan levyn sisällöstä on tiedossa vain Brucen sanat: "Something totally different" ja "best thing I've done in years". Myöskään E Street Bandin kokoonpanosta ei ole tiedotettu mitään. Faneja ympäri maailmaa kiinnostaa, miten Bruce ratkaisee viime kesäkuussa kuolleen saksofonisti Clarence Clemonsin jättämän aukon bändissä. "Big Man" oli bändin henkinen selkäranka ja 40 vuoden ystävyyden jälkeen kukaan ei pysty täyttämään Clemonsin saappaita.

------------------------------------------

Osapuilleen tällaisen tiedotteen minä kirjoittaisin. Saas nähdä millainen sieltä tulee. Tarinat sisäpiiristä kun kertovat, että viime viikon lopulla olisi varmistunut, että stadikka on varattu nimenomaan Pomoa varten.

Tässä on erinomainen vaihtoehto pukinkonttiin. Ja muusikot huom! Jos ei ole Bruce vielä katsastettu, nyt alkaa olla viimeisiä hetkiä. Edellisellä kiertueella Bruce on ollut paremmassa iskussa kuin koskaan. Ja kuten Anssi Kela kesän 2009 keikan jälkeen kirjoitti:

"Bruce Springsteen on maailman paras live-esiintyjä. Tämä ei mielestäni ole edes makuasia, se on kiistaton fakta. Kukaan muu maailmantähti ei laita esiintyessään itseään samalla tavoin likoon...Mielestäni valtiovallan pitäisi joka tapauksessa säätää sellainen laki ja asetus, joka määräisi jokaiselle esiintyvälle taiteilijalle Bruce Springsteenin konsertin pakolliseksi – vasta sen jälkeen myönnettäisiin ns. poppiluvat."

Eipä tuohon oikein lisättävää ole. Anssin valistuneeneen keikkaraportin löytää kokonaisuudessaan täältä.

Sopii tulla Olympiastadionille ihmettelemään, miksi minäkin sen Brucen perässä olen ravannut 26 kertaa. Ja ensi kesänä keikkojen yhteismäärään tulee taas muutama lisää.

Luukku 13: Älä koske kepilläkään!

2011-12-13T23:50:00.000+02:00

1. LULU

Metallican ja Lou Reedin yhteistyöstä tiedottaessa moni nosteli kulmakarvojaan ja kun ensimmäiset trailerit ja biisit tulevasta tekeleestä ilmestyivät nettiin, eivät ne yllättäneet... Ainakaan positiivisesti...

Joskus olisi artistien suhtautua tekemiseensä kriittisemmin. Metallican tapauksessa se lienee mahdotonta, kun kuuntelee bändin edesottamuksia tällä vuosituhannella. Edes Rick Rubin ei saanut paskasta hiomalla timanttia Death Magneticin kohdalla, mutta se onkin eri juttu. Jokatapauksessa Lulu -levyn käytetyt dollarit olisi varmasti voinut käyttää fiksumminkin.

2. Something to die for

Poju tuossa aiemmin jo tylytti The Soundsin edesottamuksia vuoden pettymyksissä riittävästi. Mutta on tämä levy pakko ottaa kyllä tähän kategoriaan.

Luukku 12: Vuoden yhteistyöprojektit

2011-12-12T22:48:00.000+02:00

1. Paula Vesala&Pekka Kuusisto

Mitä saadaan aikaan, kun laitetaan yhteen kaksi mainiota muusikkoa? Ainakin tässä tapauksessa kerrassaan nerokas Kiestinki-levy. Ei varmasti ole radio/yökerho/autoystävällisintä musiikkia, mutta palkitsee keskittymiskykyisen kuuntelijan.

2. Lady Gaga&Clarence Clemons

Kuten aiemmin todettua, tämän yhteistyön hedelmät jäivät Clemonsin viimeisiksi levytyksiksi. Hämmentävän hyvin onnistui kahden täysin erilaisen tyylin yhdistäminen tässä.

3. Anssi Kela&Tommy Lindgren

Ei, he eivät tällä kertaa tehneet suoraan yhteistyötä, mutta kaksikon eeppinen Movember-viiksitaistelu kirvoitti monet naurut. Odotamme Kelan lopullista murtautumista Suomi-rapin kärkikastiin. Vuosi 2012 vaatii K-Lan yhteistyötä Edu Kehäkettusen kanssa.

Luukku 11: Rookie-levytykset

2011-12-11T23:50:00.001+02:00

1. Wedding Crashers -This Is What You Wanted

Pari vuotta sitten Äänestä ja Vimmasta ponnistanut Wedding Crashers pukkasi tänä vuonna ulos debyyttilevynsä. Vantaalaisten Esa ja Petri Puttosen sekä Oskari Halstin muodostama trio soundasi raatimme korvaan raikkaalta, mutta bändin soitossa myös kuului soittamisen ilo.

2. The Friend -Athletic Girls

Heti alkuvuodesta debyyttinsä julkaissut turkulais-helsinkiläinen The Friend ihastutti iloisella popillaan. Toimisi varmaan kaikille hipstereillekin ihan täysillä, jos eivät olisi kuulleet jo kolme vuotta sitten kaikkea näitä biisejä. Sitä paitsi jätkien videossa on meininkiä, kuten tulikin jo aiemmin todettua.

3. The New Tigers -The New Tigers

Useat valtamediat nostanevat Tikrut vuoden tulokkaaksi. Tai yllätyn jos eivät nosta. 90-luku on in taas viimeistään nyt.

4. Mirel Wagner - Mirel Wagner

Mirel riisui aseista pysäyttävillä tulkinnoillaan. Edelleenkin tulee hämmästeltyä, mistä tämä nuori nainen löytää naispuoliselta Nick Cavelta kuulostavat tarinansa. Mirel on kuulemma kehittynyt biisintekijänä ja uusi levykin ilmestyy "sitten kun se on valmis". Ehkä jo ensi vuonna kuitenkin. Jo debyytin ulosanti oli sellaista, että hankala on paremmaksi laittaa.

Luukku 10: Vuoden rock-kirjat

2011-12-10T12:56:00.000+02:00

1. Ari Väntänen: Michael Monroe

Väntänen jatkoi pari vuotta sitten ilmestyneen Hanoi Rocks -historiikin viitoitamalla tiellä. Michael Monroe paneutuu nimensä mukaisesti Makkosen muihin vaiheisiin, mutta myös Hanoita käsitellään. Kirja etenee vetävästi ja on näppärä lukukokemus. Jos moittia haluaa, niin Hanoin olisi voinut jättää vieläkin vähemmälle, kun se on kuitenkin jo kerrottu pari vuotta sitten.

2. Kati Rajasaari: Jukka Poika

Kesämökkinaapurista kirjan kirjoittaminen on yleensä huono ajatus. Rajasaaren kesämökin naapurissa sattui vaan asumaan Suomi-reggaen tunnetuin artisti. Jukka Pojan vaiheita käydään sekä Jukan oman äänen kautta että lukuisten Jukan elämänpiiriin kuuluvien ihmisten kautta. Ääneen pääseekin koko suomalainen reggae-skene. Musiikin ohella kirjan keskiöön nousee Jukka Pojan elämänfilosofia(t).

3. Mark Blake: Is this the real life? Queen

Mark Blaken Queen-historiikki on jykevä teos, jossa faktaa ja "faktaa" riittää pidemmäksikin tarpeeksi. Epävirallisessa historiikissa bändin ääni puuttuu, mutta muita lähteitä on ehkä liiankin kanssa. Luettavaa on paljon ja suurimmaksi osaksi homma pysyy kasassa. Ei tätä ehkä ensimmäiseksi Queen-lukukokemukseksi kehtaa suositella, mutta nippelitietoa ja pohdintaa bändin uran vaiheista riittää syventävän oppimäärän tarpeisiin.

Luukku 9: Nettilöydökset

2011-12-09T09:00:00.000+02:00

1. Revival Tour

Maailman kovimman Chuckin, eli Raganin Chuckin, masinoima Revival Tour tarjosi jälleen täyslaidallisen folk-punkin aatelia maailmalle. Kölnin keikka oli taannoin jonkun aikaa jopa kokonaan Youtubessa, mutta sittemmin se on poistunut. Noita Saksan Rockaplast-sarjan keikkoja on ainakin aikaisemmin käännetty innokkaasti dvd:lle. Toivottavasti myös tuo kolmen tunnin spektaakkeli saisi myöhemmin julkisen asun dvd:llä.

2. Frank Turner live @ Glasshouse

Frank ja Sleeping Souls on tekemässä kovaa tahtia maailmanvalloitusta. Tästä puolentoista tunnin setistä voi löytää muutamia syitä siihen, miksi Turner alkaa olla todella iso nimi kotimaassaan.

3. The Gaslight Anthem live in Glastonbury 2011

Revival Tourin ja Horrible Crowesin ohella Brian Fallon ehti kiertää myös Gaslight Anthemin kanssa. Esiintyminen kesäkuun lopussa Glastonburyssa oli varsinkin Brianille erityisen tunteikas, kuten alkunauhana soivasta Junglelandistakin voi päätellä. Keikan kakkososassa muuten myös toistaiseksi levyltä löytymätön biisi Biloxi Parish.

4. Foo Fighters @ T in the Park

Kalasatamassakin poikennutta Foo Fightersia sopii myös fiilistellä Youtuben kautta. Bändi kävi kiskaisemassa parin tunnin setin heinäkuussa Skotlannissa.

Keikalla: Sielun Veljet @ Logomo 7.12.2011

2011-12-08T11:44:00.004+02:00

Ovensa rokkikeikoille avannut Logomo osoittautui ensi-illassaan kelpo saliksi. Ensinnäkin bussi vei torin laidalta ilmaiseksi suoraan oven eteen ja kuljetti halukkaat myös pois samaa reittiä. Liikennejärjestelyiden sujuvuus onkin eittämättä tärkeää, sikäli kun Logomo halutaan tosissaan nostaa kansan tietoisuuteen relevanttina ja säännöllisesti toimivana keikkamestana.

Myös itse sali jätti positiivisen kuvan. Jos Lahden Finlandia-klubi on tuttu paikka, niin Logomon fiiliksessä oli jotain hyvin samaa, vaikka Logomo onkin reilusti isompi. Myös akustisesti paikka tuntui toimivan. Toivoa vaan sopii, että Logomoon tuodaan bändejä kuten on suunniteltu, eikä paikka jää hyödyntämättä.

Entäpä sitten itse keikka? Logomon startti suomalaisen musiikin päivän aattona ei olisi rock-keikkojen suhteen juuri onnistuneempi voinut olla. Yleisöä lämmittänyt Jaakko&Jay todisti jälleen olevansa maailman kovin lämppäri. Kohkaamisellaan tamperelaiskaksikko taisi voittaa lukuisia sydämiä puolelleen myös muovimukeihinsa takarivissä nojanneiden nostalgiatrippiläisten joukosta. Pieneksi toviksi ainakin.

Mutta Siekkareitahan kansa oli saapunut katsastamaan. Kun ei vertailupohjaa parin vuosikymmenen takaa ole, on vaikea sanoa, miltä tuo keikka olisi niiden valossa tuntunut. Yleisön ikärakenteesta päätellen valtaosa kuitenkin taisi elää kultaista nuoruuttaan 80-luvulla Sielun Veljien kulta-aikaan. Ilmeistä päätellen taisivat tykätä myös tämän vuosituhannen painoksesta.

Ja kyllähän vuonna 2011 Sielun Veljet toimi komeasti. Ilman ainuttakaan välispiikkiä tai kiitosta bändi tuli, hoiti hommansa ja voitti. Sanoma oli selvä: nyt keskitytään musiikkiin eikä yleisön kosiskeluun.

Parinkymmenen biisin ja runsaan parin tunnin aikana yleisökin tuntui elävän hyvin mukana. Tosin muutama biisin ajan setin keskivaiheilla ainakin yleisö tuntui vetävän henkeä. Vastavuoroisesti ensimmäisen encoren päättäneessä Tuomari Nurmio -lainassa Huda Huda kosketeltiin jo todellisen rock'n'roll-juhlan kovinta ydintä.

Päällimmäisenä mieleen jäi Jukka Orma, jonka nerokkuus kitaristina tuli elävänä vielä paremmin esiin kuin levyiltä. Ormasta jäi vahvasti sellainen fiilis, että hänelle Siekkareiden paluu yleisön eteen merkitsee eniten. Mies pomppi kuin vieteri pitkin lavaa, otti useaan otteeseen kontaktia eturiviin ja hoiti soittamisen... no, täydellisesti.

Turussa nähdyn perusteella toivoisi, että Sielun Veljet ovat palanneet jäädäkseen. Bändi kiertää jouluun asti (käykää tsekkaamassa), mutta jatkosta ei ole ainakaan julkisesti tiedotettu sanaakaan. Lavalla se jo todistettiin, ettei kyseessä ole pelkkä nostalgia-akti. Ehkä sitten ensi vuonna toteamme sen myös levyltä. Joohan?

P.S. Karhuherra todisti keikan siitä metrin enemmän vasemmalta ja pidemmällä perspektiivillä. Herra Karhun kohtaamisista hirviön kanssa sopii lukea täältä.

Luukku 8: DVD:t & Dokkarit

2011-12-08T10:20:00.000+02:00

1. PJ 20

Cameron Crowe koki läheltä Seattlen grunge-skenen nousut ja laskut. Niinpä hän oli juuri oikea ihminen paketoimaan 20-vuotiaaksi varttuneen Pearl Jamin tarinan. Kokenut elokuvamies kasasi loputtomasta arkistomateriaalista ja haastatteluista parituntisen, joka porautuu elinvoimaisen rokkipoppoon pitkäikäisyyden ytimeen, ja kertoo samalla isoa kertomusta 1990-luvun alun Seattlen hullunmyllystä. Lopputulos on fanille ainutlaatuinen runsaudensarvi ja muillekin kiehtova kurkistus Eddie Vedderin ja kumppaneiden erikoiseen luovan talouden yhteisöön. Musiikkipalat koskettavat takuuvarmasti ainakin X-sukupolven flanellipaitaveteraaneja. (teksti: Karhuherra)

2. Foo Fighters Back & Forth

Ensimmäinen kunnollinen Foo Fightersista kertova dokkari ei pettänyt odotuksia. Yhtyeen jäsenet kertovat bändin tarinan autotallista Webleylle ja Wasting Light -levyn nauhoutuksiin. Hienosti kuvatussa dokkarissa on paljon arkistomateriaalia ja haastattelussa ovat myös entiset jäsenet.

3. Lemmy

Lemmy -dokkari on niin hyvä rockumentti, ettei Mötörheadistä tarvitse edes tykätä. Mielenkiintoinen kurkistus kaiken sen show-meiningin taakse ja henkilökuvana hienosti toteutettu dokumentti.

4. Blaze Foley - Duct tape messiah

Dokumentti yhdestä artistista, joka ei saavuttanut läpimurtoa elinaikanaan. Blaze Foley oli äärettömän hieno artisti, jonka taidoista pääsi nauttimaan valitettavan harva.

Luukku 7: Vuoden suurimmat pettymykset

2011-12-07T11:05:00.000+02:00

1. The Sounds - Something To Die For

Ruotsalainen The Sounds julkaisi neljännen studioalbuminsa maaliskuun lopulla. Aikaisempien levyjen loistokkuus loisti kuitenkin tällä kertaa poissaolollaan. Jo ensimmäinen single Better Off Dead nosti kylmän hien otsalle, eivätkä muutkaan kappaleet lopulta juuri hurraa-huutoja nostattaneet. Noh, Maja Ivarsson on sentään edelleen oma kuuma itsensä, ja kyllä sieltä albumiltakin yksi ihan ok raita löytyi.

2. Frank ei tullutkaan :'(

Meille luvattiin, että Turnerin Frank saapuu Suomeen keikkailemaan kuluneena vuonna. Mutta sitten kävi niin, että England Keep My Bones löi läpi isohkosti ja suunniteltu Suomen kiertue jäi väliin. FTHC-vuoret matkasivat siis ympäri Eurooppaa Frankin perässä. I still believe, että ensi vuonna niiden vuotuisen noin 300 keikan joukkoon mahtuisi taas Suomenkin vierailu. (Myös pieni klubi Göteborgissa heinäkuun lopulla kelpaa.

3. Strokes - Angles

"Vetojen" ura on ollut laskusuhdanteinen, mutta tänä vuonna ilmestynyt Angles oli new yorkilaisen poppoon uran pohjanoteeraus. Strokesin soundia oli runkattu isolla kädellä. Miksi korjata jotain, mikä ei ole rikki?

Luukku 6: Vuoden parhaat keikat

2011-12-06T16:28:00.000+02:00

1. The National@Ruisrock 2011 & Kulttuuritalo maaliskuussa

National kävi vetämässä Suomessa kolme komeaa keikkaa. Maaliskuun alussa Helsingissä ihastuttanut Jenkkibändi vastasi myös Ruisrockin parhaasta keikasta. Ainoa kauneusvirhe oli vain tämän Helsingin finaalin tiputtaminen festarisetistä. Olisi takuulla kuulostanut yhteislaulu Ruissalossakin komealta.

2. Sweatmaster @ Indie-iltamat 2011

Sweatmaster veti viimeiseen kotimaan esiintymiseensä Indie-iltamiin Klubin viimeistä neliösenttiä myöden täyteen ja tarjosi bändin arvolle sopivan jäähyväissetin.

3. Apulanta @ Ruisrock 2011 & Klubi

Suomen suosituin rock-bändi säväytti Turussa kahteen otteeseen. Kesällä Ruissalossa yhtye kehui valomeren keskellä tapahtunutta esiintymistään yhdeksi koko 20 vuotisen historiansa parhaista. Apiksen vuoden sadas ja samalla viimeinen keikka taas nähtiin joulukuussa Klubilla, kun täpötäysi baari sai nauttia useista bändin alkuaikojen helmistä.

4. Tuomari Nurmio @ Linnateatteri 5.3.2011

Linnateatteri antaa hienot puitteet ihan mille tahansa keikalle. Hande ei pettänyt ja keikka oli yksi kevään helmistä.

5. Mokoma akustisena @ Klubi

Kuinka hevibändi toimii akustisena? No helvetin hyvin! Mokoman akustinen keikka yllätti kuulijat vaikuttavuudellaan.

6. Pendulum @ Provinssirock 2011

Australiasta kotoisin oleva elektronisen rockin lähettiläs räjäytti pankin Seinäjoella, kun koko Provinssi heilui yhtyeen musiikin tahtiin. Selkeästi yksi vuoden kovimmista keikoista.

7. Foo Fighters @ Kalasatama 26.6.2011

Foo Fightersin toinen esiintyminen Suomessa ja ensimmäinen kunnollinen oma keikka ei jättänyt kylmäksi. Uuden Wasting Light -levyn biisit toimivat hienosti livenä. Perinteisesti pari coveriakin kuultiin.

8. Ilmiö 2011 - Suomen Woodstock

Tämän vuoden Ilmiö muodostui järjestäjille vähintäänkin haasteelliseksi. Festaria varjosti vuoden pahin ukonilma, salamat iskivät alueen viereen ja sähköt lähtivät. Hienosti porukka kuitenkin selvisi ja festarit saatiin kunnialla kahlattua läpi.

9. Marissa Nadler @ Dynamo 15.10.2011

Syksyllä Suomea kiertänyt Marissa Nadler oli ihana myös Turussa. Mainion oman materiaalin lisäksi Nadler esitti varsin hienoja covereita mainioista biiseistä. Turussa kuultiin mm. Neil Youngia. Jos olisin tiennyt naisen repertuaariin kuuluavan alla olevan biisin, olisi pitänyt välttämättä lähteä myös Tampereelle. No, toivottavasti ensi kerta tulee pian.

P.S.

Vahvasti veikkaamme, että Sielun Veljien Logomon keikka kuuluu tällä listalle, mutta se on vasta huomenna. Siekkareiden sävelin sopii myös toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää.

Luukku 5: Jäämme kaipaamaan vol.2

2011-12-05T09:00:00.000+02:00

Vuonna 2011 moni bändi tuli myös tiensä päähän.

1. Sweatmaster

Turkulainen rock-skene menetti paljon Sweatmasterin lopettamisen myötä. Muistot huikeista keikoista elävät vielä pitkään ja heidän jälkeensä tulevat bändit joutuvat vertailussa ylittämään korkealla olevan riman. Sasu, Mikko ja Matti tajusivat kuitenkin saman kuin Neil Young 70-luvulla. It's better to burn out than fade away. Onneksi muistot kestävät.

2. Kakka-Hätä 77

Suomi-punkin lähettiläiden liito kesti vain viisi vuotta, mutta se oli sitäkin komeampaa. Kaksi albumia, kymmeniä timanttisia biisejä sekä satoja sekavia tai vähemmän sekavia keikkoja. Kakkiksen viimeisiksi esiintymisiksi jäivät lokakuun Turun ja Porin setit. Tätä bändiä jäädään kaipaamaan.

3. Boomhauer

Turkulainen garage rock -yhtye ehti julkaista kolme albumia, joista viimeisin River Run Deep tuli ulos vuonna 2008. Toistaiseksi viimeiset yhtyeen soinnut räjähtivät legendaarisen TVO:n kuoppajaisissa huhtikuun alussa.

Luukku 4: Jäämme kaipaamaan

2011-12-04T08:36:00.000+02:00

Vuosi 2011 piti sisällään monta yllättävää poismenoa hienoilta artisteilta. Tässä vain murto-osa keiden kuolema kosketti TRC:n tekijöitä.

1. Clarence Clemons

Saksofoni on vaiennut, kauan eläköön saksofoni. E Street Band menetti Clarence Clemonsin kesäkuun puolivälissä. 69-vuotiaana kuollut Clemons kuoli listojen kärjessä, sillä miehen viimeisiksi levytyksiksi jäivät yhteistyöt Lady Gagan levyllä. Clemonsin viimeiseksi keikaksi jäi esiintyminen juuri American Idol-finaalissa vain vajaa kuukausi ennen kuolemaansa.
E Street Bandia ei kuitenkaan haudattu Clemonsin mukana, vaikka näin olisi voinut luulla. Bändi kiertää jälleen ensi vuonna (kesällä Euroopassa) ja Springsteenin uusi levykin tulee alkuvuodesta. Bändin kokoonpanosta ei vielä ole julkista tietoa, mutta luultavasti tiedossa on vahvaa Clarence-muisteloa.

2. Gil Scott-Heron

Rapin kantaisäksikin tituleerattu Gil Scott-Heron poistui joukostamme toukokuussa 62-vuotiaana. Revolution Will Not Be Televised biisistä tunnettu Scott-Heron taisteli pitkään päihteiden kanssa. 2010 hän oli suosionsa huipulla julkaistuaan I'm New Here -levyn. Viime vuonna mies myös ehti keikkailla runsaasti.

3. Amy Winehouse

Käsi ylös, jos yllättyi Amy Winehousen kuolemasta. Heinäkuun lopussa kuolleen Amyn menehtymiseen totta kai kuului, että hän lisäsi 27-vuotiaana kuolleiden muusikoiden legendaa. Lyhyen elämänsä viimeisinä vuosina Amy oli esillä kaiken muun paitsi musiikkinsa vuoksi. Muusikon lahjakkuus jäi sekoilujen varjoon. Nyt potentiaalia ei koskaan ehditty täysin ulosmitata, vaikka kaksi hyvää levyä Winehouse ehtikin julkaista.

4. Gary Moore

Yksi suurimmista valkoisista blues-kitaristeista oli paljon muutakin kuin puhkikulunut I Still Got The Blues. 70-luvun alusta lähtien Moore loi itselleen kovan maineen soittaen soolouransa lisäksi mm. Thin Lizzyssä. Moore kuoli lomamatkalla Espanjassa.

5. Bert Jansch

60-luvun Brittifolkin keskeisiä hahmoja ollut Jansch kuoli lokakuun alussa. Hänen vaikutuksensa voi kuulla monissa aikakauden kovimmissa folkbiiseissä. Mm. Paul Simon diggaili avoimesti Janschia. 67-vuotiaana kuollut mies sairasti pitkään keuhkosyöpää, joka lopulta vei hänen henkensä.

Luukku 3: Vuoden 2011 Comebackit

2011-12-03T08:30:00.000+02:00

1. Michael Monroe

Eihän Fagerholmin Matti mihinkään ikinä kadonnut ole, mutta Michael Monroen omaa nimeä kantava bändi ja Sensory Overdrive -levy olivat vuoden positiivisimpia yllätyksiä. Monroe nousi kuluneena vuonna pitkästä aikaa sekä Suomessa että maailmalla jälleen tunnustetusti kovien tekijöiden joukkoon.

2. Tom Waits

Tom Waits teki vahvan paluun seitsemän vuoden tauon jälkeen, jos vuonna 2006 ilmestynyttä b-puoli kokoelmaa Orphans: Brawlers, Bawlers & Bastards ei lasketa. Bad as Me ilmestyi lokakuun lopulla ja on miehen yksi parhaimmista levyistä 2000-luvulla. Kumpa tähdet olisivat olisivat oikeassa asennossa ja saataisiin miekkonen myös keikalle Suomeen asti.

3. Ryan Adams

2000-luvun lahjakkaimmaksi biisintekijäksikin mainostettu Ryan Adams on pariin otteeseen jo lopettanut musiikin tekemisen, mutta mies ei usein ole malttanut pysyä puolta vuotta kauempaa pois levytyshommista. Ashes&Fire -levy oli erittäin positiivinen yllätys miehen katalogissa. Paluu rauhalliseen kantrivetoiseen americana-fiilistelyyn oli pitkään ja hartaasti odotettu. Tällä kertaa mies vielä malttoi kaiken lisäksi karsia suurimmat hudit pois levyltä.

4. Social Distortion

Social Distortion ei hajonnut missään vaiheessa, mutta edellisestä levystä ehti vierähtää seitsemän vuotta. Hard Times and Nursery Rhymes oli yksi ensimmäisistä vuonna 2011 ilmestyneistä levyistä ja on erinomainen paluu vuodesta 1978 asti toimineelta punkpoppoolta.

5. Eppu Normaali

Mutala-albumilla neljän vuoden levytystaukonsa katkaissut bändi esitteli itsestään uuden puolen levyttäessään joukon lauluja akustisesti leirinuotio-meiningillä. Akustiseen asuun taipuivat niin suuret hitit kuin punk-kaudenkin rallit yli 30 vuoden takaa.

6. Kate Bush

Vähintäänkin säästeliäästi levyttävä Kate Bush sai kriitikot ja yleisön syömään jälleen kädestään uudella 50 Words for Snow -albumillaan. Täydellisen talven soundtrack. Enää tarvittaisiin se talvi.

7. Soundgarden

Vuonna 1997 hajonnut Soundgarden palasi tosi teholla kuluvana vuonna. Ahkerasti keikkaillut 90-luvun grungehelmi julkaisi myös yhden uuden biisin Black Rain.

8. Stone Roses

Monen 90-luvulla nuoruutensa viettäneen unelma uutisesta tuli totta lokakuussa, kun Ian Brown ja kumppanit ilmoittivat paluustaan.

9. System of a Down

2006 määrittelemälle tauolle jäänyt System of a Down teki paluun vuonna 2011. Porukan on tarkoitus myös palata studioon. SOAD ehti kesällä myös Suomeen, alla kuitenkin koko pitkä keikka Rock Am Ringiltä.

Luukku 2: Vuoden musiikkivideot

2011-12-02T10:00:00.001+02:00

1.Black Keys - Lonely Boy
Lonely boy biisi tulee olemaan ensi viikon maanantaina julkaistavalla El Camino -levyllä.Videon kotikutoinen tunnelma suorastaan vangitsee tänä aikana, kun kaikki ylituotetaan.

2. The Horrible Crowes - Behold Hurricane
Kurjat varikset julkaisivat yhden vuoden parhaimmista levyistä tänä vuonna. Video on tunnelmaltaan upea ja kertoo tarinan.

3. Foo Fighters - White Limo
Suomessakin kesällä piipahtanut Foo Fighters julkaisi yhtyeen seitsemännen levyn, joka äänitettiin vokalisti Dave Grohlin autotallissa. Kotivideomainen White Limo -video jatkaa yhtyeen hauskojen musiikkivideoiden sarjaa.

4. Samae Koskinen - En anna periks
Samae Koskinen julkaisi alkuvuodesta kolmannen levynsä Kuuluuko, kuuntelen. Hieno biisi En anna periks ansaitsi tunnelmaltaan hienon videon.

5. Tom Waits - Satisfied
Tom Waitsin musiikkivideot ovat olleet aina tapauksia. Satisfied ei tee poikkeusta.Mustavalkoisuus on valttia tässä varjolla ja valolla leikkivässä videossa.

6. Black Keys – Howlin’ For You
Black Keys julkaisi Brothers-levyn kappaleeseen liittyvän musiikkivideon alkuvuodesta. Howlin' For You mukailee Grindhouse-kamaa, jonka Quentin Tarantino ja Robert Rodriquez tekivät suosituksi.

7. Kotiteollisuus - Raskaat veet
Suomen virallisen äijä-bändin Raskaat veet -video julkaistiin nokkelasti juuri eduskuntavaalien alla. Orkesterin keulahahmo Jouni Hynynen paljastikin keväällä TRC:n haastattelussa, että pätkässä on haettu melko suorasti vaikutteita erään puolueen toiminnasta.

8. The Friend - This Hour
Alkuvuodesta yleiseen tietoisuuteen debyyttilevyllään Athletic Girls julkaissut The Friend kiteytti This Hour -videollaan komeasti elämän koko kaaren. Malliesimerkki siitä, miten pienillä asioilla saa kerrottua isoja asioita.

The Friend - This Hour from Drink Tonight Records on Vimeo.

Luukku 1: Vuoden löydökset

2011-12-01T09:00:00.000+02:00

Tämän vuoden joulukalenterissa tehdään yhteenveto vuodesta 2011 taattuun TRC-tyyliin. Ensimmäisen luukun takaa paljastuu uusia löytöjä, joiden parissa vuotta on vietetty.

1. Dave Hause (sekä The Loved Ones)

Armoitettuun folk-punkkareiden eturiviin kuuluva Dave Hause sekä The Loved Ones -bändinsä tekivät ison vaikutuksen kuluvana vuonna. Viimeisin bändituotos on parin vuoden takaa, mutta Hausen soololevy on suht tuore tapaus. Mainion levyn lisäksi Hause oli syksyllä mukana The Revival Tourilla, josta lisää myöhempien luukkujen kohdalla.

2. Ben Nichols (Lucero)

Lucero on bändi Memphisistä ja Ben Nichols bändin karheaääninen laulaja. Pitkän aikaa toiminut bändi ei ole saavuttanut mainittavaa menestystä maailmalla, eikä sitä varmaan koskaan saavutakaan. Kuului kuitenkin kiistatta alkuvuoden soundtrackille. Nämä miehet saisi järkihintaan Suomeenkin.

3. White Buffalo

White Buffalo on vielä toistaiseksi läpimurtoa odotottava artisti yhdysvalloista. Toivotaan että miehen kohta ilmestyvä lätty vie miehen isommille keikkapaikoille ja että saadaan mies myös eurooppaan.

4. Jerry Lindqvist

Vaasasta Turkuun emigroitunut Jerry Lindqvist on valtakunnan virallinen America-lähettiläs, joka ammentaa musiikkiaan samasta lähteestä kuin mm. Ryan Adams. Lindqvist julkaisi tänä vuonna ensimmäisen levyn omalla nimellään (Rivertown). Loppuvuodesta Jerry kävi näyttäytymässä myös Amerikan maalla. Mies, jonka kykyjä ei koskaan tulla tässä maassa arvostamaan tarpeeksi.

5. Mirel Wagner

Mirel Wagner ilmestyi debyyttilevynsä kera kuin tyhjästä ja sai sekä kriitikot että yleisön rakastumaan itseensä synkillä lauluillaan. Hypnoottinen Mirel kiertää ensi vuoden alun Eurooppaa ja toinen levykin tulee ehkä jo ensi vuonna, vaikka sille ei olekaan mitään aikatauluja asetettu.

6. Jennie Abrahamson

Ruotsin pop-ihanuus kävi kuluvana vuonna myös ja valloitti lukuisia sydämiä keikoillaan. Oheinen näyte on tänä vuonna ilmestyneeltä neidon kolmannelta levyltä. Täydellistä tyttöpoppia, aaaahhh.

7. Goon

Turun Klubin pieneltä puolelta bongattu jo kymmenvuotias suomalainen ska-yhtye, joka tarjoaa kuulijalleen jotakin tavallisesta poikkeavaa. Retkueesta tehty dokumenttielokuva Liekki ilmestyi kuluvana vuonna.

8. Hey Heather

Maaliskuussa debyyttialbuminsa julkaissut helsinkiläinen Hey Heather ei kuulosta suomalaiselta - ja tässä tapauksessa se on positiivista. Kansainvälistä läpimurtoa hakevan pop/punk -bändin on tarkoitus julkaista seuraava pitkäsoittonsa jo ensi vuonna.

9. Lassi Valtonen

Idols-ohjelmaformaatti se jaksaa vielä yllättää. Viime vuoden kisasta pois jättäytymällä sympatiat kerännyt "uusi Badding" säväyttää soololevyllään. Vahvaa tulkintaa, toivottavasti viiksetkin kasvavat vielä takaisin. Jättää kisan voittajan (Martti Saarisen) kiistatta varjoonsa.

Joulu perinteisesti TRC:n seurassa!

2011-11-30T09:00:00.000+02:00

Ei itkeä saa, ei meluta saa... Eipä! Perinteinen Turku Rock Cityn joulukalenteri starttaa 1.12. Tänä vuonna luvassa ei ole pelkästään joulukappaleita, vaan perehdytään tämän vuoden parhaimpiin artisteihin, levyihin ja ilmiöihin.

Ei muutakuin mummon kutomat villasukat jalkaan, glögi kouraan ja nauttimaan kalenterin luukuista!

YOUNG GUNSIN TOINEN STUDIOALBUMI ULOS HELMIKUUSSA

2011-11-21T19:00:00.001+02:00

Brittiläiskvintetti Young Guns julkaisee uuden studioalbumin. Vaihtoehtorockia ja post-hardcorea yhdistelevän kokoonpanon 8. helmikuuta ilmestyvän Bones -kakkoslevyn voima kumpuaa nimensä mukaisesti suoraan luista ja ytimistä. Yksilön sisäiselle rohkeudelle omistettua albumia on kirjoitettu useissa eri maailmankolkissa, kuten Thaimaassa, Espanjassa ja bändin kotikaupungissa High Wycombessa. Levyn kantavat teemat ovat ristiriitojen värittämät: niissä liikutaan vahvuuden ja haavoittuvuuden, ystävyyden ja menetyksen sekä kepeyden ja raskassydämisyyden välimaastossa.

Vuonna 2009 kiitellyn esikois-EP:nsä Mirrors julkaissut Young Guns ponnahti laajempaan tietoisuuteen All Our Kings Are Dead -debyyttialbuminsa myötä kesällä 2010. Sitä seurasivat lukuisat keikat ja lehtien kansijutut paitsi bändin kotimaassa Iso-Britanniassa, myös mm. Australiassa, jossa bändi esiintyi syksyllä 2011 Van Halenin ja Alice Cooperin kaltaisten rock-suuruuksien rinnalla.

Tuleva albumi esittelee lukemattomilla keikkalavoilla ja äänitysstudiossa saumattomasti yhteen hitsautuneen kokoonpanon. Kokemuksen tuoma varmuus ilmenee myös demokraattisessa biisintekoprosessissa, johon kaikki bändin jäsenet ottavat osaa. Tuloksena on ihmeellisen vaivattoman kuuloinen albumillinen räjähtäviä rock-hymnejä, jotka paljastavat Young Gunsin todellisen potentiaalin.

Young Guns - Bones 8.2.2012

1. I was born, I have lived, I will surely die.
2. Dearly Departed.
3. Bones.
4. Towers (On My Way)
5. Hymn For All I've Lost
6. You Are Not
7. Brothers In Arms
8. Learn My Lesson
9. Everything Ends
10. Interlude
11. Headlights
12. Broadfields

Young Guns Suomessa:

4.3.2012 Gloria, Helsinki

Volbeatilta live-julkaisu ulos!

2011-11-14T10:58:00.001+02:00

Tanskalainen, supersuosittu Volbeat julkaisee live-dvd:n ja -cd:n marraskuun 23. päivä! ”Live From Beyond Hell / Above Heaven” nimeä kantava tallenne julkaistaan tupla-dvd:nä, cd:nä sekä tupla-dvd:n ja cd:n pakettina. Ensimmäinen dvd sisältää viime vuonna Kööpenhaminassa kuvatun keikan, toinen dvd sisältää seitsemän livevetoa, jotka kuvattiin keväällä 2011 Kalifornian Anaheimissa, sekä kolme Rock am Ring-festivaalilla Saksassa kuvattua biisiä. Cd sisältää Kööpenhaminan keikan sekä kaksi biisiä Anaheimin keikalta.

Volbeat julkaisi ensimmäisen albuminsa vuonna 2005 ja on noussut levy levyltä, keikka keikalta ja hitti hitiltä yhä huikeampaan suosioon maassamme. Kaksi edellistä levyä, ”Guitar Gangsters & Cadillac Blood” ja viime vuonna julkaistu ”Beyond Hell / Above Heaven” ovatkin myyneet Suomessa kultaa.

Viikon Spotify: The Bridge School Concerts 25th Aniversary Edition

2011-11-14T09:00:00.000+02:00

Kokoelmalevyt ovat aina vähän arveluttavia. Bridge Schoolin hyväntekeväisyyskonserteista on kuitenkin muodostunut vuosien saatossa lähes legendaarisen maineen konserttisarja. Vuosittain Kaliforniaan kerääntyy ykkösluokan artisteja akustisen hyväntekeväisyysmusisoinnin merkeissä.

Neil Youngin masinoimassa tapahtumassa on vuosien varrella maestron lisäksi esiintynyt muun muassa sellaisia tekijöitä kuin Pearl Jam, Metallica, Bruce Springsteen ja Fleet Foxes.

Nyt 1986 ensimmäisen kerran järjestetyn tapahtuman 25-vuotisjuhlan kunniaksi on julkaistu tuplalevyllinen Bridge Schoolin parhaita paloja. Levy löytyy täältä.

Toimitus suosittelee myös vastikään julkaistua Bridge School -dvd:tä, jonka anti eroaa aika lailla cd-versiosta.

Viikon video: Tom Waits - Satisfied

2011-11-11T09:00:00.000+02:00

Kuten vanhan tervaskannon Tom Waitsin levyt myös miehen videot ovat tapauksia.

Kuluvalla viikolla ilmestynyt Satisfied-biisin video jatkaa Waitsin totuttua tyyliä. Siinä on vahvoja unenomaisia, jopa painajaisen tapaisia, elementtejä. Sinänsä video on kovin yksinkertainen, mutta tunnelmaa Jesse "Bobin poika" Dylanin ohjaamassa videossa riittää ns. kotitarpeiksi. Ei aina tarvitse olla niin monimutkaista, yksinkertainen on taas kaunista.

Mainittakoon vielä, että Satisfiedilla soittaa aika kova muusikkokaarti. Luottokitaristi Marc Ribotin lisäksi mainittakoon Charlie Musselwhite, Les Claypool sekä Keith Richards. Samat äijät pyörivät uuden Bad as Me -levyn krediiteissä

MICHAEL MONROE VOITTI "ALBUM OF THE YEAR" -PALKINNON ENGLANNISSA

2011-11-10T16:08:00.002+02:00

Michael Monroen “Sensory Overdrive” on voittanut brittiläisen Classic Rock – lehden äänestyksen vuoden parhaasta albumista! Albumi jätti äänestyksessä taakseen mm. Foo Fightersin, Motörheadin ja Whitesnaken uudet julkaisut. Classic Rock Awardsia juhlittiin eilen illalla Lontoon Roundhousessa, jossa Michael Monroe oli henkilökohtaisesti vastaanottamassa palkintoa. Palkinnon ojentanut Duff McKagan kehui bändiä vuolaasti ja sanoi Michael Monroen ansaitsevan koko maailman huomion.

Seitsemättä kertaa järjestettyä tapahtumaa isännöi Gene Simmons. Mukana juhlimassa olivat mm. Deep Purple, Scorpions, Motörheadin Lemmy Kilmister, Steel Panther, Jeff Beck, Queenin Brian May, Jimmy Page, Pete Townshend, Chrissie Hynde ja monet muut rockmaailman isot tähdet.

Vastikään myös elämäkertakirjansa julkaissut Michael Monroe päättää kiireisen vuotensa yhdeksän keikan Ison-Britannian kiertueeseen, joka alkaa 24.11. Wolverhamptonista. Kiertuetta siivittää uusi sinkku ja video ”Trick Of The Wrist”.

Michael Monroen albumista julkaistaan erikoisversio 30.11. Albumi kantaa nimeä ”Sensory Overdrive Special Edition” ja se pitää sisällään jo aiemmin julkaistun deluxe-version sekä kaksi ennen Euroopassa julkaisematonta kappaletta: ”Right To Be Wrong” ja ”Sleeping With The TV On”

Torstaiduo: Hearts of Stone

2011-11-10T09:00:00.001+02:00

Southside Johnnyn uran suurimpiin hitteihin kuuluva Hearts of Stone julkaistiin miehen kolmannella levyllä vuonna 1978. Biisi on kuitenkin Bruce Springsteenin tekemä.

Springsteen myös levytti Heart of Stonen alunperin Darkness on the Edge of Town-levyn sessioissa vuonna 1977, mutta biisin kohtaloksi tuli karsiutua levyltä. Niinpä Bruce antoi biisin kaverilleen Southsidelle käytettäväksi 1978 ilmestyneelle Johnnyn levylle. Hearts of Stonesta tuli myös levyn nimiraita. Levyn yhdeksästä biisistä Bruce on tehnyt kolme ja Little Steven kuusi. Sitä onkin kutsuttu "parhaaksi julkaisemattomaksi Springsteen-levyksi".

Levy on myös mielenkiintoinen peili niin ikään 1978 ilmestyneelle Brucen Darknessille, mutta se on toinen tarina. Mainittakoon, että Hearts of Stonen kansikuvan on ottanut myös Darknessin kannen kuvannut Frank Stefanko.

Springsteenin näkemys julkaistiin viimein 1998 Tracks-kokoelmalla.

Maailman kovin Chuck, Chuck Ragan, julkaisi ensimmäisellä varsinaisella soololevyllään Feast of Famine Heart of Stonen. Levy oli melkoinen irtiotto Raganin aiempaan tuotantoon punkbändi Hot Water Musicin riveissä. Tosin miehen uudesta linjasta oli saatu viitteitä jo vuoden 2007 alkupuolella, josta jälkipolville jäi "ystävien ja naapureiden" kanssa toteutettu Los Feliz-live.

P.S. Hearts of Stone on klassisia biisinimiä. Jo Eddie Cochran levytti tuon nimisen kappaleen rockin syntyvuosina. Myös muun muassa Mel Tillis, Los Lobos ja John Fogerty ovat käsitelleet kivisen rakkauden teemaa.

Risto ja Kari Peitsamo Albumiklassikoissa

2011-11-09T18:46:00.002+02:00

Ennenkin yhteistyötä tehneet tamperelainen Risto ja helsinkiläistynyt Kari
Peitsamo esittävät marraskuun Albumiklassikot kolmella yhteisellä keikalla
Helsingin Korjaamolla sekä Tampereen ja Turun Klubeilla.

Kari Peitsamon valinta kohdistui vuoden 1978 Vedestä nousee kasvi -levyyn.
Tämä albumi on Peitsamon mittavan tuotannon järjestyksessä toinen
julkaisu. Se kreditoitiin aikanaan Kari Peitsamo & Ankkuli -yhtyeelle,
mutta käytännössä Peitsamo levytti albumin yksin.

Soolona hän tulee sen myös 33 vuotta myöhemmin esittämään.

Risto puolestaan esittää kakkosalbuminsa Aurinko aurinko plaa plaa plaa
(2006), josta muodostui tavallaan yhtyeen hieman kieroutuneen
pop-käsityksen läpimurto.

Risto esiintyy kokoonpanossa:

* Risto Ylihärsilä – laulu, koskettimet
* Tuomas Eriksson – kitara
* Minna Kortepuro – baritonikitara, basso
* Alina Toivanen – rummut

Konsertit:

To 10.11. Tampere/Klubi showtime klo 21
Pe 11.11. Turku/Klubi showtime klo 22
La 12.11. Helsinki/Korjaamo showtime klo 22

Liput: Tampere ja Turku 10/12 e, Helsinki: 12/14 e, ennakot: Tiketti

Viikon Spotify: The White Buffalo - Prepare Black & Blue

2011-11-07T21:53:00.005+02:00

Viikon Spotifynä The White Buffalon viisi raitaa käsittävä ep Prepare fo Black & Blue. Vahvaan singer-songwriter -perinteeseen nojaava valkopuhveli ei vielä toistaiseksi ole tehnyt läpimurtoa, mutta kun materiaalia kuuntelee, niin se on epälemättä vain ajan kysymys. Tästä kertoo myös se, että suosittu tv-sarja Sons of Anarchy käytti miehen materiaalia viimeisimmässä jaksossa peräti kahden kappaleen verran.

Jos The White Buffaloa johonkin on pakko verrata niin miehen äänessä on jotain samaa kuin Pearl Jam vokalisti Eddie Vedderin äänessä.

The White Buffalo julkaisee uutta musiikkia tässä kuussa. TRC:n toimitus jää mielenkiinnolla odottamaan miehen edesottamuksia.

First Aid Kitiltä ulos uusi video

2011-11-05T14:26:00.002+02:00

Parhaillaan Yhdysvaltain kiertuetta aloitteleva, ajattomalla folk-musiikillaan kuulijoita ihastuttanut tyttöduo First Aid Kit on julkaissut uuden musiikkivideon. Tammikuun 25. ilmestyvän kakkosalbumin nimeä kantava single The Lion´s Roar on nyt saanut seurakseen kauniin, muinaisaikojen mystiikkaa huokuvan musiikkivideon:

Kandee tsekata myös tämä video, jossa First Aid Kit liikuttaa rock-legenda Patti Smithin kyyneliin mykistävällä tulkinnallaan Dancing Barefoot -biisistä:

Viikon video: Cry Bar - This World You Own

2011-11-04T09:00:00.000+02:00

Blogissa aivan liian vähälle huomiolle jäänyt tamperelainen Cry Bar julkaisi aiemmin syksyllä komean debyyttialbumin We Built This Ship. Eri rintamilla yhdessä ja erikseen rutinoitunut bändi osoittaa tyylitajua lainaamalla sopivasti pop-rockin kaanonista ja tehden siitä kuitenkin oman kuuloistaan.

Ehdotonta tyylitajua osoittaa myös pienellä rahalla tehty video, joka sopii biisin vanhahtavaan fiilikseen täydellisesti. Pisteitä ropisee (totta kai) myös musta-valkoisuudesta. Nämä jätkät ansaitsevat kaiken hypen, vaikka tekevätkin juttuaan 40 vuotta liian myöhään.

Torstaiduo: Jump

2011-11-03T14:19:00.002+02:00

Pointer Sistersin Break Out -levy lävähti komeasti käyntiin Jump (for My Love) -rallilla vuonna 1983. Biisistä tulikin yksi tyttöbändin suurimmista hiteistä. Jenkkilistalla Jump oli korkeimmillaan kolmas ja Briteissäkin kuudes. Jenkeissä listakärkeen tunkemisen esteenä olivat Bruce Springsteen ja Prince.

Jumpin aikoihin Pointer Sisters oli kuumaa kamaa. Samoihin aikoihin hittilistoille päätyneen Jumpin kanssa tanssikanssaa liikuttivat myös Pointer Sisters -hitit I'm So Excited ja Neutron Dance.

Pointer Sistersin biisi julkaistiin alunperin ilman (for My Love)-lisäystä, mutta se lisättiin biisin nimeen, jotta sekaannukset Van Halenin samoihin aikoihin julkaistuun hittiin vältettäisiin.

Jump on luultavasti Van Halenin tunnetuin biisi ja 1984-levyn hittijärkäle. Jump on myös ainoa Van Halenin listakärkeen Jenkeissä tunkenut biisi.

David Lee Rothin ohjaamassa videossa ollaan ihanasti 80-luvun musiikkivideoiden ja muodin tuuheassa ytimessä. Tukkalaitteet palkittiin myös MTV Awardsilla 1984. 2000-luvulla musiikkikanava VH1 rankkasi Jumpin 80-luvun 15. parhaaksi musiikkivideoksi.

EDITORSIN TOM SMITH JULKAISEE YHTEISLEVYN ANDY BURROWSIN KANSSA

2011-11-01T15:03:00.003+02:00

Editorsin nokkamies Tom Smith ja I Am Arrowsista, Razorlightista sekä We Are Scientistsistä tuttu Andy Burrows julkaisevat jouluisen yhteisalbumin.

Marraskuun 30. ilmestyvä Funny Looking Angels on syntynyt vanhojen ystävysten inspiraatiosta tehdä aikaa kestävä joululevy, joka puhdistaa kaupallisen mainosmaailman tahraaman joulumusiikin maineen.

Muuksikin kuin pelkäksi joulunajan iloksi tarkoitettu albumi sisältää kaksikon omien biisien lisäksi mielenkiintoisia cover-valintoja, kuten Yazoon Only You sekä Blackin Wonderful Life. Levyn vierailevana tähtenä kuullaan kovassa nousussa olevaa laulaja-lauluntekijä Agnes Obelia.

Viikon Spotify: Black Keys - Lonely Boy

2011-10-31T09:12:00.003+02:00

Black Keys julkaisee yhdeksännen levynsä El Camino itsenäisyyspäivän jälkeen. Tästä tulevasta on jo tippunut esimakua eri formaateissa internetin ihmeelliseen maailmaan, myös Spotifyhin singlen muodossa. Lonely Boy on sitä samaa kamaa, mihin olemme jo tottuneet kuulemaan Black Keysiltä. Raskaita Bluessahtavia riffejä siis luvassa ja kyllähän tämän ensimmäisen kosketuksen kautta odotukset tulevaa levyä kohtaan vain nousevat.

Joulukuun seitsemäs tuu jo.

It's Revival Tour

2011-10-30T19:42:00.002+02:00

Aiemmin Viikon Spotifynä oli Revival Tour-hehkuttelua. Tältä se näyttää kuvallisessa muodossa. Aika kivat kolmen tunnin kinkerit. Ja kommenttiosuuteen sitten vapaavalintaisia ylisanoja. Holy shit!

Neron jäljillä: The Replacements

2011-10-27T08:25:00.002+03:00

Sattuipa kerran eräänä päivänä vuonna 1979 suurella Amerikan maalla, tarkemmin Minneanapolisissa Minnesotan osavaltiossa, että Paul-niminen parikymppinen nuorukainen liittyi Bobin ja veljensä Tommyn bändiin, jossa samoilla kulmilla asuva Chris paukutti rumpuja. Muutaman keikan jälkeen bändi vaihtoi nimeään, kun tiukkapipoinen paikallisen klubin omistaja ei päästänyt bändiä soittamaan paikkaansa. Nuoret miehet kun olivat laittaneet puoli klubia remonttiin keikkansa sivutuotteena.

Bändi pysyi kasassa runsaan vuosikymmenen ennen hajoamistaan vuonna 1991. Sinä aikana nelikko loi maineen villinä, arvaamattomana ja rock-elämän paheellisiin kliseisiin helposti sortuvana keikkabändinä, joka oli parhaimmillaan erinomainen ja huonoimmillaan sietämätön.

12 vuoden elinkaarensa aikana bändi myös levytti tiiviiseen tahtiin. Studiossa bändin vaarallisuus saatiin pidettyä aisoissa ja villiys kanavoitui eloisana rockmusiikkina. Muun muassa tällaisia rock-helmiä biisinteosta päävastuun kantaneen Paulin hihasta putoili.

Viimeisin on toki merkitty Paulin ohella Tommyn (Stinson) ja Chrisin (Mars) nimiin.

Fantastista musiikkia kuuloelimiimme tuottanut Replacements hajosi lopulta omaan mahdottomuuteensa. Menestyslevy Timin jälkimainingeissa Bob Stinson oli jo saanut kenkää huume- ja alkoholiongelmiensa takia ja Chris Mars kyllästyi Westerbergin hegemoniseen asemaan bändissä 90-luvun alussa.

Bändin luova voima Paul Westerberg hamusi sooloprojektiensa pariin jo 80-luvun lopulla, mikä johti siihen, että viimeiseksi Replacements-levyksi jäänyt All Shook Down oli käytännössä Westerbergin soolouran lähtölaukaus.

Replacements kiersi huonolla menestyksellä All Shook Downin julkaisun jälkeen, kunnes bändi ilmoitti hajonneensa lopullisesti vuonna 1991.

Replacements (ja erityisesti Left of The Dial-biisi) vaikutti isosti muun muassa tämän bändin syntyyn.

P.S. Edistyneemmille suosittelemme myös Westerbergin soolomateriaalia, josta löytyy sieltä täältä varsin maukkaita ralleja. 1993 ilmestynyt debyyttisoolo 14 songs on kerrassaan mainio levy.

Kiitos Kakka-Hätä 77 2006-2011

2011-10-24T10:56:00.004+03:00

Suomi menetti viikonloppuna yhden suosituimmista punk-bändeistään, kun Kakka-Hätä 77:n taru loppui. Vuodesta 2006 koossa ollut yhtye hajosi lopulta bändin sisäisiin ristiriitoihin.

Kakka-Hätä 77 soitti perjantaina Turun Klubilla Anal Thunderin ja Wastedin kera. Keikka keskeytyi kahteen otteeseen, sillä bändin jäsenet eivät tuntuneet pääsevän yhteisymmärrykseen siitä, mikä kappale esitetään seuraavaksi. Lopulta kun Sirpa ja Make -biisi aloitettiin, muutti sekavanoloinen laulaja Teemu Bergman kappaleen sanoituksia muulle yhtyeelle vähemmän mairittelevaan muotoon, ja keikka päättyi kesken kappaleen.

Keskeytetyn keikan jälkeen alkoi yleisön joukossa levitä huhu, että seuraavan illan Porin-keikka olisi peruttu. Lauantaipäivän aikana Kakkis ilmoitti kuitenkin Facebookissa, että Pori hoidetaan kunnialla ja se on sitten siinä. Sunnuntaina sosiaalisessa mediassa sitten jo kiiteltiin kaikkia yhteisistä vuosista.

Kakka-Hätä 77:n hajoaminen on sääli. Yhtyeen kesällä ilmestynyt ensimmäinen varsinainen pitkäsoitto, Huoltoasemalle unohdettu mies, oli miltei täydellinen punk-pläjäys, joka keräsi Turku Rock Citynkin arvostelussa kovat kehut.

Kakkiksen tarttuvia ralleja kuunnellaan siis valitettavasti vastedes vain cd-levyiltä ja seiskatuumaisilta. Bändin viisivuotinen ura jätti kuitenkin painavan jälkensä suomalaiseen punk-skeneen. Yhtyeen jäsenet todennäköisesti jatkavat kaikki musiikin parissa, ainakin rumpali Mirko Metsola The Dwyersissä ja Maakuntaradiossa sekä Teemu omissa projekteissaan. Only the good die young. Ja elämä on huora.

Läpi repaleisen lokakuun keikan voimalla

2011-10-24T07:39:00.000+03:00

Poikkesinpa vain nopeasti postaamaan tämän puolitoistatuntisen rock-juhlan. Turnerin Frankki näyttää olevan iskussa. Blogi myös palailee hiljalleen elävien kirjoihin jokavuotiselta kuukauden "kesälomaltaan". Ihan lähiaikoina siis.

Viikon Spotify: The Revival Tour 2011 Collections

2011-10-20T18:39:00.005+03:00

Tovi on vierähtänyt, että tänne on jotain jaksanut kirjoittaa. Rankka kesä ja tiivis päivitystahti tekivät tehtävänsä. Oli pakko välillä huilata ja tehdä jotain ihan muuta. (Jos ei ole mitään fiksua sanottavaa, on parempi olla hiljaa). Nyt kuitenkin törmäsin johonkin, että tämä hiljaiselo sai riittää.

Isukki

Viikon Spotifynä on The Revival Tour Collections, joka siis on täällä jatkuvasti hehkutettujen miesten, kuten Chuck Raganin ja Brian Fallonin kokoelmalevy paraikaa käynnissä olevalta kiertueelta. Jätkät on vuodesta 2008 asti aina aika ajoin kiertäneet kaveriporukassa ja mikäs siinä. Harmi vaan etteivät Suomeen asti vielä ole ehtineet tällä ryhmittymällä. Tällä kertaa matkassa mukana ovat aiemmin mainittujen lisäksi myös Dave Hause ja Dan Andriano, joka on uudempi tuttavuus allekirjoittaneelle. Raganin taustavoimat Jon Gaunt ja Joe Ginsberg heiluvat myös menossa mukana.

Jos heebojen aiemmat tekeleet ovat iskeneet, niin Revival Tour Collections on tutustumisen arvoinen lätty.

Ruisrock-festivaalin organisaatiossa uusia nimityksiä

2011-10-19T17:54:00.000+03:00

Ensi vuonna juhlittavan Ruisrock-festivaalin järjestää tuttu tekijätiimi uusissa rooleissa.

Vantaan Festivaalit Oy:n järjestämän Ruisrockin uutena promoottorina toimii Mikko Niemelä, joka on työskennellyt festivaalin tuottajana ja tuotantopäällikkönä vuodesta 2006.

Festivaalin uutena tuottajana on aloittanut Annakaisa Anttila, joka on ollut aikaisemmin tekemässä DocPoint-, Rakkautta & Anarkiaa - ja Your Move -tapahtumia sekä toiminut myös Ruisrockissa eri tehtävissä aikaisempina vuosina.

Ruisrockin pitkäaikainen promoottori Juhani Merimaa jatkaa festivaalin organisointia yhtiön toimitusjohtajana.

Vantaan Festivaalit Oy on järjestänyt Ankkarockia vuodesta 1989 ja Ruisrockia vuodesta 2001 alkaen. Tänä vuonna Turun Ruissalossa juhlittu 42. Ruisrock keräsi yhteensä 67 000 festivaalikävijää.

My two cents: Ehkä se ei ollutkaan temppu

2011-09-20T08:59:00.000+03:00

Asioita, joista on jo pitkään sanoa jotain osa 1

Ainakin tuttavapiirissäni Zen Café herätti elinaikanaan ristiriitaisia tunteita. Janan positiivisemmasta päästä taisi olla välinpitämättömyys. Monet eivät voineet sietää bändin melko monotonista lähestymiskulmaa musiikkiinsa.

Itse pidin Zen Cafésta valikoiden. Parhaimmillaan bändi oli melko hyvä ja karmeimmillaan todella turha. Festaribändinä Kahvila oli ensiluokkainen, sillä niitä hyviä biisejä riitti juuri sellaiseen festarirypistykseen. Lisäksi ennen Ukkomies-aikoja havaitsin, että monet nätit tytöt tykkäsivät bändin musiikista (tai ainakin etsiytyivät festarikeikoilla Sen Kahvilan eturiviin).

Kun siis Samuli Putron ensimmäinen soololevy Elämä on juhla ilmestyi pari vuotta sitten, en odottanut suuria. Mutta Putropa löi jauhot täysin suuhun. Mies myönsi itsekin, ettei bändissä soittaminen ollut ollut kivaa enää hetkeen ja sen soolomateriaalista kuulee.

Putro on kummallakin soololevyllään (Elämä on juhla ja Älä sammu aurinko) ollut vapautuneen ja rennon kuuloinen. Niilläkin biiseillä, joilla synkistellään perisuomalaiseen tapaan, se tehdään pilke silmäkulmassa.

Toinen uusi Putroon liittyvä ajatus on ollut rehellisyys. Putro ei edelleenkään ole mikään sanoittajamestari, mutta tarinoita hän osaa kertoa. Lisäksi Putro osaa luoda illuusion, jossa kuuntelija ainakin hetkeksi jää miettimään, missä kohtaa laulajan oma elämä ja fiktiivinen tarinankerronta leikkaavat toisiaan vai tuntuuko vaan siltä, että Putro laulaa itseironisesti itsestään...

...tai kenties vähemmän itseironisesti itsestään.

Yllä muuten yksi tämän vuosituhannen parhaista kotimaisista biiseistä, joka myös todistaa jälleen sen, että yksinkertainen on kaunista.

Ensimmäisellä levyllään Putro löi jauhot suuhun. Toista levyä jo tavallaan odotti, mutta suhtautui siihen varauksella "pystyykö se toistamaan temppunsa". Pystyi se. Kolmannen levyn (kun se joskus ilmestyy) on sitten oltava väistämättä floppi, koska nyt ainakin minulla on tiettyjä odotusarvoja. Tai sitten Putro on muutakin kuin tempuntekijä.

Torstaiduo: I Want You

2011-09-15T10:37:00.002+03:00

Dylanin Bobin klassikko I Want You ilmestyi singlenä kesäkuussa 1966 hieman ennen Blonde on Blonde-levyä. I Want You on eräs Dylanin mittavan tuotannon suurista klassikoista.

I Want You on myös coveroitu lukemattomia kertoja. Levylle laulu on päätynyt muun muassa James Bluntin, Cherin ja Sophie B. Hawkinsin laulamana. Livenä muun muassa Bruce Springsteen on 70-luvulla esittänyt biisiä.

Dylan itse teki biisistä uuden version 80-luvun lopulla vähemmän kunniakkaassa yhteistyössään Grateful Deadin kanssa.

Viime aikoina kovasti hajoamassa ollut Kings of Leon julkaisi I Want Youn 2008 ilmestyneellä kaupallisella hittialbumillaan Only By Night. I Want Yousta ei hittiä tullut, mutta Sex on Fire ja Use Somebody sellaisia ilmeisesti olivat.

Levyltähän irrotettiin peräti kuusi singleä, mutta I Want You ei kuulunut niihin.

P.S. I Want You nimisen kappaleen on tehnyt myös Bon Jovi ja toki myös Beatles.

Jimi Tenor ja Plutonium 74 Albumiklassikot-kiertueelle

2011-09-14T09:24:00.003+03:00

Suomalaisen musiikin outolinnut Jimi Tenor ja Plutonium 74 lyövät hynttyyt yhteen lokakuun Albumiklassikot-kiertueella. Molemmat esittävät uransa merkkipallun, Jimi Tenor yhdessä Ilkka Mattilan kanssa vuonna 1995 julkaistun Europan ja Plutonum 74 vuoden 2003 debyyttinsä Pasilasta Kallioon.

Jimi Tenor on työskennellyt viime aikoina aktiivisesti julkaisurintamalla mm. Tony Allenin ja Abdissa “Mamba” Assefan kanssa. Plutoniumit taas ovat julkaisseet 12” maxin Porkkana ja Nauris sekä työstäneet uutta, ensi vuonna julkaistavaa albumia.

Jimi Tenor plays Europa
Plutonium 74 plays Pasilasta Kallioon

ke 5.10. Tampere, Klubi
to 6.10 Helsinki, Tavastia
pe 7.10. Turku, Klubi

Viikon Spotify: Chuck Ragan - Covering Ground

2011-09-14T07:00:00.002+03:00

Folk-punkin eturiviin kuuluvan Chuck Raganin uusi levy Covering Ground paukahtaa tänään hyvin varusteltujen levykauppojen hyllyille. Siksipä se on myös viikon Spotify-levy. (Muistakaa kuitenkin tukea myös niitä hyvän varustelutason omaavia kauppoja hankkimalla levy hyvin varusteltuun levyhyllyynne.)

Maailman toiseksi kovin Chuck ja maailman kovin puuseppä jatkaa aiemmilta levyiltä tutuilla linjoilla. Levytysstudiossa ovat piipahtaneet myös lahjakkaat herrat Frank Turner ja Brian Fallon. Eihän lopputulos siis voi olla huono. Eikä se itse asiassa olekaan.

Covering Ground löytyy täältä.

Viikon video: Michael Jackson - Thriller

2011-09-09T08:49:00.000+03:00

Jacksonin vuoden 1982 levystä tuli kaikkien aikojen musiikillinen tapaus. Jotenkin sopivaa oli siis, että nimiraidan 1983 julkaistusta minielokuva-musiikkivideosta tuli myös yksi kaikkien aikojen tunnetuimpia videoita ja vaikutti suuresti musiikkivideoiden elokuvalliseen kerrontaan.

Thriller voitti aikanaan kaksi grammyä ja kolme MTV Music Award -palkintoa. Neljäs MTV-pysti tuli 1999, kun Thriller valittiin kaikkien aikojen musiikkivideoksi.

Video päätettiin tehdä, kun Jackson valitti Columbia-pomo Walter Yetnikoffille Thrillerin laskeneita myyntejä. Jackson oli vastahankainen tekemään levyn kolmas musiikkivideo nimiraidasta, mutta Jacksonin manageri Frank DiLeo sai käännettyä tähden pään.

Thrillerin ohjaajaksi kiinnitettiin Blues Brothersin ja Delta-jengin ohjaajana maineeseen noussut John Landis. Landis oli myös ohjannut 1981 kauhukomedian Ihmissusi Lontoossa, jonka tyyli on tunnistettavissa myös Thrillerissä.

Jackon tyttöystävää pätkässä näyttelee Ola Ray, joka oli Playboynkin sivuilla poseerannut 1980. Thrillerin lisäksi merkittäviä rooleja näyttelijä-mallille ei pahemmin siunautunut, vaikka Bevery Hills kyttä kakkosessa poikkeaakin. Pari kuukautta ennen Jacksonin kuolemaa Ray haastoi Jackon oikeuteen. Naisen mukaan Thrilleristä oli jäänyt royalteja maksamatta.

Torstaiduo: The River

2011-09-08T19:49:00.001+03:00

PJ Harvey julkaisi The River -nimisen pianoballadin vuoden 1998 Is This Desire? -levyllä. Harveyn neljäs levy oli varsin yllättävä kauttaaltaan. Se syntyi olosuhteissa, joissa Harvey tietoisesti piti itsensä musiikkitrendeistä erillään ja teki musiikkia kaikessa hiljaisuudessa.

Is This Desire? onkin varsin rankka ja raskassoutuinen levy, jonka musiikki ei päästä kuuntelijaa helpolla. Sanoihin on ladattu paljon merkityksiä. River peilaa tässä mielessä hyvin koko levyä.

Bruce Springsteenin River on itselleni varsin merkityksellinen levy ja biisi. Lokakuussa 1980 ilmestynyt levy, kun vain muutaman päivän allekirjoittanutta nuorempi. Sitä sain kuulemma kuunnella useampaan kertaan jo muutaman viikon ikäisenä. Ehkä siis Bruce-faniuteeni on melko loogiset syyt.

Riveristä tuli myös yksi Brucen suurimmista hiteistä, mikä ei oikeastaan ole ihme. Biisiä on analysoitu paljon huomattavasti minua fiksumpien tahojen toimesta. Riverissä tiivistyy oivasti yleisemminkin yksi Brucen suosion suurimmista syistä. River on biisi, johon kenen tahansa on varsin helppo samaistua ainakin länsimaissa.

Vaikka ei olisikaan koskaan ajanut Maryn kanssa joelle veljeltä lainatulla autolla, Bruce laulaa kuulijalle tutuista asioista. Biisiin on kirjoitettu hämmästyttävällä tarkkuudella ihmisenä olemisen peruskysymyksiä: toiveita, unelmia ja pelkoja. Noihin perustunteisiin kuka tahansa voi samaistua riippumatta siitä millaista elämää elää.

Springsteen on aina ollut tarkkanäköinen ihmisyyden kuvaaja. Riverin kaltaiseen alastomuuteen hänkin on kuitenkin kyennyt vain harvoin. Lähelle samaa yltää Thunder Road.

Riverin kolmannesta säkeistöstä löytyy yksi rocklyriikan hienoimmista pätkistä. Se kyseenalaistaa kaiken oman kirjoittamisen tarpeellisuuden. Se on elämäni suurin pelko.

Now those memories come back to haunt me/they haunt me like a curse/is a dream a lie if it don't come true/or is it something worse.

P.S. The River -nimisen kappaleen ovat tehneet myös mm. Garth Brooks ja pop-punk-bändi Good Charlotte.

Kuukauden demo: syyskuu 2011

2011-09-07T15:08:00.003+03:00

Puolisentoista vuotta sitten, kun tätä blogia pystyteltiin, naulasin henkiseen huoneen tauluuni muutamia pienimuotoisia tavoitteita ja haaveita. Yksi niistä oli tavalla tai toisella saada uusia bändejä tuotua yleisempään tietoisuuteen.

Nyt alkava kuukauden demo -sarja on pieni yritys siihen suuntaan. Eli joka kuukausi kuukauden alkupuolella on tarkoitus esitellä joku demon/ensimmäisen julkaisun kynnyksellä oleva bändi.

Jos haluat bändisi kuukauden demoksi, ota yhteyttä sähköpostilla. Osoite on siis turkurockcity@gmail.com (onnistuu myös tuosta oikealta).

-----------------

Katujen äänet

Aina silloin tällöin musiikkimaailmassa syntyy tukevasti menneestä ammentavia orkestereita. Vantaalainen Katujen äänet on yksi tällaisista bändeistä. Debyytti-ep:n viisi kappaletta kurkottavat määrätietoisesti 30 vuoden taakse suomalaisen uuden aallon kultaisiin vuosiin, aikaan jolloin Katujen äänteen viisikko ei vielä vaikuttanut tällä pallolla.

En tiedä, mistä pojat ovat herätyksensä saaneet, mutta vakuuttavaa jälkeä he tekevät valitsemallaan tiellä. Jos tämä olisi ilmestynyt 1970-80-lukujen taitteessa, se olisi luultavasti saavuttanut ainakin jonkinmoista suosiota.

Eikä tämä huono nytkään ole. Viiden biisin ep on yllättävän monipuolinen skaalaltaan. Jostain syystä Ratsia tulee orkesterista vahvasti mieleen, mutta myös muista saman aikakauden poppoista kuulee kaikuja. Parissa kohdassa bändi kuulostaa ikävän paljon Ripsipiirakalta, mutta onneksi halpahintainen teinipunk jää selvästi vähemmistöön levyllä.

Loppulausuma: Hyvältähän tämä kuulostaa. Ainoastaan se mietityttää, ovatko pojat 30 vuotta myöhässä. Toivomme, ettei eka demo jää parhaaksi.

HOX!!! Katujen ääniä voi kuunnella livenä huomenna 8. syyskuuta Helsingin Club Libertéssä, jossa on bändin EP:n julkkarikeikka.

Freddie Mercuryn syntymästä 65 vuotta

2011-09-05T17:24:00.003+03:00

Tasan 65 vuotta sitten Sansibarilla syntyi Farrokh Bulsara, josta sittemmin tuli maailman kaikkien aikojen paras rock-laulaja Freddie Mercury. Mercuryn kuolemasta tulee marraskuussa kuluneeksi jo 20 vuotta, mutta kukaan ei ole päässyt lähellekään sitä mitä Freddie oli laulajana ja viihdyttäjänä.

Hyvää syntymäpäivää Freddie.

Kannattaa myös istua alas parikisi tunniksi ja tsekata Youtubesta Freddie Mercury - The Untold Story.

Hirviö elää!

2011-09-05T10:07:00.002+03:00

Taannoin ounasteltiin vahvasti Sielun veljien klubikiertuetta, joka on nyt vahvasti varmistunut. Syyskiertueen päivämääriä alla.

25.11.2011 Lahti, Finlandiaklubi
26.11.2011 Hämeenlinna, Verkatehdas
28.11.2011 Tukholma, Kågebanan
01.12.2011 Jyväskylä, Lutakko
02.11.2011 Kuopio, Puijonsarvi
03.12.2011 Tampere, Pakkahuone
05.12.2011 Seinäjoki, Rytmikorjaamo
07.12.2011 Turku, Logomo
08.12.2011 Pori, Bar Kino
09.12.2011 Jämsä, Himos Areena
10.12.2011 Oulu, Club Teatria
11.12.2011 Joensuu, Kerubi
13.12.2011 Tallinna, Rockcafe
16.12.2011 Helsinki, Tavastia
17.12.2011 Helsinki, Tavastia

Viikon Spotify: The Nightwatchman - World Wide Rebel Songs

2011-09-05T08:17:00.002+03:00

Tom Morellon kolmas The Nightwatchman aliaksena tekemä soololevy World Wide Rebel Songs jatkaa siitä mihin kaksi edellistä ovat jääneet. Kuten nimikin kertoo piikkiä heitetään nyky-yhteiskunnan suuntaan melko taukoamatta.

Ne joilta Morellon soolopuuhailu on jäänyt havaitsematta, mutta RATM ja Audioslave ovat tuttuja pumppuja, saattavat yllättyä. The Nightwatchman revittelee nimittäin kitarallaan hyvin maltillisesti. Sooloissaan Morello tukeutuu siihen protestilauluperinteeseen, jota häntä ennen ovat edustaneet mm. Pete Seeger, Woody Guthrie ja Bob Dylan. Kuitenkin musiikillisesti Morellon tekemisissä on vahva omaleimaisuus ja tunnistettavuus.

World Wide Rebel Songsia ei kannata jättää tsekkaamatta. Se onnistuu täältä.

Viikon video: Happoradio - Tavikset

2011-09-02T08:49:00.000+03:00

Tasaisesti uraansa rakentaneen, ja viime vuosina suomirockin eturintamaan nousseen, Happoradion vuonna 2006 ilmestyneeltä kolmoslevyltä Vuosipäivä löytyy bändin suurimpiin hitteihin lukeutuva Tavikset, josta tehtiin myös hersyvän hauska musiikkivideo.

Videon konsepti perustuu amerikkalaiseen tosi-tv-formaattiin Cheaters, jossa (arvatenkin) palkatut näyttelijät tai dramatisoidut avioparit jäävät kiinni pettämisestä kameroiden edessä.

Tunnekuohut olivat sarjan parasta antia, mutta eipä jää Happoradion Petturit paljoa näyttelijäsuorituksissa jälkeen. Ja kuten aina esikuvassaan, myös tässä videossa syyllinen lopulta paljastuu. Antoisaa musiikkivideohetkeä.

Torstaiduo: Tähti

2011-09-01T08:25:00.002+03:00

Don Huonojen kuudes levy Tähti ilmestyi vuonna 1999 ja oli pari vuotta aiemmin ilmestyneen megalevyn Hyvää yötä ja huomenta seuraaja. Levyltä irrotettiin neljä singleä, mutta Tähti ei ollut niiden joukossa.

Edellisen levyn giganttisen sukseen vetämänä Tähti myi hyvin. Yli 30 000 kopiota liikkunut levy oli myös Suomen virallisella listalla parin kuukauden ajan ja oli viikon kärjessäkin.

Suurena suomirock-fanina tunnettu Maija Vilkkumaa julkaisi vain muutama kuukausi Don Huonojen Tähden jälkeen omansa, kun Maijan debyyttialbumi Pitkä ihana leikki julkaistiin elokuussa 1999.

Vilkkumaan debyytti myi hyvin, sekin yli 30 000, vaikka megasuosion aika Maijalle koittikin vasta mylhemmin.

Viikon Spotify: Tom Waits - Bad As Me

2011-08-29T09:00:00.000+03:00

Lokakuun 25. päivä Tom Waitsin seitsemän vuoden studiolevysapatti katkeaa, kun Bad As Me -levy julkaistaan. Tulevan levyn nimiraita on tämän viikon spotify-löytö.

Hyvältähän Tompan veto kuulostaa vielä yli 60-vuotiaanakin. Nyt vaan kuumeisesti odottamaan sitä levyä ja eiköhän se kiertueaikataulukin jossain vaiheessa julkistu. Suomeen asti Waits ei varmasti vaivaudu, mutta josko Ruotsi-Tanska-akselille kuitenkin.

Ihan samahan se loppuen lopuksi on. Waits on vielä kokematta ja Keski-Eurooppaan pääsee halvalla. Kunhan nyt vanhalle mantereelle asti pääsee.

Viikon video: RHCP - Californication

2011-08-26T09:45:00.001+03:00

Olipa uuden levyn piakkoin julkaisevan Red Hot Chili Peppersin viime vuosien musiikillisista ansioista mitä mieltä tahansa, niin musiikkivideoita poppoo ja sen taustajoukot ovat aina osanneet kyhätä. Tai osasivat ainakin vielä muutama vuosi sitten.

Rick Rubinin tuottaman hittilevyn Californication nimiraidan musiikkivideosta tuli niin ikään hitti, jota pyöritettiin musiikkikanavilla (kyllä, muistaakseni niiltä tuli vielä siihen aikaan musiikkia) varsin raskaassa rotaatiossa.

Eikä syyttä. Vuonna 2000 videossa nähtävä 3d tuon tasoisena oli videopeleissä uusi juttu. Tomb Raider ja sen perilliset olivat jyllänneet pelimaailmassa muutaman vuoden ajan, joten RHCP samalla vetosi tuttuihin kiinnostuksen kohteisiin sekä esitteli tuttua uudella tavalla sovellettuna. Nörttikansa (tai ainakin minä) oli innoissaan.

On se näköjään muihinkin tehnyt vaikutuksen. Ainakin se on kerännyt tuubissa yli 23 miljoonaa katselukertaa. Olen aina muuten miettinyt, kuinka siisti tuo peli olisikaan oikeasti.

Torstaiduo: Wanted Dead Or Alive

2011-08-25T09:00:00.000+03:00

Wanted Dead or Alive on Warren Zevonin vuonna 1970 julkaiseman levyn nimiraita. Levy julkaistiin uudelleen vuonna 2003 Zevonin kuoleman jälkeen. Zevonin ensiaskelista ei musiikkimaailmalle jäänyt kovin suuria merkkejä, sillä levy oli totaalinen floppi. Zevon oli myös varsin omapäinen levyprojektinsa suhteen ja erotti tuottajan kesken matkan. Zevon myös halusi soittaa useimmat levyn soittimet omin päin.

Totaalinen kaupallinen ja kriitikoiden tyrmäys johti siihen, että Zevon julkaisi seuraavan levynsä vasta kuusi vuotta myöhemmin, mikä 70-luvulla oli elinikä. Tuo levy otettiin kuitenkin hyvin vastaan ja Zevon sai käynnistettyä mittavan uran.

Bon Jovin suuriin menestyksiin kuuluva kolmosalbumi Slipery When Wet julkaistiin 1986. Wanted Dead or Alive oli kolmas levyltä irrotettu single. Edelliset (You Give Love a Bad Name ja Livin' on a Prayer) olivat menneet Billboardin kärkeen. Wanted Dead or Alivestakin tuli iso hitti, mutta se joutui kuitenkin tyytymään parhaimmillaankin seitsemänteen sijaan.

Jon Bon Jovi on kertonut olevansa suuri länkkärifani ja varsinkin hänelle oli iso asia tehdä vanhaa länttä henkivä biisi. Hyvinhän siinä onnistuttiinkin. Jon on myös muistellut, että Bob Segerin Turn the Page olisi vaikuttanut isosti Wanted Dead or Aliven syntyyn.

Alunperin Bon Jovi suunnitteli 80-luvun puolivälissä kokonaista villin lännen kuvastoa hyödyntävää teemalevyä, mutta ajatus kutistui lopulta yhdeksi biisiksi.

Levyjä putoilee vol. 1

2011-08-24T11:28:00.003+03:00

Vähitellen alkaa tippua poimintoja syksyn uutuuslevyistä. Ryan Adamsin lokakuussa ilmestyvän levyn ensimmäinen biisi on päätynyt julki. Se tässä alla.

Lucky Now by ryanadams

Ja Chuck Raganinkin uuden levyn matskua löytyy netistä.

Niin ikään lokakuussa uuden levyn julkaiseva Tom Waits järjesti ihmisille mahdollisuuden tutustua uuteen levyynsä.

Alkusyksyn kovimmat

2011-08-23T11:07:00.001+03:00

En ole koskaan ollut suuri syksyn ystävä, varsinkin nuorempana syksyn saapumisessa oli tasan se hyvä puoli, että lätkäkausi alkaa. Nykyään osaan sentään nauttia kuulaista syyspäivistä ja öisissä syyssateissa on ehdotonta tunnelmaa.

Sekin hyvä puoli syksyssä on, että levyjen julkaisurintamalla alkaa tapahtua. Kesä-heinäkuussa mielenkiintoiset uudet julkaisut ovat yleensä laskettavissa yhden käden sormilla. Elokuusta marraskuuhun uusia mielenkiintoisia julkaisuja tulee saman verran viikossa.

Otetaanpa muutama poiminta lähiajoilta:

31.8. The Nightwatchman, 6.9. Horrible Crowes, 7.9. The Jayhawks, 7.9. Regina, 14.9. Chuck Ragan, 10.10. Ryan Adams, 25.10. Tom Waits, 31.10. Metallica&Lou Reed.

Esimerkiksi näillä kannattaa aloittaa.

Mutta entä kotimaiset? Jos mediahypeä on uskominen, syksyn aikaan ilmestyy tasan yksi kotimainen levy. (Pointsit videon Sin City-kuvastolle).

Onneksi hyviä kotimaisia levyjä ilmestyy, vaikka ne eivät varmaan kymmeniä tuhansia myykään. Kannattaa huomioida ainakin 31.8 ilmestyvä Maija Kaunismaan levy, 2.9. ilmestyvä Mystons-levy, 21.9. New Tigers (turkulainen debyyttinsä julkaiseva bändi, kandee tsekata) ja 21.9. ilmesty myös Kemopetrolin paluukiekko.

Lisäksi on tietysti kaikki ne uudet levyt ja artistit, joista ei vielä tiedetä ainakaan täällä suunnassa mitään. Uusia tuttavuuksia ja syvempiäkin ystävyyssuhteita tulee solmittua joka syksy useita kymmeniä. Ja sitten vielä minua sanotaan epäsosiaaliseksi.

Viikon Spotify: The Horrible Crowes - Behold the Hurricane

2011-08-23T00:13:00.004+03:00

Gaslight Anthemin vokalistin Brian Fallonin sooloprojektin ensimmäinen single on kuultavissa Spotifyssä. Behold the Hurricane kappaleen perusteella luvassa on hyvin samantyyppistä materiaalia kuin Gaslight Anthemilla. Omalla kohdalla The Horrible Crowes Elsie nimeäkantava levy ampaisi samantien odotettuimmaksi levyksi tänä syksynä. Elsie julkaistaan 6.9.2011, joten onneksi ei tarvitse odottaa enää kauan.

Viikon video: Foo Fighters - Walk

2011-08-19T20:58:00.003+03:00

Tänä vuonna Wasting Light albumin julkaisseella Foo Fightersilla on aina ollut musavideoiden teko hallussa. Walk ei tee poikkeusta Footosin humoristisessa linjassa.

Ne jotka pähkäilevät mistä tämä on suoraan otettu niin avitetaan vähän. Joel Schumacher ohjasi 1993 Michael Douglasin tähdittämän elokuvan nimeltään Falling Down, joka suomennettiin osuvasti Rankka päivä.

Torstaiduo: Sail Away

2011-08-18T16:26:00.002+03:00

David Gray oli 1990-luvun lopussa yksi singer-songwriter-maailman suuria toivoja. White Ladder -levy ja sen pari isoa hittiä (mm. Sail Away ja Babylon) herättivät suuren kiinnostuksen Grayn tekemisiä kohtaan, mutta sekin tapahtui vasta toisella julkaisukierroksella.

Alkujaan loppuvuodesta 1998 julkaistu White Ladder julkaistiin nimittäin vuonna 2000 uudelleen, jolloin se saavutti suosiota yleisen singer-songwriter-buumin myötä. Vaikka Gray oli suosittu tuohon aikaan, miehen potentiaali ja hyvä hype jäivät hyödyntämättä parhaalla mahdollisella tavalla.

John Fogertyn 1986 julkaistu levy Eye of the Zombie oli jatkoa melko hyvin kaupallisesti ja arvosteluin vastaanotetulle Centerfield-levylle. Zombie ei kuitenkaan kerännyt juurikaan huomiota, eikä se kovin kummoinen levy olekaan, vaikka sille on muutama kelpo raita osunut. Siinä mielessä se on sukua vuonna 2004 julkaistulle Deja vu All Over Again -levylle.

Levyn päätösraita on Sail Away. Se, kuten suurin osa muustakin levystä, on varsin epätyypillistä materiaalia ex-CCR-miehelle. Fogertyn tuotannoksi biisin tunnistaan oikeastaan vain Johnin äänen vuoksi. Herkkä balladi on kuitenkin kiistatta levyn parhaimmistoa.

Eye of the Zombie oli Fogertyn viimeinen levy 80-luvulla. Zombien jälkeen hän keskittyi lähinnä perhe-elämään. Paluunsa ja 1997 ilmestyneen mainion Blue Moon Swamp -levyn jälkeen Fogerty myösi, että Zombien jälkeen takki oli tyhjä. Hyvä, että tauko tuli pidettyä, sillä vuoden 1997 jälkeen mies on julkaissut kaksi erinomaista levyä (Blue Moon Swamp ja Revival, josta tulikin aikanaan kirjoitettua pari sanaa).

Siekkareiden rundi toteutumassa

2011-08-18T15:41:00.004+03:00

Kun aikanaan Sielun veljien comebackista Ilosaarirockissa ilmoitettiin, aloitettiin saman tien spekulaatiot laajemmasta kiertueesta. Kun bändi oli treenannut puoli vuotta Ilosaaren keikkaa varten ja bändiläiset järjestäen keikan jälkeen hehkuttivat yhdessä soittamisen autuutta, oli vain ajan kysymys, koska Suomen rundi ilmoitetaan.

Ensimmäinen keikka on nyt putkahtanut julkisuuteen. Sielun veljet soittaa Lahdessa Sibelius-klubilla 25. marraskuuta. Rumban mukaan kiertue toteutuu Suomen kattavana, mutta virallisesti kiertuepäivistä bändi tiedottaa myöhemmin.

Ei siis mene kauaa, kun Siekkarit on lavalla ihan lähellä sua.

P.S. Syksyn hyviin keikkauutisiin kuuluu myös se, että Turun Klubilla syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestettävä Höyryturbiini tuo lavalla hiljaiseloa viime aikoina viettäneen Flaming Sideburnsin.

Tom Waits palailemassa

2011-08-17T22:14:00.002+03:00

Pari vuotta hissukseen ollut Tom Waits on ilmeisesti saanut keväällä infoilemansa levytysurakan päätökseen. Amazonin mukaan mieheltä on tulossa Bad As Me-niminen single julkaisuun ensi viikolla, tarkalleen 23. elokuuta. Samaisena päivänä Waits kertoo "isoista uutisista" kotisivuillaan. Haisee vahvasti levyltä. Sormet ristiin, että mies saapuisi vanhalle mantereelle kiertämään. Pitänee aloittaa varmuuden vuoksi säästämään.

Marissa Nadler lokakuussa Suomeen

2011-08-16T15:05:00.003+03:00

Yksi viime vuosien ihanimmista runotytöistä Marissa Nadler saapuu lokakuussa Suomeen kolmelle keikalle. Kiertuepaikat ovat seuraavat:

14.10 Tampereen Klubi
15.10 Turun Dynamo
16.10 Helsingin Kuudes linja

Huhtikuussa 30 vuotta täyttäneeltä kuulasääniseltä neidolta ilmestyi alkukesästä uusi levy Marissa Nadler. Kyseinen hengentuotos löytyy myös Spotifysta. Sopii tutustua lokakuuta odotellessa. Näitä keikkoja ei kannata ohittaa. Tässä myös eräs kelpo coveri aiemmilta ajoilta.

Levyarvostelu: Eric Church - Chief

2011-08-15T18:45:00.000+03:00

Kun kantrin uusi kultapoika Eric Church laulaa kolmoslevyllään Chief "We need a country music Jesus/To save us all" hän ei taida tietää laulavansa itsestään.

Joka tapauksessa 34-vuotias Church taitaa olla parasta mitä countrylle on hetkeen tapahtunut. Jo parin vuoden takaisella Carolina-levyllään hän valloitti kantrikansan sydämet myyden kultaa, mutta vastikään ilmestynyt Chief on porhaltanut Jenkeissä hämmentävästi myös mainstream-yleisön suosioon. Levy kiirehti listojen kärkeen myyden ensimmäisellä viikollaan vajaa 150 000 kopiota.

Yksi keskeinen syy suosioon on varmaan se, että countryallergikotkin luultavasti ainakin sietävät levyä. Mitään perinteistä punaniskameininkiä kiekko nimittäin ei ole. Paljon tuttua ja tunnistettavaa tarttumapintaa on tarjolla, vaikka ei countrysta olisi koskaan pahemmin perustanutkaan. Churchin ääni on erittäin ominainen nykykantrille, mutta musiikillisesti kantriin sekoittuvat niin maanläheiseen rockiin nyökkäily kuin folk- ja elektrobluesvaikutteetkin.

Luonnollisesti 11 kappaleen lätylle mahtuu myös muutama raita, jotka ovat aiheeltaan perinteisempää osastoa. Drink In My Hand ja Jack Daniels ovat kuitenkin esimerkkejä siitä, miten ikuisesta aiheesta voi tehdä ihan vetävän biisin.

Huonoja raitoja ei oikeastaan ole mukaan eksynyt. Luonnollisesti tämä alla oleva kappale nostaa itselleni hymyn huulille sattuneesta syystä. Levy ei voi olla huono, kun Pomosta lauletaan.

Loppulausuma:

Onko tässä 2000-luvun Johnny Cash, josta digataan genrerajojen yli? Päällikössä on aineksia pitkäkestoiseen suosioon.

Erityistä:

Youtube on ystävä. Sieltä löytyy koko levy. Sopii maistella ja hyökätä sitten levykauppaan hakemaan oma kopio.

Viikon Spotify: Janelle Monaé - The ArchAndroid

2011-08-15T17:54:00.003+03:00

Flow'ssa raporttien mukaan muulla esiintyjäkaartilla pöytää pyyhkinyt Janelle Monaé on nostettu mustan musiikin suurimmaksi uudeksi lupaukseksi ja mielenkiintoisimmaksi nimeksi pitkään aikaan. Viimeksi yhtä laajaa hypeä on osakseen tainnut saada Erykah Badu. Flow'ssa Monaé taisi nostaa ihanuuspisteensä myös kertaheitolla Badun lukemiin.

26 vuotta joulukuussa täyttävän neidon viime vuonna ilmestynyt debyyttilevy The ArchAndroid on monipuolinen keitos 2010-luvun r'n'b:tä. Yli tunnin pituisessa levyssä on pari heikompaa palaa mukana, mutta levyn keston huomioiden vähiin ne jäävät. Kuuntele The Arch Android täältä ja tiedä, mistä ne kaikki hipsterit ovat niin mehuissaan.

Viikon video: Lady Gaga - The Edge of Glory

2011-08-12T09:00:00.000+03:00

Tämän hetken puhutuin ja seuratuin poptähti Lady Gaga jakaa mielipiteitä missä ikinä liikkuukaan. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että neiti Germanotta on nerokkainta, mitä on ollut tarjota pitkään aikaan. Nyky-Madonnalla Gaga pyyhkii pöytää mennen tullen.

The Edge of Glory on neidon viimeisimmän albumin Born This Way yksi single. Video kuvattiin kuluvan vuoden maaliskuussa kahden päivän sessiossa.

Videota varten haettiin mittavaa avustajalaumaa erilaisilla ilmoituksilla. Videossa piti alkuperäisen suunnitelman mukaan myös näkyä liuta New Yorkin maamerkkejä, mutta suunnitelmat muuttuivat oletettavasti sen vuoksi, että videon ohjaajaksi alunperin kiinnitetty Joseph Kahn sai mennä prosessin aikana menojaan. Videon ohjasi lopulta Gaga itse taustajoukkojensa avustuksella.

Biisi itsessään on Lady Gagaa stadionrockeimmillaan. Gaga haki vaikutteita tälle raidalle muun muassa Bruce Springsteeniltä, joten on kai vain sopivaa, että myös Clarence Clemons esiintyy sillä. Yhteistyö Lady Gagan kanssa jäikin kesäkuussa menehtyneen Clemonsin viimeiseksi kirjoitukseksi pitkään ansioluetteloonsa.

Video sai ensiesityksensä kesäkuun 16., vain kaksi päivää myöhemmin Clarence kuoli. Clemons ja Gaga esiintyivät yhdessä 25. toukokuuta American Idolin finaalissa. Tämä jäi E Street Bandin saksofonistin viimeiseksi esiintymiseksi.

Ryan Adamsilta uusi levy

2011-08-11T19:44:00.002+03:00

Musiikin tekemisen jo pariin otteeseen vuosien varrella lopettanutkin (mutta silti hämmentävän tuottelias) Ryan Adams julkaisee vaihteeksi uutta musiikkia omalla nimellään. Lokakuun kymmenes päivä ilmestyvä kiekko kantaa nimeä Ashes&Fire ja sisältää seuraavat biiisit.

1. Dirty Rain
2. Ashes & Fire
3. Come Home
4. Rocks
5. Do I Wait
6. Chains Of Love
7. Invisible Riverside
8. Save Me
9. Kindness
10. Lucky Now
11. I Love You But I Don't Know What To Say

Mielenkiintoisinta uudessa levyssä on se, että tuottajan pallilla istuu Glyn Jons, jonka cv:stä löytyy mm. sellaisia nimiä kuin Bob Dylan, The Rolling Stones, The Who ja The Clash. 2000-luvun alussa Adamsia tuotti Jonsin poika Ethan. Ethanin tuotannossa Adams onnistui tekemään uransa (toistaiseksi) nerokkaimmat levyt Heartbreakerin ja Goldin.

Myös Cardinals-bändiltä julkaisematta jäänyt Blackhole-albumi saattaa päätyä vielä ostavan yleisön käsiin. Huhujen mukaan sitäkin oltaisiin julkaisemassa vielä tämän vuoden puolella.

Viime vuosina Adams on julkaissut suurimmaksi osaksi kummallisia musiikkiprojektejaan kummallisilla salanimillä sekä kirjoittanut pari romaania.

Ali Baba ja noin 40 iloista Rosvoa

2011-08-11T14:11:00.002+03:00

Kuten blogosfäärin musiikkia kuuntelevassa aurinkokunnassa on saattanut huomata, valtakunnan musiikkiblogit on kerätty yhden katon alle. Ei tässä toki kyse ole (ainakaan vielä) muusta kuin pirun hyvästä tavasta pysyä kartalla musiikkiblogien tilasta.

Jyri (1000Sparks ja Lilyn Arvoitus) on tehnyt ison työn ja tehnyt pohjan, josta löytyy helposti ainakin lähes kaikki kotimaiset musablogit. Pysyy helposti kartalla, kuka on päivittänyt koskakin ja mitä. Lisäksi vasemmalle pilveen kerääntyy just nyt ne kaikkein hoteimmat aiheet (kuten Flow, ei lippua, ei akkrea, nyyh..). Jyrille iso kiitos&virtuaalinen hatun kohotus.

Rosvot löytyvät täältä. Kandee ottaa haltuun.

Torstaiduo: California

2011-08-11T11:14:00.002+03:00

Alkujaan jo 70-luvun loppupuolella perustettu Social Distortion julkaisi viime vuonna ilmestyneellä Hard Times And Nursery Homes -kiekolla vahvasti tietynlaista myyttistä Kaliforniaa henkivän kappaleen, vaikka surffarityttöjä ei taidakaan Social D:n Kaliforniassa olla näköpiirissä.

Roberta Joan Anderson, tutummin Joni Mitchell, julkaisi vuoden 1971 menestyslevyllään Blue kappaleen California. Mitchell eli 40 vuotta sitten suurimman suosionsa aikaa ja folk-piirien lisäksi myös mainstream oli polvillaan naisen edessä. Bluen taustalla on Mitchellin ero Graham Nashista. Useilla Bluen biiseissä käsitelläänkin enemmän tai vähemmän suoraan parin eroa ja sen herättämiä tuntemuksia.

Blue on jäänyt elämään yhtenä musiikin ehdottomista klassikkolevyistä ja se rankataankin säännöllisesti listoille, joilla niitä kaikkien aikojen levyjä listataan.

P.S.

Suomalaisen musiikkikentän renessanssimiehiin kuuluva Lasse Kurki diggaa kutakuinkin varauksetta Beach Boysin tuotantoa. On siis vain luonnollista, että myös Kurjen kipparoima Lemonator on tehnyt biisin nimeltä California. Biisi löytyy Lemonatorin The Waltz-kiekolta vuodelta 2000.

Festareilla: Porispere

2011-08-09T16:14:00.017+03:00

Porissa järjestettiin viikonloppuna sympaattinen uusi festivaali nimeltään Porispere. Tapahtuma perustettiin vastalauseena alun perin Porin Kirjurinluodolla pidetyille Sonisphere-festareille ja niiden siirrolle Helsingin Kalasatamaan. Turku Rock City päätti mennä paikan päälle katsastamaan, millainen festivaali on kyseessä.

Vuosina 2009 ja 2010 Porin Kirjurinluodolla järjestetty Sonisphere oli massiivinen tapahtuma ja se vetikin yleisöä molempina vuosina miltei yhtä paljon, kuin koko kaupungissa on asukkaita (toim. huom. Porin väkiluku on noin 80 000). Tai no oikeastaan ensimmäisenä vuotena 60 000, ja toisena 70 000. Helvetisti joka tapauksessa. Kuluvan vuoden heinäkuussa Helsinkiin pystytetty Sonisphere taas järjestettiin yksipäiväisenä ja se sai paikan päälle vain hieman yli 10 000 kuulijaa. Siispä Porissa olikin selkeästi vetoa uudelle rock-festivaalille.

Turusta liikkeelle lähtenyt kahden miehen autokunta tähtäsi perjantaina alueelle ennen kaikkea Kakkahätä -77:n keikkaan, joka ikävä kyllä alkoi jo kello 17.00. Pientä miinusta Porisperelle täytyy antaa nimenomaan aikataulutuksista, sillä esim. Mokoma soitti lauantaina jo 15.15, ja illalla vuorossa oli jotakin mitäänsanomattomia cover-pumppuja. Toki voi olla, että Mokomalla oli samana iltana keikka toisaalla. Perseestä kuitenkin, että jäi näkemättä. Kakkis oli Teemu Bergmanin johdolla helvetin hyvä, ja porukkaakin se veti varsin mukavasti.

Kirjurinluoto on oiva paikka järjestää festivaaleja, vettä on vieressä ja miljöö on kaunis sekä luonnonmukainen. Tapahtumapaikalta Porin keskustaan on kuitenkin matkaa vain muutama kilometri, joten liikkuminen festarin ja baarien/hotellin välillä oli vaivatonta.

Keikkajärjestelyt olivat Porisperessä todella hyvin onnistuneet. Alueella oli kaksi lavaa, suurempi ja pienempi, ja bändit esiintyivät niillä vuorotellen. Siispä yleisö pystyi näkemään halutessaan vaikka kaikki keikat. Kakkahätä -77:n pikkulavakeikan jälkeen siirryttiin isolle lavalle, jossa vuoroon pääsi Michael Monroe yhtyeineen. Keikalla nähtiin myös liuta entisiä Hanoi Rocks -muusikoita, kun Monroen ja Sami Yaffan lisäksi toisena kepittäjänä hääri Nasty Suicide. Andy McCoy esiintyi vasta illemmalla.

Porisperen perjantai oli punk-teemapäivä, kun taas lauantaina kuultiin enemmänkin heavy-musiikkia. Päivien jaottelu musiikkityylien mukaan on sinänsä yleisön kannalta hyvä ratkaisu, että festarivieras näkee mahdollisesti saman päivän aikana useampia suosikkiartistejaan, on hän sitten punkkari, hevari tai ihan mikä tahansa. Michael Monroen jälkeen vuoroon pääsi Problems?, joka keulakuvansa Tumppi Varosen ja legendaarisen kitaristinsa Rane Raitsikan kera heitti oivan shown.

Henkilökohtaisen perjantai-iltani kruunasi Ulvilan lahja Disco Ensemble, joka oli ennen tätä iltaa heittänyt edellisen Suomen keikkansa toukokuussa. Olivatko odotukset sitten liian kovat vai mikä oli, mutta orkesterin keikka jätti hieman hailakan maun. Mutta Disco Ensemble on aina Disco Ensemble ja toivottavasti saamme pian kuulla bändiltä jälleen uutta materiaalia. Tosin Porin keikan jälkeen yhtye suuntasi vielä kuukaudeksi Saksaan.

Perjantaina Kirjurinluodon pimenevässä illassa nähtiin vielä Terveet Kädet, Pelle Miljoona Oy:n jäähyväiskeikka sekä Appendix. Pelle Miljoona yhtyeineen taisi kuitenkin lopulta sen kuuluisan pankin räjäyttää. Pelle ja Tumppi Varonen vaihtelivat paikkojaan mikin ja rumpupallin välillä, ja yleisö oli mehuissaan. Andy McCoyn rokkitähteyskin välittyi takariviin asti.

Porisperen lauantain artistikattaus oli reilusti perjantaita heikompi. Oli (turhan aikaista) Mokomaa, cover-bändejä, ruotsalainen Graveyard, Radio Rockin kisavoittaja Battle Beast sekä elävän elämän Spinal Tap, kanadalainen Anvil. Bändi joka yli 25 vuotta sitten oli lupaava metalliyhtye, mutta jolta sitten menikin kaikki ns. vituiksi. Noh, pari vuotta sitten Anvilin toilailuista tehtiin dokumenttielokuva, jonka jälkeen keikkaa on taas riittänyt. Mutta jokatapauksessa esim. Metallica ja Slayer ovat nimenneet bändin esikuvakseen, joten ei kyseessä täysin turha poppoo ole.

Puoli yhdeksän aikoihin lauantai-iltana päälavalle nousi kiireistä keikkakesäänsä lopetteleva Kotiteollisuus. Bändin keikka tosin alkoi hivenen myöhässä, sillä pikkulavalla musisoinut Battle Beast venytti keikkansa muutaman minuutin ylipitkäksi. Tästä ei Jouni Hynynen pitänyt ja hän myöskin tapansa mukaan kertoi sen kaikille. Kotiteollisuus veti esiintymisensä läpi tutulla rutiinilla ilman erityisiä hienouksia. Kiertuekitaristi Miitri Aaltosen mukanaolo on tuonut selkeästi lisäarvoa ja syvyyttä bändin live-esiintymiseen.

Kotarin jälkeen vuorossa olivatkin enää Taage Laihon johtama Iron Maiden cover-pumppu sekä illan odotetuin esiintyjä, ruotsalainen Raised Fist. Maailman kovin hc-bändi (ainakin allekirjoittaneen mielestä) ei pettänyt tälläkään kertaa, ja meininki oli hurjaa niin lavalla kuin sen edessäkin.

Sunnuntaina Porisperen perhepiknikillä esiintyivät vielä Jytäjyrsijät, Hevisaurus, Jukka Poika ja Paleface. Turku Rock City oli kuitenkin silloin jo matkalla kotiin. Festivaali veti viikonlopun aikana Kirjurinluotoon noin 9000 kävijää, mikä jäi muutaman tuhannen päähän tavoitteesta. Perjantai oli odotetusti festarin suosituin päivä.

Festarivieraan näkökulmasta Porispere oli oikein hieno tapahtuma. Järjestelyt toimivat moitteettomasti, juomaa sai nopeasti eikä vessajonoja ollut. Alue oli sopivan pieni, mutta suuria ruuhkia ei kuitenkaan syntynyt mihinkään. Uskon, että vaikka yleisöä olisi ollut se muutama tuhat enemmänkin, niin siltikään järjestelyissä ei olisi ollut moitteen sijaa. Toivon mukaan Porispere jatkuu samanlaisena tulevinakin vuosina, eivätkä järjestäjät ahneuksissaan lähde kasvattamaan festivaalia liian suuriin mittasuhteisiin. Pienemmilläkin tapahtumilla on selkeästi tilauksensa.

Viikon Spotify: Eric Church - Carolina

2011-08-09T05:59:00.002+03:00

Kantrin uudella kultapojalla Eric Churchilla menee juuri nyt lujaa. Miehen vastikään ilmestynyt kolmosalbumi Chief rysähti listojen kärkeen sekä kantripuolella että yleisellä albumilistalla.

Myös Erkki Kirkon edellinen albumi Carolina myi kultaa, mutta se ei listojen kärkiä kolkutellut. Chiefin ilmestymistä kotimaisten levykauppojen hyllyille kannattaa ottaa haltuun tämän viikon Spotify-levy.

34-vuotias Church lokeroituu kantriin, mutta janan modernimpaan päähän. Church tuntuu hallitsevan perinnetietoisen countryn elementtien kierrättämisen osaksi urbaanimpaa keitosta, jossa kantriin sekoittuu sopivassa suhteessa rock ja pop.

Jaa, miksi tämä Church osui tutkaan? Pienen pieni osa saattoi olla tällä kappaleella, varsinkin sen nimellä.

Foo Fightersilta dokumentti autotallikiertueesta

2011-08-05T16:59:00.005+03:00

Foo Fighters on julkaissut YouTubessa dokumentin keväällä tekemästään autotallikiertueesta. 40 Minuutin dokumentti on koostettu yhtyeen kahdeksasta keikasta fanien autotalleissa Yhdysvalloissa.

Tempaisu liittyi tuoreen Wasting Light -albumin promootioon, joka on tehty Dave Grohlin omassa autotallissa.

Viikon video: Frank Turner - If Ever I Stray

2011-08-05T13:05:00.008+03:00

Mikä siinä on kun brittien pitää kuvata musiikkivideot aamunkoitteessa rannalla? Lahjakas nuoriherra Turner on syyllistynyt myös tähän perisyntiin. Tänä vuonna England Keep My Bones -levyn julkaissut Frank Turneria on hehkutettu moneen otteeseen tässäkin blogissa ja eikä syyttä.

Mutta nyt tuntuu että Turneria on johdettu harhaan. Englang Keep My Bonesilta ensin julkistettu I Still Believe ei ollut sekään ihmeellinen musiikkivideona, mutta tunnelmaltaan ja kuvaukselta ihan hauska. If Ever I Stray on kuvattu biisin sanoman mukaisesta Englannin kanaalin rannalla. Turnerin omaperäisyys artistina olisi ansainnut parempaa. Eihän tässä videossa mitään vikaa ole, mutta tämä on nähty jo aikaisemmin.

Alice Cooper julkaisee uuden albumin Welcome 2 My Nightmare

2011-08-04T12:28:00.002+03:00

Kauhurokkari Alice Cooper julkaisee jatko-osan vuonna 1975 julkaistulle klassikkoalbumilleen Welcome To My Nightmare. Syyskuun 21. päivä julkaistava Welcome 2 My Nightmare jatkaa siitä mihin konseptialbumi Welcome To My Nightmare jäi. Welcome To My Nightmare oli Alice Cooperin ensimmäinen sooloalbumi ja sitä pidetään yhtenä legendaarisen artistin parhaista.

Mukana uudella albumilla vierailevat mm. alkuperäiset Alice Cooper – jäsenet Denis Dunaway, Michael Bruce ja Neal Smith sekä Steve Hunter. Albumin ensimmäinen single I’ll Bite Your Face Off lähtee radiosoittoon elokuun 22. päivä. Albumin äänitti Cooperin pitkäaikainen yhteistyökumppani , joka tuotti myös vuoden 1975 Welcome To My Nightmare – albumin.

Alice Cooper lähtee lokakuussa Euroopan kiertueelle. Suomessa Cooper on vieraillut lukuisia kertoja, viimeksi heinäkuussa.

Albumin biisilista näyttää tältä:
1.I Am Made Of You
2.Caffeine
3.The Nightmare Returns
4.A Runaway Train
5.Last Man On Earth
6.The Congregation
7.I’ll Bite Your Face Off
8.Disco Bloodbath Boogie Fever
9.Ghouls Gone Wild
10.Something To Remember Me By
11.When Hell Comes Home
12.What Baby Wants
13.I Gotta Get Outta Here
14.The Underture
15.We Gotta Get Out Of This Place (bonuskappale)

Torstaiduo: Lie To Me

2011-08-04T09:00:00.001+03:00

Tom Waitsin Lie To Me 2006 julkaistun Orphans-boxin. Lie To Mestä tehtiin myös virallinen video. Biisi tehtiin, kuten lähes kaikki Waitsin biisit 80-luvulta lähtien, yhteistyössä Waitsin vaimon Kathleen Brennanin kanssa.

Bryan Adams julkaisi Lie To Me-nimisen rakkausballadin 1998 ilmestyneellä On a Day Like This-levyllä. Mutta koska siitä ei löydy videota, pistetään tilalle Jonny Langin vuotta aiemmin ilmestyneen Lie To Me-levyn nimiraidasta tehty video.

30 kuluvan vuoden alulla täyttänyt Lang oli 90-luvun lopulla "seuraava suuri valkoinen blues-kitaristi". Kelpo uran mies onkin tehnyt, mutta suurille massoille mies on jäänyt lopulta odotettua tuntemattomammaksi. Viime vuosina hän onkin lähinnä vieraillut erinäisten artistien levyillä kuten viime vuonna julkaistulla Cindy Lauperin paluulevyllä.

P.S.

Luonnollisesti myös Bon Jovi on tehnyt Lie To Me veisun. Se ilmestyi 90-luvun puolivälissä These Days-albumilla. Imelähkö rakkausballadi ei kuitenkaan pystynyt syrjäyttämään aiemmin julkaistua Always-viisua, kun tapeltiin limudiskojen illan viimeisen hitaan paikasta. Onneksi bändi sai harjoitella sointukiertoja, joita käytettiin pari vuotta myöhemmin Armageddon-leffan soundtrackilla.

Haastattelussa: The 5th of April

2011-08-03T22:32:00.002+03:00

Turkulainen The 5th of April avasi DBTL-lauantain pelin ikärajattomalla The Alueella. Keväällä Turku Bandstandin nimiinsä kuitannut bändi valmistelee parhaillaan debyyttijulkaisuaan. Oheisessa haastattelussa basisti Tuomas Markkula ja rumpali Juho Sorvari paljastavat muun muassa, millaista symboliikkaa bändin nimen taakse kätkeytyy.

The 5th of April haastattelu by Turku Rock Cty

Haastattelussa: Jarkko Martikainen

2011-08-02T12:12:00.000+03:00

Myös YUP:sta tuttu Jarkko Martikainen kuului DBTL:n Linnateatteri-iltojen esiintyjiin. Ennen keikkaa käydyn juttutuokion aikana selvisi mm. miten Martikaisen nykyinen soolona kiertäminen eroaa YUP-ajoista.

Viikon Spotify: Tim Barry - 28th And Stonewall

2011-08-01T10:51:00.005+03:00

Tim Barryn tuotantoon tuli tutustuttua laajemmin hiljattain ilmestyneet split seiskan kautta, jossa toisella puolella oli Frank Turnerin Try This At Home ja toisella Tim Barryn Thing Of The Past. Tämän innoittamana ajattelin jakaa ilosanomaa Viikon Spotifyn muodossa, valitsin tähän tarkoitukseen viime vuonna ilmestyneen 28th and Stonewall.

Tim Barry kuuluu samaan kategoriaan Frank Turnerin ja Chuck Raganin kaltaisten ex-punkkareiden kanssa, jotka ovat vaihtaneet tyyliään astetta folkimpaan suuntaan. Tim Barry hankki kannuksensa punkbändissä nimeltään Avail, mutta on vuodesta 2004 asti toiminut sooloartistina. 28th and Stonewall on järjestyksessään Barryn neljäs levy. 14 biisiä tiukkaa folk-punkkia ja americanaa, jos tätä johonkin pitäisi verrata niin kyllähän Barryn tuotannossa on paljon samoja elementtejä kuin Chuck Raganilla. Mutta Barryn levyissä on myös enemmän kantrin ja bluessin vivahteita.

Elokuu on hyvä aloittaa Virginialaisen folkin parissa.

Haastattelussa: Apulanta

2011-07-31T14:08:00.003+03:00

Turku Rock City istahti Down By The Laiturissa Suomen suosituimman rock-bändin keikkabussiin. Millainen tulee olemaan Apulannan seuraava albumi ja millaisia DBTL-muistoja yhtyeellä on?

Haastattelussa: Apulanta by Turku Rock Cty

Keikalla: Sweatmaster @ Indie-iltamat 2011

2011-07-31T13:47:00.001+03:00

Vaikka Kakkahätä -77, No Shame ja muut lauantain indie-iltamien esiintyjät hoitivat ruutunsa mallikelpoisesti (No Shame hehkutti osuuttaan jopa kaikkien aikojen keikkanaan), ei kenellekään ollut epäselvää, miksi Klubi oli loppuunmyyty. Tämä oli Sweatmasterin, "Indie-iltamien house bandin", ilta hyvien ystävien seurassa.

80 minuutin jäähyväiset hoidettiin niin kuin Sweatmaster homman parhaimmillaan osasi. Kaasu painettiin pohjaan ensimmäisestä biisistä lähtien, eikä sitä höllätty koko aikana. Korupuheita ei kuultu, mitä nyt pari kertaa Sasu tai Mikko muisti mainita, että tämä nyt on se viimeinen keikka.

Myös yleisö ymmärsi tilanteen ja otti viimeisestä rypistyksestä kaiken irti. Crowdsurfing, moshpit and all that good rock'n'roll stuff koettiin hikisessä Klubissa.

Monet, minä mukaan lukien, ovat ihmetelleet, miksi Sweatmaster oikeastaan lopettaa. Bändi kun tuntuu olevan vähintään yhtä kovassa tikissä kuin ekan demon aikoihin. Myös jäähyväiskeikan setti osoitti bändin olevan edelleen luomisvoimainen. Setti sisälsi makupaloja koko uran varrelta. Encoreissa kuultiin jopa yksi täysin uusi biisi, joka kuulemma oli valmistunut viime tiistaina. Se ei erottunut muusta materiaalista mitenkään huonompana.

Toisaalta Sweatmasterin päätöstä on helppo ymmärtää ja kunnioittaa. Kun elämässä on muita prioriteetteja, jotka ajavat bändin edelle, letku on syytä nykäistä seinästä. Maailmassa on liikaa esimerkkejä niistä tapauksista, jolloin ei ole tajuttu lopettaa ajoissa. It's better to burn out than fade away.

Kun viimeisen kumarruksen aika tuli ja Show Must Go On paukahti soimaan, tiesi että se oli tässä. Väitän Sweatmasterin olevan sellainen bändi, jolta ei tarvitse/kannata comebackeja odottaa. Homma sai ansaitsemansa päätöksen. Kiitos bändille menneistä vuosista. Onneksi on ne levyt, joita voi kuunnella hymy huulilla.

Haastattelussa: M.A.Numminen

2011-07-30T17:22:00.006+03:00

M.A. Numminen ja Pedro Hietanen esiintyivät DBTL:ssä Gommina ja Pommina seikkailupuistossa perjantaina päivällä. Saksalaisen dokumenttiryhmän seuraama M.A. Numminen ehti tiukasta aikataulusta huolimatta antaa haastattelun. Kuinka korkealle M.A. Numminen arvostaa Åbo Akademin myöntämän valtiontieteiden kunniatohtorin arvonimen?

Keikalla: Sir Elwoodin hiljaiset värit @ DBTL 2011

2011-07-30T12:36:00.000+03:00

Turun kaupunginteatteri täyttyi äärimmilleen keski-ikäisistä keskiolutjatsin ystävistä perjantai-iltana, kun Sir Elwoodin hiljaiset värit saapui kaupunkiin. Loppuunmyyty katsomo todistikin varsin hyvän keikan, jota myös yleisö arvosti.

Keikkasetti koostui pitkälti 20 vuotta sitten julkaistun ensilevyn Varjoissa vapaan maailman biiseistä. Elokuussa julkaistaan Sir Elwoodin uusi levy, joka kattaa viime keväänä nauhoitetun konsertin, jossa debyyttilevy soitettiin kokonaisuudessaan 20 vuotta myöhemmin -teemalla. Perjantai-ilta antoi hyvää osviittaa tulevasta julkaisusta.

Debyyttilevyn biisien väleihin oli ripoteltu valikoituja tarinoita bändin muusta katalogista, joista monet biisit olivat saatettu uuteen uskoon soitin- tai sovitusratkaisuihin. Yhdeksi setin kohokohdista muodostuikin Juha Lehden ja pianisti Junnu Saaresahon duona esittämä Viimeisellä rannalla. Alla kaksikon työnäyte kesäkuun puolesta välistä Ilosaarirockista.

Kaupunginteatterin estradilla esiintyi perjantaina hyväntuulinen ja totutun vähäeleinen yhtye. Joidenkin bändien juttu on se, ettei sirkustemppuja tehdä, eikä niille ole tarvetta. Elwoodit kuuluvat tähän joukkoon. Biisit ja vahvat tarinat kuljettivat iltaa sujuvasti eteenpäin.

Elwoodeilla onkin harvinainen kyky rakentaa settejä, joissa jokainen pala loksahtaa saumatta paikalleen. Paljon "pakollistakin" materiaalia jäi soittamatta, mutta se ei oikeastaan lopulta haitannut.

Vajaan puolitoistatuntisen jälkeen yleisö osoitti seisaaltaan suosiota, kun viimeiset sävelet olivat hävinneet ilmaan. Bändikin hymyili kollektiivisen leveästi kumartaessaan yleisölleen viimeisen kerran.

DBTL Tänään: Lauantai

2011-07-30T09:00:00.000+03:00

Lauantaina on DBTL:ssä vielä paljon kaikkea mielenkiintoista. Kotiteollisuus, Martti Servo & Napander, Felix Zenger feat. Tommy Lindgren & Petteri Sariola.

TRC-toimitus suosittelee kuitenkin lähtemään klubeille. Sosiksen Punk By The Laiturissa nähdään Anal Thunder, Hero Dishonest, Mugshot ja One Hidden Frame.

Klubilla vuorostaan on No Sheme, Kakkahätä -77, Sur-rur,
Yleislakko ja viimeisen keikan ikinä heittävä Sweatmaster. Tätä ei kannata jättää väliin.

Haastattelussa: Kari Peitsamo

2011-07-29T21:27:00.000+03:00

Keskiviikkona Linnateatterin Yksinäisten illassa esiintyi Kari Peitsamo. Juuri ennen keikkaa annetussa haastattelussa selviää mm. mitä tapahtui, kun Peitsamo ja Kotiteollisuuden Jouni Hynynen tapasivat ensi kerran.

Haastattelussa: Jyrki 69/The 69 Eyes

2011-07-29T17:48:00.000+03:00

The 69 Eyes heitti eilen Turun Apollossa akustisen DBTL-keikan. Bändin laulaja Jyrki 69 kertoi Turku Rock Citylle tunnelmiaan ennen keikkaa. Haastattelun aikana puhuttiin myös mm. seuraavasta The 69 Eyes -levystä.

Viikon video: Biffy Clyro - Many of Horror

2011-07-29T09:00:00.003+03:00

Skottilainen Biffy Clyro on Suomessa aivan liian vähälle huomiolle jäänyt rock-bändi. Joka tapauksessa yhtye on vieraillut tuhansien järvien maassa jo seitsemästi. Viimeisin vierailu oli kuluvan vuoden kesäkuussa Foo Fightersin lämmittelijänä.

Biffy Clyroa johtaa yksi 2000-luvun karismaattisimmista keulahahmoista, Simon Neil. Tämä parrakas, skottiaksenttia sylkevä ja kitaraansa kaulan korkeudella roikottava mies on todellinen rock-tähti. Bändin tuotanto sisältää niin paljon helmiä, että Turku Rock City kehoittaa kaikkia asiaan vihkiytymättömiä tutustumaan Biffyn levyihin pikapikaa.

Yksi Biffy Clyron mestariteoksista on nimeltään Many of Horror. Live-esiintymisistä koostetut musiikkivideot ovat yleensä perushuttua, mutta tässä on sitä jotain. Many of Horrorin musiikkivideo on niin tyylikkäästi toteutettu ja biisi niin kaunis, että videota katsellessa voi melkein kuvitella olevansa itse paikan päällä ja aistia tunnelman. Nauttikaa, ihmiset.

Warner Bros ei diggaa videon upottamisesta, joten katso video tästä!

DBTL: haastattelussa - Juha Lehti/Sir Elwoodin hiljaiset värit

2011-07-29T09:00:00.002+03:00

Sir Elwoodin hiljaiset värit nousee perjantaina DBTL:ssä täyden katsomon eteen Turun kaupunginteatterissa. Alla olevista haastatteluista selviää mm. se, miten Juha Lehti suhtautuu nykyään bändin 20 vuotta sitten levyttämään debyyttilevyyn ja miten kiireinen kesä on bändiltä mennyt.

Juha Lehti haastattelu osa 1 by Turku Rock Cty

Juha Lehti haastattelu osa 2 by Turku Rock Cty

DBTL Tänään: Perjantai

2011-07-29T09:00:00.001+03:00

DBTL- aukeaa tänään klo. 16.45 kun Ratface kipuaa the Alueen lauteille. Päivän aikana nähdään mm. Jätkäjätkät, Mirel Wagner ja Magenta Skycode. Perheen pienemmille ohjelmaa myös tarjolla Seikkailupuistossa, jossa Gommi ja Pommi pomppivat kumipallon lailla luoksesi näin.

Illan päättelee pääteltalla Apulanta klo. 24.00. Klubeilla tosin on ohjelmaa yön pikkutunneille asti.

Haastattelussa: Samae Koskinen

2011-07-28T18:36:00.000+03:00

Eilen Linnateatterissa soolona esiintynyt Samae Koskinen kertoi Turku Rock Citylle kuulumisiaan ennen kuin nousi teatterin lauteille. Haastattelussa paljastui mm. millainen oli Koskisen karmein keikkakokemus Turussa.

Keikalla: Samae Koskinen @ DBTL, Linnateatteri

2011-07-28T10:43:00.001+03:00

DBTL starttasi keskiviikkona kunnolla käyntiin. Samae Koskinen soitti ensimmäisen DBTL-keikkansa tänä vuonna saunan kaltaisessa Linnateatterissa. Toinen mahdollisuus tarkistaa miehen keikkakunto osuu perjantaille, jolloin hän nousee Klubin lavalle perjantaina Taikabändeineen.

Samae Koskisen Linnateatterin keikka koostui enimmäkseen Kuuluuko, kuuntelen -levyn kappaleista, jotka toimivat soolona ja akustisesta yllättävän hyvin. Niin hyvin että täytyykin kaivaa levy takaisin kuunteluun tauon jälkeen.

Keikan aikana kuultiin hittibiisien lisäksi kaksi kokonaan uutta kappaletta. Samae on palaamassa studioon piakkoin ja kuullun perusteella on lupa odottaa todella kovaa levyä.

Keikan jälkeen Koskinen oli tyytyväinen keikkaansa, vaisuhkosta yleisömäärästä huolimatta. DBTL:ssä on tänä vuonna muutettu aikatauluja klubien suhteen ja voi olla että on syytä miettiä uudelleen artistien myöhäisia esiintymisaikoja, sillä ihmiset eivät ole kahden päivän perusteella löytäneet tietään klubeille toivotulla tavalla.

Torstaiduo: Long Walk Home

2011-07-28T10:00:00.000+03:00

Neil Youngin kotimatka julkaistiin vuonna 1987 Crazy Horsen livelevyllä Life. Levy oli ensimmäinen Youngin Crazy Horse -levy kuuteen vuoteen ja viimeinen levy, jonka hän teki Geffen-yhtiölle.

Long Walk Homessa on vahva poliittinen leima. Biisi symppaa ampumistehosteineen kaukana merten takana olevaa armeijaa. Teema on aikaa kestävä, mutta tuohon aikaan maailmanpoliisi USA heilui mm. Beirutissa varsin aktiivisesti.

Young soitti biisiä myös Living with War-levyn jälkeisellä Freedom of Speech -rundilla, kun Irakissa sota kävi kuumimmillaan.

Bruce Springsteen julkaisi Long Walk Homen Magic-levyllä 2007. Ensimmäistä kertaa Bruce oli esittänyt biisin vuonna 2006 Lontoossa Seeger Sessions-kiertueella. Alkujaan biisi oli pidempi ja runsaammilla sanoituksilla varustettu. Levytetty versio oli julkaisuvuotenaan Rolling Stonen mielestä vuoden kahdeksanneksi paras laulu.

Springsteenin Long Walk Home heijastelee niitä tuntemuksia, joita George W. Bushin hallinto sai aikaan. Springsteenin mukaan laulu kertoo siitä kuinka vanha elinympäristö on muuttunut sellaiseksi, jota ei enää tunnista.

Video on kuvattu Springsteenin nuoruudenmaisemissa Freeholdissa ja Asbury Parkin ränsistyneissä maisemissa. Brucehan ei yleisesti ole ollut musiikkivideoiden suunnaton ystävä, koska hänen mukaansa valmiin tarinan päälle on vaikea tehdä toista tarinaa kuvin.

DBTL Tänään: Torstai

2011-07-28T09:00:00.002+03:00

Torstaipäivää voidaan pitää eräänlaisena hevanderipäivänä DBTL:ssä. Päivän ja illan aikana on mahdollista bongailla Mokomaa, Stam1naa mutta suurin mielenkiinto kohdistuu legendaariseen kasarihevibändiin WASP:iin ja 69 Eyesin akustiseen cover-keikkaan.

Juuri Rakkaus, Toivo ja Usko -trilogian valmiiksi saanutta Jarkko Martikaista kannattaa käydä katsomassa Linnateatterissa.

Torstai on toivoa täynnä, eiku...

Haastattelussa: PK Keränen/22-Pistepirkko

2011-07-27T18:38:00.001+03:00

Turku Rock City tapasi PK Keräsen hänen Linnateatterin soolokeikkansa jälkeen. Juttutuokion aikana selvisi mm. miten 22-Pistepirkon uusi levy eroaa aiemmista, ja mitä PK:n kesään kuuluu keikkailun lisäksi.

Keikalla: PK Keränen @ DBTL, Linnateatteri

2011-07-27T10:30:00.008+03:00

Toista kertaa soolokeikalla uransa aikana ollut 22 Pistepirkon keulakuva PK Keränen avasi DBTL:n Linnateatterissa tiistaina. Ohjelmisto koostui pääasiassa Pistepirkkojen kappaleista, mutta PK yllätti myös muutamilla covereilla, joista encoressa kuultu Ring Of Fire -cover oli illan parhaimmistoa ja sai yleisönkin villiintymään.

Kuten odottaa saattaa PK Keränen on maailmanluokan esiintyjä ja illan aikana hän esitti monia mielenkiintoisia versioita tunnetuimmista biiseistään. Keräsen kitaratyöskentylyä oli myös ilo katsoa.

Keikan jälkeen PK oli tyytyväinen keikkaansa, koska oli ollut kuulemma hieman hermostunut toisesta soolokeikastaan. PK Keränen oli myös viime vuonna DBTL:ssä soolokeikalla.

Tästä on hyvä jatkaa...

DBTL Tänään: Keskiviikko

2011-07-27T09:00:00.002+03:00

DBTL tarjoaa tänään monipuolisen kattauksen. Päivä alkaa Fosters pääteltalla Tumppi Varonen & Problemsilla ja päivän aikana nähdään mm. Pelle Miljoona, Raappana & Jukka Poika & Sound Explosion Band, Samae Koskinen ja Kari Peitsamo.

Yöllä kannattaa hiipiä katsomaan Turku Rock Cityn ystävää Shades of Nowhereä Nightclub Marilyniin. Vahvaa turkulaista osaamista.

DBTL myi Kaupunginteatterin perjantain loppuun

2011-07-27T01:00:00.002+03:00

Tiistaina käynnistyneen Down By The Laituri -kaupunkifestivaalin perjantainen Sir Elwoodin hiljaiset värit -konsertti Turun Kaupunginteatterissa on loppuunmyyty. Lauantaiseen Kaseva -konserttiin on edelleen saatavilla lippuja, samoin kuin muihin DBTL-tilaisuuksiin. Kaupunginteatterin suuri näyttämö ja aulatilat ovat tänä vuonna ensimmäistä kertaa DBTL-käytössä.

Kaupunkifestari aiheuttaa muutoksia myös Turun Aurajokirannan liikenteeseen. Itäinen rantakatu suljetaan autoliikenteeltä keskiviikkona 27.7. klo 16 liikenteeltä välillä Aura- ja Myllysilta. Kulku Neitsytpolkua pitkin jokirantaan on poikki myös kevyen liikenteen osalta, eikä tapahtuman valvonta-alueille pääse polkypyörällä.

Kaikkiin Aurajoen ravintolalaivoihin on DBTL:in osalta maksuton ja esteetön pääsy edellämainituin rajoituksin

DBTL Tänään: Tiistai

2011-07-26T09:53:00.004+03:00

DBTL alkaa tänään ilmaisklubilla, jonka parasta antia on harvinainen 22 Pistepirkon laulajan PK Keräsen soolokeikka. 22 Pistepirkko julkaisi keväällä Lime Green DeLorean -levyn ja on kiertänyt mm. Keski-Eurooppaa aktiivisesti. PK Keränen aloittaa keikkansa tänään klo.23.00 Linnateatterissa.

Haastattelussa: Tommi Liimatta/Absoluuttinen Nollapiste

2011-07-26T09:38:00.000+03:00

Yksi lauantaisen Ilmiö-festivaalin vetonauloista oli Absoluuttinen Nollapiste. Bändin laulaja Tommi Liimatta kertoi keikan jälkeen Turku Rock Citylle mm. yhtyeen uudesta albumista.

Haastattelussa: Tuomas Sara

2011-07-26T09:37:00.000+03:00

Lauantaina järjestetty Ilmiö-festivaali joutui rajun ukonilman pyöriteltäväksi. Tapahtuman vastaava tuottaja Tuomas Sara kertoi Turku Rock Citylle tunnelmiaan, kun myrsky hetkeksi taukosi.

Haastattelussa: Kauko Röyhkä

2011-07-25T13:36:00.002+03:00

Kauko Röyhkä ja Severi Pyysalo heittivät Ilmiössä vaikuttavan keikan, jota festarivieraat kerääntyivät katsomaan sankoin joukoin. Keikan jälkeen Röyhkä kertoi Turku Rock Citylle mm. musiikillisesta testamentistaan.

DBTL STARTTAA TIISTAINA ILMAISELLA VARASLÄHTÖKLUBILLA!

2011-07-25T13:18:00.003+03:00

Järjestyksessään 24. Down By The Laituri käynnistyy tiistaina 26.7. Turun Linnateatterissa järjestettävällä Varaslähtöklubilla. Järjestäjät ovat myös päättäneet poistaa tapahtumasta pääsymaksun, eli tilaisuus on ilmainen!

"Haluamme startata tämänvuotisen festarin mahdollisimman lennokkaasti ja Linnateatteri on mitä mainioin fiilistelypaikka", toteaa DBTL:in tiedottaja Kari Rantala. "Yksinäisten ilta" -klubilla esiintyvät tiistaina Jukka Takalo, 22-Pistepirkon PK Keränen ja Esa Eloranta. Paikkoja ei voi varata, vaan klubi täytetään sisääntulojärjestyksessä klo 20 alkaen ja ikäraja on 18 vuotta.
Suomen vanhin kaupunkifestivaali tarjoaa vajaan viikon aikana pitkälle toistasataa esitystä. Pääkonserteissa ja klubeilla nähdään mm. WASP (Usa), Stam1na, Paula Koivuniemi, Sunrise Avenue, Pelle Miljoona Oy, Jukka Poika, Jare & VilleGalle ja Apulanta.