Torstaiduo: Hearts of Stone

Southside Johnnyn uran suurimpiin hitteihin kuuluva Hearts of Stone julkaistiin miehen kolmannella levyllä vuonna 1978. Biisi on kuitenkin Bruce Springsteenin tekemä.

Springsteen myös levytti Heart of Stonen alunperin Darkness on the Edge of Town-levyn sessioissa vuonna 1977, mutta biisin kohtaloksi tuli karsiutua levyltä. Niinpä Bruce antoi biisin kaverilleen Southsidelle käytettäväksi 1978 ilmestyneelle Johnnyn levylle. Hearts of Stonesta tuli myös levyn nimiraita. Levyn yhdeksästä biisistä Bruce on tehnyt kolme ja Little Steven kuusi. Sitä onkin kutsuttu "parhaaksi julkaisemattomaksi Springsteen-levyksi".

Levy on myös mielenkiintoinen peili niin ikään 1978 ilmestyneelle Brucen Darknessille, mutta se on toinen tarina. Mainittakoon, että Hearts of Stonen kansikuvan on ottanut myös Darknessin kannen kuvannut Frank Stefanko.

Springsteenin näkemys julkaistiin viimein 1998 Tracks-kokoelmalla.

Maailman kovin Chuck, Chuck Ragan, julkaisi ensimmäisellä varsinaisella soololevyllään Feast of Famine Heart of Stonen. Levy oli melkoinen irtiotto Raganin aiempaan tuotantoon punkbändi Hot Water Musicin riveissä. Tosin miehen uudesta linjasta oli saatu viitteitä jo vuoden 2007 alkupuolella, josta jälkipolville jäi "ystävien ja naapureiden" kanssa toteutettu Los Feliz-live.

P.S. Hearts of Stone on klassisia biisinimiä. Jo Eddie Cochran levytti tuon nimisen kappaleen rockin syntyvuosina. Myös muun muassa Mel Tillis, Los Lobos ja John Fogerty ovat käsitelleet kivisen rakkauden teemaa.

It's Revival Tour

Aiemmin Viikon Spotifynä oli Revival Tour-hehkuttelua. Tältä se näyttää kuvallisessa muodossa. Aika kivat kolmen tunnin kinkerit. Ja kommenttiosuuteen sitten vapaavalintaisia ylisanoja. Holy shit!

Viikon Spotify: The Revival Tour 2011 Collections

Tovi on vierähtänyt, että tänne on jotain jaksanut kirjoittaa. Rankka kesä ja tiivis päivitystahti tekivät tehtävänsä. Oli pakko välillä huilata ja tehdä jotain ihan muuta. (Jos ei ole mitään fiksua sanottavaa, on parempi olla hiljaa). Nyt kuitenkin törmäsin johonkin, että tämä hiljaiselo sai riittää.

Isukki



Viikon Spotifynä on The Revival Tour Collections, joka siis on täällä jatkuvasti hehkutettujen miesten, kuten Chuck Raganin ja Brian Fallonin kokoelmalevy paraikaa käynnissä olevalta kiertueelta. Jätkät on vuodesta 2008 asti aina aika ajoin kiertäneet kaveriporukassa ja mikäs siinä. Harmi vaan etteivät Suomeen asti vielä ole ehtineet tällä ryhmittymällä. Tällä kertaa matkassa mukana ovat aiemmin mainittujen lisäksi myös Dave Hause ja Dan Andriano, joka on uudempi tuttavuus allekirjoittaneelle. Raganin taustavoimat Jon Gaunt ja Joe Ginsberg heiluvat myös menossa mukana.

Jos heebojen aiemmat tekeleet ovat iskeneet, niin Revival Tour Collections on tutustumisen arvoinen lätty.

Viikon Spotify: Chuck Ragan - Covering Ground

Folk-punkin eturiviin kuuluvan Chuck Raganin uusi levy Covering Ground paukahtaa tänään hyvin varusteltujen levykauppojen hyllyille. Siksipä se on myös viikon Spotify-levy. (Muistakaa kuitenkin tukea myös niitä hyvän varustelutason omaavia kauppoja hankkimalla levy hyvin varusteltuun levyhyllyynne.)

Maailman toiseksi kovin Chuck ja maailman kovin puuseppä jatkaa aiemmilta levyiltä tutuilla linjoilla. Levytysstudiossa ovat piipahtaneet myös lahjakkaat herrat Frank Turner ja Brian Fallon. Eihän lopputulos siis voi olla huono. Eikä se itse asiassa olekaan.

Covering Ground löytyy täältä.

Alkusyksyn kovimmat

En ole koskaan ollut suuri syksyn ystävä, varsinkin nuorempana syksyn saapumisessa oli tasan se hyvä puoli, että lätkäkausi alkaa. Nykyään osaan sentään nauttia kuulaista syyspäivistä ja öisissä syyssateissa on ehdotonta tunnelmaa.

Sekin hyvä puoli syksyssä on, että levyjen julkaisurintamalla alkaa tapahtua. Kesä-heinäkuussa mielenkiintoiset uudet julkaisut ovat yleensä laskettavissa yhden käden sormilla. Elokuusta marraskuuhun uusia mielenkiintoisia julkaisuja tulee saman verran viikossa.

Otetaanpa muutama poiminta lähiajoilta:

31.8. The Nightwatchman, 6.9. Horrible Crowes, 7.9. The Jayhawks, 7.9. Regina, 14.9. Chuck Ragan, 10.10. Ryan Adams, 25.10. Tom Waits, 31.10. Metallica&Lou Reed.

Esimerkiksi näillä kannattaa aloittaa.

Mutta entä kotimaiset? Jos mediahypeä on uskominen, syksyn aikaan ilmestyy tasan yksi kotimainen levy. (Pointsit videon Sin City-kuvastolle).

Onneksi hyviä kotimaisia levyjä ilmestyy, vaikka ne eivät varmaan kymmeniä tuhansia myykään. Kannattaa huomioida ainakin 31.8 ilmestyvä Maija Kaunismaan levy, 2.9. ilmestyvä Mystons-levy, 21.9. New Tigers (turkulainen debyyttinsä julkaiseva bändi, kandee tsekata) ja 21.9. ilmesty myös Kemopetrolin paluukiekko.

Lisäksi on tietysti kaikki ne uudet levyt ja artistit, joista ei vielä tiedetä ainakaan täällä suunnassa mitään. Uusia tuttavuuksia ja syvempiäkin ystävyyssuhteita tulee solmittua joka syksy useita kymmeniä. Ja sitten vielä minua sanotaan epäsosiaaliseksi.

Viikon Spotify: Tim Barry - 28th And Stonewall

Tim Barryn tuotantoon tuli tutustuttua laajemmin hiljattain ilmestyneet split seiskan kautta, jossa toisella puolella oli Frank Turnerin Try This At Home ja toisella Tim Barryn Thing Of The Past. Tämän innoittamana ajattelin jakaa ilosanomaa Viikon Spotifyn muodossa, valitsin tähän tarkoitukseen viime vuonna ilmestyneen 28th and Stonewall.

Tim Barry kuuluu samaan kategoriaan Frank Turnerin ja Chuck Raganin kaltaisten ex-punkkareiden kanssa, jotka ovat vaihtaneet tyyliään astetta folkimpaan suuntaan. Tim Barry hankki kannuksensa punkbändissä nimeltään Avail, mutta on vuodesta 2004 asti toiminut sooloartistina. 28th and Stonewall on järjestyksessään Barryn neljäs levy. 14 biisiä tiukkaa folk-punkkia ja americanaa, jos tätä johonkin pitäisi verrata niin kyllähän Barryn tuotannossa on paljon samoja elementtejä kuin Chuck Raganilla. Mutta Barryn levyissä on myös enemmän kantrin ja bluessin vivahteita.

Elokuu on hyvä aloittaa Virginialaisen folkin parissa.

Viikon Spotify: Rumbleseat is Dead

Viikon spotify tulee tässäkin blogissa useaan kertaan hehkutetulta Chuck Raganilta. Rumbleseat is dead enteili ilmestymisvuonnaan 2005 Raganin soolouraa, joka käynnistyi todenteholla seuraavana vuonna miehen omalla nimellä.

Rumbleseat is dead oli alunperin Hot Water Musicin akustinen sivuprojekti, mutta siitä on kuultavissa vahvasti Raganin soolotuotannosta tuttua ilmaisua. Ragan esittää edelleenkin keikoilla useita levyllä esiintyviä kappaleita.

Ei muuta kuin nauttimaan maailman toiseksi kovimman Chuckin debyytistä!

30 Day Song Challenge: Day 18

day 18 - a song that you wish you heard on the radio

Tähän oli toki montakin ehdokasta, mutta jos nyt mennään tällä pro folkpunk radioaalloille -kampanjalla (muuallekin kuin Zoomille siis).

For Broken Ears - Chuck Ragan

Viikon Spotify: Chuck Ragan Live At Cafe Du Nord

Viikon Spotifynä on viime viikolla julkaistu Chuck Ragan - Live At Cafe Du Nord. Tätä puuseppää on viime marraskuisen Gaslight Anthem -keikan jälkeen hehkutettu Rock Cityssä suruutta, en tee nytkään poikkeusta.

San Fransiscossa 8.2.2010 äänitetty livelevy ei petä. Live at Cafe Du Nord antaa realistisen kuvan Raganin tinkimättömästä esiintymistaidosta ja koko levy saa palaamaan tuohon pimeään marraskuiseen iltaan jolloin sain ensikosketuksen hänen musiikkiin.

Erikoista Raganin uralla on se, että hänellä on jo livelevyjä enemmän kuin studioalbumeita. Tietyissä tapauksissa tätä voisi pitää rahastuksena, mutta Chuck Raganin tapauksessa pikemmin on kyse, että mies on parhaimmillaan livenä, vaikka eihän ne studiossa väännetyt levytkään huonoja ole.

Viikon Spotify: Chuck Ragan - Gold Country

Tämän viikon Spotify on viime tiistaina suuren vaikutuksen Gaslightin Anthemin lämppärinä tehnyt Chuck Ragan.

Raganin viimeisin vuonna 2009 julkaistu levy Gold Country edustaa folk-punkkia parhaimmillaan. Floridasta kotoisin oleva puuseppä Ragan tuli tunnetuksi Hot Water Music -punkbändin vokalistina. Vuonna 2006 Ragan aloitti soolouransa ja on sittemmin julkaissut jo kolme studiolevyä ja viisi livelevyä.

Keikalla: Gaslight Anthem @ Tavastia 2.11.2010

The Gaslight Anthem on Rock Cityssa(kin) nostettu yhdeksi tämän vuosituhannen kiinnostavimmista bändeistä. Kesällä 2009 Tavastialla bändi ei vakuuttanut, mutta saman vuoden Ruisrock oli jo todella kova keikka. Odotukset olivat siis korkealla, kun moottoritietä kiihdytettiin kohti Helsinkiä. Mitä jäi Gaslight Anthemin kolmannesta Suomen keikasta päällimmäisenä mieleen?

Ukkomies :Eilen poikkesimme hyvien ihmisten seurassa luonnonkauniissa Helsingissä. Etukäteen olin tainnut hehkuttaa Gaslight Anthemia ns. riittävästi? Vastasiko bändi odotuksia?

Isukki: Tää oli mun ensimmäinen Gaslightin keikka ja odotukset olivat todella kovat kaiken sen hehkutuksen, mitä olen kuullut. Odotuksiin vastattiin!
Mahtava ilta kaiken kaikkiaan!



U: Ilta oli kyllä erinomainen. Pääaktista pitää sen verran sanoa, että keikan alkupuolella soundit olivat hiukan häiritsevän suttuiset, mutta muutaman biisin jälkeen alkoi potkia kivasti.
Verrattuna esimerkiksi ensimmäiseen Tavastian keikkaan (kesäkuussa 2009) bändi on kasvanut henkisesti ja Brian Fallon alkaa lunastaa sellaisen yleisön haltuunsa ottavan front manin viittaa.
Sitä paitsi Brian osoittautui varsin mukavaksi kaveriksi.

I: Tämä käy ilmi myöhemmin Rock Cityn -sivuilla ilmestyvässä haastattelussa. Bändi tuntui olevan varsin hyvällä tuulella ja Fallon innostui keikan aikana useaan otteeseen heittämään läppää yleisön kanssa. Mitäs Ukkomies on mieltä pumpun kappalevalinnoista?



U: Kolmen levyn jälkeen bändillä alkaa olla repertuaaria sen verran, että väkisinkin jotain jää pois. Eniten jäin kaipailemaan Sink Or Swim-debyytin ralleja I'da Called You Woody, Joe ja Drive. Mutta muuten ei valittamista. Pääpaino oli toki uusimman levyn biiseissä, mutta esimerkiksi toiseksi viimeisenä kuultu Here's Looking At You Kid sai (taas) sellaisen korvasta korvaan -hymyn aikaan.
Tuli aika selväksi jälleen, että monasti fiilis on yksittäisiä kappaleita tärkeämpi tekijä onnistuneessa keikassa.



U: Mutta olihan siellä toki muitakin bändejä. Illan avanneesta ruotsalaisesta Speakeasy-poppoosta ei sen enempää, mutta puuseppä Chuck Ragan vei varmaan irkku-vaikutteisilla biiseillään jalat sinunkin suustasi?



I: Kyllä tämä oli aika kevyesti sanottu. Aikasemmin tämä grunge-pappa ei ollut kuullut tätä puuseppää. Ragan antoi kaikkensa ja voitti kyllä yleisön puolellee. Hieno mies, hieno ääni.

U:Raganissa näin lavalla sen saman asian, jonka olen huomannut ehkä kaikkein tärkeimmäksi yksittäiseksi tekijäksi, joka saa minut kiinnittämään huomiota artistiin. Oli kyse sitten Springsteenista, Gaslightin pojista, Turnerin Frankista tai nyt Chuckista... kaikki ovat lavalla tosissaan ja se näkyy esiintymisessä. Chuck oli tosissaan asiansa kanssa, tarkoitti mitä lauloi. Ja se on hemmetin puoleensa vetävää.

I:Paras hetki: Fallonin höpötykset Arvio: Yksi vuoden 2010 parhaimmista keikoista.

U:Paras hetki: Here's Looking At You Kidin kolmas säkeistö. Arvio: Huonon miksauksen takia ei aivan yhtä kova kuin Ruisrockissa 2009.