Tasan 65 vuotta sitten Sansibarilla syntyi Farrokh Bulsara, josta sittemmin tuli maailman kaikkien aikojen paras rock-laulaja Freddie Mercury. Mercuryn kuolemasta tulee marraskuussa kuluneeksi jo 20 vuotta, mutta kukaan ei ole päässyt lähellekään sitä mitä Freddie oli laulajana ja viihdyttäjänä.
Hyvää syntymäpäivää Freddie.
Kannattaa myös istua alas parikisi tunniksi ja tsekata Youtubesta Freddie Mercury - The Untold Story.
Sori sori, piti vaan treenata vähän tällaista nykyaikaista otsikointia. Jos sille vaikka olisi joskus vielä käyttöä...
Rolling Stonen lukijat ovat äänestäneet teemalla "kaikkien aikojen paras livebändi". Top kymppi näytttää käännetyssä järjestyksessä seuraavalta.
10. Kiss
9. Grateful Dead
8. Pearl Jam
7. Queen
6. U2
5. Led Zeppelin
4. Pink Floyd
3. The Who
2. The Rolling Stones
1. Bruce Springsteen and The E Street Band
Puolueellisuuden vuoksi jäävään itseni kommentoimasta. Mutta Queenin olisin nostanut itse korkeammalle. Mainiota perjantai-illan viihdettä on muuten uppoutua livepätkien maailmaan. Ei ainakaan käy aika pitkäksi.
Queen oli eräs musiikkivideoiden suurista edelläkävijöistä. Bohemian Rhapsody oli aikanaan maailman kalleimpia ja vaikeatekoisimpia videoita.
Bändi panosti videoiden ideointiin ja toteutukseen paljon. Esimerkiksi Radio GaGa:a varten jouduttiin massiivinen avustajajoukko harjoituttamaan usean viikon aikana. Nykyään homma hoidettaisiin tietokoneanimaatiolla viidessä minuutissa.
Bändin videot herättivät myös laineita erityisesti BBC:n lasissa. Radio Ga Ga:sta oltiin löytävinään natsiviittauksia, vuoden 1982 Body Language kiellettiin BBC:llä ja Bicycle Racen 50 alastonta naistakin olivat joillekin piireille liikaa. Alunperin tuotakin videota muokattiin ja pyöräilykohtaukset sensuroitiin efekteillä.
I Want To Break Free sentään selvisi ilman suurempaa sensuuria, vaikka pientä kummastusta herättikin. Bändihän itse suhtautui tekemisiinsä melko kieli poskessa, mistä I Want To Break Free on mainio osoitus. Kuinka kujeileva onkaan viiksekkään nais-Freddien virnistys, kun hän saapuu videon alussa ovesta pölynimureineen.
Siihen virneeseen sisältyy paljon sitä, millaisena minä Queenin ymmärrän. Kuohunnan aikaansaaminen ei ollut itsetarkoitus bändille, mutta sitä ei mitenkään pyritty hillitsemäänkään.
I Want To Break Free on John Deaconin kirjoittama biisi, joka ilmestyi vuonna 1984 Works-albumilla. Videon idea puolestaan tuli Roger Taylorilta. Yksi videon pointeista oli parodioida pitkään Briteissä pyörinyttä saippuasarjaa Coronation Street.
Myöhemmillä live-keikoillahan Mercury monesti esitti I Want To Break Freen naiseksi pukeutuneena. Niinpä bändin kiertuerekvisiittaan kuului mm. kymmenet tekorinnat. Roudareiden mukaan niitä tarvittiin useat, koska monet saattoivat kuljetuksessa hajota tai sitten vain kulua käytössä. Ainakin kerran Mercury myös viskasi rintansa biisin lopuksi yleisöön.
Joululauluista, varsinkin niistä parhaista, puhuttaessa ei voi ohittaa joulukalenterin viidennen luukun takana lymyävää Brittikvartettia.
Brian Mayn ja Roger Taylorin tekemä Thank God It's Christmas on noussut nopeasti jouluklassikoiden joukkoon. Alkujaan biisi ilmestyi 1980-luvun puolivälissä. Se kipusi muutamaksi viikoksi jopa Brittien sinkkulistalle loppuvuodesta 1984. Korkeimmillaan biiisi oli listan 21.
1990-luvun puolivälissä biisi julkaistiin uudelleen toisen ehdottoman talvibiisin A Winter's Talen sinkun b-puolella. Kolmannen ilmestymisensä biisi sai vuosituhannen lopulla Queenin Greatest hits 3 -kokoelman yhteydessä.
Viikolla tuli kuluneeksi 19 vuotta siitä, kun Farrokh Bulsara menehtyi. Samalla loppui myös mainion Brittibändi Queenin olemassaolo, vaikka kuollutta hevosta onkin yritetty läimiä solistin kuolemasta lähtien.
Freddie Mercury on maailmanhistorian kaikkien aikojen paras mieslaulaja. Ehkä jopa kaikkien aikojen kovin laulaja, vaikka Aretha on kyllä ihan samoilla viivoilla.
Innuendo jäi sen ainoan oikean Queenin viimeiseksi levyksi. Levyn päätösraita The Show Must Go On nousi yhdeksi Queenin suurimmista hiteistä. Pitkälti sen ansiosta levy nousi aikanaan valtavan suosituksi, mutta muutoin levy on, syystä ai toisesta, jäänyt unohduksiin. Kyseessä on kuitenkin yksi Queenin parhaista levyistä.
Vuonna 1989 ilmestyneen The Miraclen jälkeen Mercury ruoski bändiä aloittamaan uuden levyn työstö. Laulaja oli todennäköisesti varsin tietoinen sairaudestaan ja omasta terveydentilastaan, vaikka asiasta julkisuudesta liikkui vain huhuja. Tosin Mercuryn ulkonäkö paljasti, ettei kaikki ollut kunnossa. Yleisesti arvellaan, että Mercury sai sairauden 80-luvun lopulla. Olihan jo Miraclella julkaistu jälkikäteen arvioituna paljon puhuva Who Wants To Live Forever.
Joka tapauksessa Mercury veti Queenia tekemään uutta levyä nopeasti Miraclen jälkeen. Mercury myös uransa viimeisinä vuosina teki useampia uransa hienoimpiin hetkiin luettavia biisejä. Montserrat Cabellen kanssa hän teki Barcelonan.
Mercuryn HIV-positiivisuudesta liikkui jo 1980-luvun lopulla yhä kiihtyviä huhuja ja Brittimedia seurasi Mercuryn yksityiselämää tarkasti. Julkisuuskuvastaan tarkka laulaja vetäytyikin vuosikymmenen taitteessa entistä enemmän omiin oloihinsa. Viimeisen kerran Mercury esiintyi julkisesti 1990, kun Queen palkittiin erikoispalkinnolla Brit Awardseissa.
Levyä tehtiin kiihkeästi keväästä 1989 loppuvuoteen 1990. Mercuryn AIDS diagnosoitiin levynteon aikana ja Freddien huonokuntoisuus lykkäsi levyntekoa, eikä se ehtinyt valmistua vuoden 1990 joulumarkkinoille, kuten alun perin oli tarkoitus. Lopulta levy ilmestyi helmikuussa 1991.
Mercury oli hoidossa Sveitsissä Geneve-järven rannalla, mutta teki lauluosuuksiaan samalla. Freddien terveydentilan heikkeneminen näkyy myös levyn lyriikoista, joista monet käsittelevät tavalla tai toisella kuolemaa.
Innuendo on myös monella tavalla lähellä Queenin juuria. Mm. Hitman ja Bijou ovat varsin raskaita hevivetoisia biisejä. Toisaalta soinnissa on monin paikoin aimo annos ilmavuutta. Levy myös osoittaa bändin monipuolisuuden.
Sitä paitsi mikään levy, jossa on kappale kissasta ei ole huono (Delilah sai innoituksensa Mercuryn kissasta).
Innuendo jäi pitkälti Mercuryn testamentiksi. Hän kuoli kymmenisen kuukautta Innuendon julkaisun jälkeen, marraskuussa 1991. Runsasta kuukautta aiemmin Show Must Go On julkaistiin singlenä. B-puolelta löytyi Keep Yourself Alive, joka oli omiaan kiihdyttämään Mercuryn ympärillä pyörivää julkisuusmyllyä, sikäli kun se enää siinä kohtaa oli mahdollista.
Marraskuun 23. päivä Mercury julkaisi lehdistötiedotteen, jossa hän myönsi sairastavansa AIDSia. Seuraavana päivänä hän kuoli.
Pian Mercuryn kuoleman jälkeen julkaistiin video These Are the Days of Our Lives. Biisi julkaistiin myös Bohemian Rhapsodyn uudelleenjulkaisun b-puolena.
Miksi kuunnella: Yksi kaikkien aikojen bändeistä parhaimmillaan.