Haastattelussa: Brian Fallon 2.11.2010

Kuten taannoisessa keikka-arviossa sivuttiin, tuli tavattua Gaslight Anthemin Brian Fallon ennen viimeviikkoista Tavastian keikkaa. Alla juttua mm. siitä miten hän laulujaan kirjoittaa ja miten hän suhtautuu New Yorkiin.

Nauhalle tarttui paljon muutakin, josta ehkä/voi olla/toivottavasti saatte lukea piakkoin painetussa muodossa. Jos kotimainen lehtiskene ei halua tukea nuorten toimittajien elinkaarta, julkaistaan haastattelun anti kokonaisuudessaan tällä ohjelmapaikalla lähiaikoina.

Haastattelussa: J. Karjalainen 16.10.2010

J.Karjalainen valotti tulevaisuuden suunnitelmiaan Isukille ja Ukkomiehelle juuri ennen Polkabilly Rebelsin keikkaa Turun Linnateatterissa. Tarinaa myös inspiraatiosta ja tarinoiden kertomisesta.

Turku Rock City presents: Vankilalauluja @ Zoom FM 8.11.2010

Tässä Zoomilla kuullun TRC-lähetyksen soittolista kokonaisuudessaan. Talkoot jatkuvat uusin kujein kahden viikon päästä 22.11. Lisäinfoa seuraa myöhemmin tällä ohjelmapaikalla.

Biisilista:

1. Po Lazarus - James Carter&The Prisoners
2. Folsom Prison Blues - Keb’ Mo
3. Long Black Veil - Johnny Cash
4. The Convict And The Rose - Willie Nelson
5. The Devil’s Right Hand - The Highwayman
6. Nebraska - Dan Bern
7. Jesse James - Bruce Springsteen
8. Dead Man Walking - Mary Chapin Carpenter
9. The Killer - Cisco Houston
10. Outlaw man - The Eagles
11. Rannanjärvi elää! - Tuomari Nurmio
12. Kalteritango - Irwin Goodman
13. Joulukortti Riosta - J. Karjalainen
14. Christmas Card From A Hooker In Minneanapolis - Tom Waits
15. Hurja poika - Tuomari Nurmio
16. Stagger Lee - Nick Cave
17. Jailbreak - Thin Lizzy
18. I Fought The Law - The Clash
19. Bank robber - The Clash
20. 54-46 (That’s My Number - Toots&The Maytals
21. Ten Million Slaves - Otis Taylor
22. Hurricane - Bob Dylan
23. Chain Gang - Sam Cooke
24. Jailhouse Rock - Elvis Presley


Sekä pari makupalaa ohjelmistosta.

Viikon Spotify: Chuck Ragan - Gold Country

Tämän viikon Spotify on viime tiistaina suuren vaikutuksen Gaslightin Anthemin lämppärinä tehnyt Chuck Ragan.

Raganin viimeisin vuonna 2009 julkaistu levy Gold Country edustaa folk-punkkia parhaimmillaan. Floridasta kotoisin oleva puuseppä Ragan tuli tunnetuksi Hot Water Music -punkbändin vokalistina. Vuonna 2006 Ragan aloitti soolouransa ja on sittemmin julkaissut jo kolme studiolevyä ja viisi livelevyä.

Mainos: Kesäkavereita

Tiedän mitä teit(te) viime juhannuksena

Aina silloin tällöin tulee hillitön tarve nähdä hyvä livekeikka. Itselläni edellisestä kerrasta on jo vajaa viikko.

Yksi netin parhaista puolista on se, että sieltä löytää helpotusta live-vierotusoireisiin. PMMP:kin on tullut tarkastettua pariin otteeseen. Bändi heitti kuvatallenteen perusteella kelpo keikan myös viime juhannuksena Himoksella. Sen löytää tämän viikon ajan täältä.


P.S. Keikkatallenteen tsekkaamisen jälkeen kannattaa virittäytyä tunnelmaan. Teemalta klo 21.05 paukahtaa toinen osa Suomirock-dokkarisarjaa. Toisessa osassa käsitellään Suomirockia. Jälleen jännitämme, josko päästään kaanonin taakse. Ensimmäisessä osassa oiottiin hieman mutkia, mutta onnistuttiin aika kivasti kuitenkin käsittelemään muutakin kuin peruspunkia.

Mainos: Turku Rock City @ Zoom FM 93.4

Huomio Turku!

Huomenna Turku Rock City aloittaa Zoom FM:n taajuudella 93,4 megahertsiä. Lähetykset parittomina viikkoina maanantaisin kello 17-19. Toistaiseksi vain radioaalloilla, toivottavasti mahdollisimman pian myös netissä. Radiolähetysten best of -koosteet, eli biisilistat (musiikkia, ei höpötystä), tulevat jälkikäteen myös blogiin.

Huomenna sormeillaan vankilan tematiikkaa. Alla olevasta biisitä lähdetään. Saas nähdä mihin sitä päädytään.

Kadotetut helmet: Nils Lofgren - Acoustic Live

Jotkut vaan osaavat

Nils Lofgren soitti jo 17-vuotiaana koskettimia Neil Youngin After The Goldrushilla ja 1980-luvulla Bruce Springsteen kiinnitti Lofgrenin kitaristiksi Little Stevenin tilalle aikansa kovimmaksi rokkipumpuksi mainostettuun E Street Bandiin.

Nämä kaksi seikkaa lienee ilmeisimmät selitykset sille, miksi Lofgrenin soolotuotanto on jäänyt verrattain vähälle huomiolle. Lofgren on aina jäänyt, tai jättäytynyt, taustalle. Nykyäänkin E Street Bandissa hän saa selvästi vähiten soolotilaa, vaikka on ylivoimaisesti bändin paras kitaristi.

Lofgren on kuitenkin maineikkaampien projektiensa lisäksi tehnyt soololevyjä jo 35 vuoden ajan. Ensimmäinen soololevy ilmestyi 1975. Samana vuonna Born To Runin julkaissut Springsteen muuten diggasi Lofgrenin debyyttiä jo sen ilmestyessä. 70-luvun alussa, Grin-bändissä soittaessaan, Lofgrenia pidettiin jopa yhtenä mahdollisena Hendrixin manttelinperijänä.

35 vuoden ja parinkymmenen studio- ja live-levynkin jälkeen miehestä muistetaan aina ensisijaisesti mainita Springsteen ja Young. Usein häntä myös arvostellaan ohuesta ja ilmeettömästä lauluäänestä (en kyllä oikein ymmärrä miksi, eihän se maailman monipuolisin ole, mutta harva on Mercury).

Erään teorian mukaan ihminen muistaa artistista neljä asiaa. Lofgrenin kohdalla nämä olisivat siis Springsteen, Young ja ohut lauluääni. Sitten olisi vielä yksi tyhjä paikkaa. Kannattaa ehkä muistaa Acoustic Live vuodelta 1997.

Kahden (akustisen) keikan kokemuksella Lofgren on soolona huikea live-esiintyjä. Esiintymiset eivät ole mitään suuria rock-juhlia, mutta mies ottaa yleisönsä takuuvarmasti. Kun mies saa aikaa olla kitaran kanssa lavalla, alkaa tapahtua. Lofgrenin soitto on äärimmäisen vaivattoman oloista ja silti sitä katsoo suu auki ja miettii, että ”miten se ton tekee”.

Kuten E Street Bandiin perehtyneet tietävät, tarpeen tullen revittelykin onnistuu. Akustisesti Lofgren keskittyy kuitenkin luomaan kauniita ja melodiallisia paloja. Kitara on toki vahvasti läsnä ja biisit venyvät usein soolojen myötä pitkähköiksi, mikä ei suinkaan tarkoita tylsyyttä. Joka soololla on tarkoituksensa.

Acoustic Livessa tuo tunne on myös saatu tallennettua levylle asti. Välillä mies pyörähtää myös kosketinkioskin takana todistamassa, ettei kosketinsoittajan taidot ole ruostuneet.

Miksi kuunnella: Ihmetelläkseen kitaransoiton hienoutta.

Paras hetki: Keith Don’t Go:n kitarointi.

Syventäväksi Lofgren-kurssin oppimateriaaliksi suositellaan debyyttilevyä sekä 1977 ilmestynyttä Night After Night -liveä, jossa taustalla on täysimittainen bändi.

Keikalla: Gaslight Anthem @ Tavastia 2.11.2010

The Gaslight Anthem on Rock Cityssa(kin) nostettu yhdeksi tämän vuosituhannen kiinnostavimmista bändeistä. Kesällä 2009 Tavastialla bändi ei vakuuttanut, mutta saman vuoden Ruisrock oli jo todella kova keikka. Odotukset olivat siis korkealla, kun moottoritietä kiihdytettiin kohti Helsinkiä. Mitä jäi Gaslight Anthemin kolmannesta Suomen keikasta päällimmäisenä mieleen?

Ukkomies :Eilen poikkesimme hyvien ihmisten seurassa luonnonkauniissa Helsingissä. Etukäteen olin tainnut hehkuttaa Gaslight Anthemia ns. riittävästi? Vastasiko bändi odotuksia?

Isukki: Tää oli mun ensimmäinen Gaslightin keikka ja odotukset olivat todella kovat kaiken sen hehkutuksen, mitä olen kuullut. Odotuksiin vastattiin!
Mahtava ilta kaiken kaikkiaan!



U: Ilta oli kyllä erinomainen. Pääaktista pitää sen verran sanoa, että keikan alkupuolella soundit olivat hiukan häiritsevän suttuiset, mutta muutaman biisin jälkeen alkoi potkia kivasti.
Verrattuna esimerkiksi ensimmäiseen Tavastian keikkaan (kesäkuussa 2009) bändi on kasvanut henkisesti ja Brian Fallon alkaa lunastaa sellaisen yleisön haltuunsa ottavan front manin viittaa.
Sitä paitsi Brian osoittautui varsin mukavaksi kaveriksi.

I: Tämä käy ilmi myöhemmin Rock Cityn -sivuilla ilmestyvässä haastattelussa. Bändi tuntui olevan varsin hyvällä tuulella ja Fallon innostui keikan aikana useaan otteeseen heittämään läppää yleisön kanssa. Mitäs Ukkomies on mieltä pumpun kappalevalinnoista?



U: Kolmen levyn jälkeen bändillä alkaa olla repertuaaria sen verran, että väkisinkin jotain jää pois. Eniten jäin kaipailemaan Sink Or Swim-debyytin ralleja I'da Called You Woody, Joe ja Drive. Mutta muuten ei valittamista. Pääpaino oli toki uusimman levyn biiseissä, mutta esimerkiksi toiseksi viimeisenä kuultu Here's Looking At You Kid sai (taas) sellaisen korvasta korvaan -hymyn aikaan.
Tuli aika selväksi jälleen, että monasti fiilis on yksittäisiä kappaleita tärkeämpi tekijä onnistuneessa keikassa.



U: Mutta olihan siellä toki muitakin bändejä. Illan avanneesta ruotsalaisesta Speakeasy-poppoosta ei sen enempää, mutta puuseppä Chuck Ragan vei varmaan irkku-vaikutteisilla biiseillään jalat sinunkin suustasi?



I: Kyllä tämä oli aika kevyesti sanottu. Aikasemmin tämä grunge-pappa ei ollut kuullut tätä puuseppää. Ragan antoi kaikkensa ja voitti kyllä yleisön puolellee. Hieno mies, hieno ääni.

U:Raganissa näin lavalla sen saman asian, jonka olen huomannut ehkä kaikkein tärkeimmäksi yksittäiseksi tekijäksi, joka saa minut kiinnittämään huomiota artistiin. Oli kyse sitten Springsteenista, Gaslightin pojista, Turnerin Frankista tai nyt Chuckista... kaikki ovat lavalla tosissaan ja se näkyy esiintymisessä. Chuck oli tosissaan asiansa kanssa, tarkoitti mitä lauloi. Ja se on hemmetin puoleensa vetävää.

I:Paras hetki: Fallonin höpötykset Arvio: Yksi vuoden 2010 parhaimmista keikoista.

U:Paras hetki: Here's Looking At You Kidin kolmas säkeistö. Arvio: Huonon miksauksen takia ei aivan yhtä kova kuin Ruisrockissa 2009.

Vuoden paras levy

Parin viikon päästä löytyy kauppojenkin hyllyltä. Nyt löytyy netistä. Springsteenin Promisea sopii kuunnella. 32 vuotta sitten tehtiin aika hyvää musiikkia, joka jäi studion hyllyille pölyttymään.

Bruce Springsteenin The Promise ensikuuntelussa täällä. Ei ihan kokonaan, mutta ehkä 15 biisillä pärjää sen pari viikkoa.

Viikon päästä mennään!

Täytyy myöntää, että vähitellen alkaa poltella. Tasan viikon päästä sitä nimittäin ollaan jännäilemässä yhden kovan keikan alkua jossain päin Helsinkiä. Yksi vuoden odotetuimmista keikoista ainakin blogosfäärin tällä laidalla kyseessä. Kaikki viittaa myös siihen, että kyseessä on yksi vuoden kovimmista.

Fiilistä voi hakea vaikka monenmoisista netistä löytyvistä live-keikoista, joihin löytyy linkit tuosta alta. Jos haluaa kuitenkin pysyä täysin tietämättömänä esimerkiksi settilistoista, ei kannattane vilkaista. Muutoin suositellaan keikkakuumeen nostattamiseen tai jossain tapauksissa jopa sen lääkitsemiseen.

Näillä alkuun. Lisää pätkiä löytyy helpohkosti pitkin nettiä.


Area4-festarit Saksassa 2008

Sydneyssa toukokuussa 2008

Pinkpop 2009

Area4 vuosimallia 2010


Brian Fallonhan on tehnyt myös soolokeikkoja. Sekin näköjään sujuu. Taannoinhan New York Times huhuili jo soololevyn perään. Brian kuitenkin torppasi nämä syytökset blogissaan.

Brian Fallon of Gaslight Anthem part 1 from allhandsonthebadone on Vimeo.

Brian Fallon of Gaslight Anthem @ Court Tavern part 2 from allhandsonthebadone on Vimeo.

Brian Fallon of Gaslight Anthem @ Court Tavern part 3 from allhandsonthebadone on Vimeo.

Brian Fallon of Gaslight Anthem at Court Tavern part 4 from allhandsonthebadone on Vimeo.