Hyvää Joulua TRC:n lukijoille!

Lahjaksi saatte tänä vuonna toimituksen vuoden parhaat!

Ensi vuonnakin on ilmestymässä vino pino odottamisen arvoisia levyjä. Palataan niihin uuden vuoden aikoihin. Rauhallisia pyhiä kaikille. 

Levyarvostelu: Kekkonen - Aikuisten Oikeesti

Kultaisella 90-luvulla oli Juustopäät, 2000-luvulla tuli Ripsipiirakka, ja nyt 2010-luvulla jalansijaa suomalaisessa pop punk/punkrock -skenessä hakee orkesteri nimeltään Kekkonen. Jokainen edellämainituista yhtyeistä on toki täysin omanlaisensa, mutta yhdistäviä tekijöitäkin löytyy monia. Nuoret jäsenet, suomenkieliset nuorisoon uppoavat lyriikat sekä menevän popahtavat punk-rallit. Kekkosen debyyttialbumi Aikuisten Oikeesti on lupauksia herättävä. 

Kekkosen Facebook-sivulla bändiä kuvaillaan turkulaiseksi 3-henkiseksi pop punk -bändiksi, joka yhdistelee suomalaisia sanoituksia jenkkityyliseen musiikkiin. Väite on helppo allekirjoittaa, sillä yhtyeen habituksesta ja soundeista huomaa selkeästi, että pojat ovat Blink-182:nsa kuunnelleet. Levy sisältää niin suoraviivaisesti etenevää punk-poljentoa kuin rauhallisesti maisemaa maalaavaa slovariakin. Ja lauluista vastaavat sekä basisti, että kitaristi. Tietenkin. 

Orkesterin viime vuonna ilmestynyt Mikä-Mikä-Maa-EP sisälsi neljä biisiä ja jo silloin oli selvää, ettei kyse ole mistä tahansa räpellyksestä. Bändin markkinointi on levynkansia ja videoita myöten niin viimeisen päälle hoidettu, että on ihme ja ennen kaikkea sääli, jos Kekkosta ei lähiaikoina noteerata muuallakin kuin turkulaisessa rock-blogissa. Linkataas tähän debyytti-EP:n erinomaisesta Kahdestaan-kappaleesta tehty tyylikäs video.
 


Aikuisten Oikeesti -levyä kuunnellessa tuntuu uskomattomalta, että kyseessä on ymmärtääkseni omakustannelätty, eikä taustalla jyllää minkäänlaista levy-yhtiötä tai ammattituottajaa (korjatkaa jos olen väärässä). Joka tapauksessa albumin äänimaailma kuulostaa viimeisen päälle hiotulta, ja pientenkin asioiden eteen on selkeästi nähty aikaa ja vaivaa. Ilmeisesti myöskin The Skyline -yhtyeestä tutulla rumpalilla, Aleksi Rintalalla, on ollut sormensa pelissä.

Levy alkaa Aika Ei Suosi Minua -kappaleella, joka on oiva valinta avausraidaksi, koska se on albumin paras ns. menobiisi. Sitä kuunnellessa tuntuu kuin palaisi itsekin aikakoneella kymmenen vuoden taakse. "Muistan sen, kun päästiin koulusta ja kaikki avas skumpat koulun pihalla, eikä mikään ollut meidän esteenä sinä päivänä. Me oltiin silloin 16-vee, eikä jouduttu mistään vastuuseen, Tommi sanoi silloin naista suudelleen." Nostalgista. 

Ensimmäiseksi singleksi ja videokappaleeksi valikoitui kuitenkin Elokuu, vuodenaikaan nojaten ehkäpä, jossa lauletaan kesän loppumisesta. Ja sehän se on sellainen asia, joka kaikkia aina vituttaa. Mutta kiva sitä on myös fiilistellä, kuten Kekkoset tässä hienojen videoiden linjaa jatkavassa pätkässä tekevät.



Valheet on levyn ensimmäinen kipale, jossa säkeistöjen lead-lauluista vastaa kitaristi Timo Pyötsiä basisti Janne Jalavan sijaan. Kaksi solistia bändissä on aina piristävää, ja tässä tapauksessa työnjako tuntuu olevan suurin piirtein sellainen, että Timo hoitaa slovarit, ja Janne vetää loput. Ihan toimiva systeemi, sillä Timon laulut kappaleissa Ikuisuuteen ja Kosketus kuulostavat varsin hyviltä. Ja jos Mikä-Mikä-Maa-EP:llä Jannen laulut kuulostivat paikoitellen todella paljon edesmenneen SIG-muusikko Matti Inkisen lauluilta, niin täyspitkältä tuota yhteyttä on enää vaikea löytää. Tiedä sitten, onko se hyvä vai huono asia, mutta toimivat laulut joka tapauksessa.

Ota Housut Pois ja Vielä On Aikaa kuuluvat albumin menevämpään osastoon ja niiden aiheet pyörivät perinteisissä tyttö ja poika -jutuissa. Ensimmäisessä ollaan varatun naisen kimpussa, ja toisessa juoksennellaankin sitten carpe diem -hengessä pitkin katuja. Pakko arvostaa yhtyettä, jolla on munaa laulaa "meillä on vielä aikaa kulta, juosta läpi kaupungin ja huutaa woo-oo-oo". Toki Aikuisten oikeesti alkaa olla levyn nimenäkin jo sen verran korni, että sen alla pystyy tekemään miltei mitä vain. Tätä on kaivattu.

Ehkä hivenen yllättäen levyn parasta antia ovat sen rauhallisemmat kappaleet. Slovarien väliin lyöty Kaipaan Sua sentään estää levyn loppupuolta menemästä pelkäksi fiilistelyksi (nimestään huolimatta), mutta Muistot Laskeutuvat... nivoutuu Ikuisuuteen-biisin kanssa komeasti yhteen, ja Hymyvaurion voimakasäänisen Lotta Valtasen kanssa äänitetty Kosketus päättää albumin jopa hartaan sydämenmuotoisiin tunnelmiin.

Albumin parhaat kappaleet; Aika Ei Suosi Minua, Ikuisuuteen ja Kosketus. Toivottavasti nykynuoriso löytää Kekkosen siinä missä aiemmat sukupolvet Juustopäät tai Ripsipiirakan. Heppa ja hyvä meisinki. 8/10.

Aikuisten Oikeesti Spotifyssä.

Levyarvostelu: Disco Ensemble - Warriors

Ulvilasta maailmalle ponnistaneen Disco Ensemblen viides studioalbumi Warriors näkee päivänvalon huomenna. Uusi levy on jotain uutta, raikasta ja jopa odottamatonta. Se ei varsinaisesti sisällä Drop Dead Casanovan tyylisiä elämää suurempia hittejä, mutta sen kappaleet ovat takuuvarmaa DE-laatua. Warriorsilla Disco Ensemblen pojat osoittavat maailmalle, että he eivät pelkää uusiutua. Bändille on tullut lisää ikää ja se kuuluu sekä sävellyksissä, että äänimaailmassa.

Varoituksen sana; kyseessä on nyt perinteinen fanipoika-arvostelu. Tutustuin Disco Ensembleen Viper Ethicsin jälkimainingeissa joskus 2000-luvun alkupuoliskolla ja se kolahti heti. Vuonna 2005 ilmestynyt First Aid Kit olikin sitten jo läpimurtolevy. Ja perus hipsteriähän harmittaa, jos joku muukin alkaa kuunnella bändiä, joka pienissä piireissä tuntui niin kovin omalta. Noh, First Aid Kit on edelleen mielestäni paras albumi ikinä-missään-koskaan. Enkä orkesteria tietenkään hylännyt menestyksen tuulissa. Kymmeniä nähtyjä keikkoja, tuhansia kuunneltuja biisejä ja tässä sitä edelleen ollaan, tukevasti DE-veneessä. Eikä Warriors edelleenkään keikauta tätä venettä.

Kuin huomaamatta jo Warriorsin avaava Intro aiheuttaa väistämätöntä pään nykimistä. Eikä kyseessä olekaan varsinaisesti perinteinen intro, vaan kahden ja puolen minuutin mittainen fiilistelypätkä. Biisi. Osa yhdentoista kappaleen pituista Warriors-kokonaisuutta, jota seuraa debyytti-single Second Soul. Älkää kiitos verratko tätä kappaletta U2:n tuotantoon. Siinä EI ole kuultavissa U2-vaikutteita! Eihän...? Virallisessa videossakin on tyyliä enemmän kuin Bonon aurinkolaseissa.


Second Soulin jälkeen alkavat albumin parhaat hetket. Rauhallisesti rullaava Too Much Feeling, ehkä parhaiten "vanhaa" Disco Ensembleä edustava Eartha Kitt sekä menevä I´ve Seen The Future. Kahdessa viimeisessä painetaan jo sen verran kaasua, että ei ole vaikea kuvitella kesän 2013 Ruisrockin Niittylavaa ja sen edessä näiden kappaleiden tahtiin vellovaa ihmismassaa.

Albumin vedenjakana toimii With Every Step. Henkilökohtaisella tasolla Warriorsin kovin biisi ja paras sävellys. Kappale, jota ei tarvinnut montaa kertaa kuulla, kun se jo löysi paikkansa kaikkien aikojen DE-biisien joukosta. Se on rauhallinen, kyllä. Omalla tavallaan Warriorsin Headphones. Säkeistöt soljuvat eteenpäin rauhallisen aallokon lailla, mutta bridge ja kertosäe nostavat myrskyn. Ah, miten ihanaa. Miltei täydellistä.

Levyn jälkimmäinen puolisko ei aivan yllä alkupuolen tasolle. Hologram edustaa albumin iisimpää osastoa, ja Spade Is The Anti-Heart pääsee samaan kastiin Eartha Kittin kanssa. Se on levyn alkupuoliskon tyylinen kappale levyn loppupuoliskolla. Joku on ehkä pitänyt uhrata, että tasapaino säilyisi jollain tasolla. Tämä on toki vain yhden pienen ihmisen mielipide. 

Levyn loppuun saattavat kolme kappaletta, Chinese Sword, 1000 Years sekä Your Shadow eivät kutita kulkusia aivan samalla lailla kuin kahdeksan edellistä. Mistä lie johtuu? Ok biisejä toki, mutta kun kyseessä on Disco Ensemble, niin rima on asetettu kovin korkealle. Ehkä nekin sieltä löytyvät tulevaisuudessa.

Warriors on mahtava albumi. DE on siitä loistava yhtye, että heidän levynsä eivät toista itseään. Ei Warriors mikään First Aid Kit ole, mutta miksi olisikaan? Se on oiva jatkumo Magic Recoveriesille ja The Island of Disco Ensemblelle. Tuottaja Jukka Immonen on myös luonnollisesti tuonut oman lisämausteensa albumille. Kappaleet ovat jotenkin yksinkertaisempia ja rauhallisempia, eikä missään nimessä negatiivisessa mielessä. Luonnollista kehitystä. 

Lopuksi lyhyesti. Levyn parhaat kappaleet; Eartha Kitt, With Every Step ja Spade Is The Anti-Heart. Jokaisen Disco Ensemble -diggarin must-ostos, ja mahdollinen uusien kuuntelijoiden haalija. Pongot 9/10, Turku Rock City kiittää.

Disco Ensemble Turun Klubilla perjantaina 19.10. Tule katsastamaan uusien biisien live-isku. Poju on siellä, Isukista ja Ukkomiehestä en tiedä.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Turku Rock City -blogiyhteisön perustajajäsenet Isukki ja Ukkomies ovat kovia The Gaslight Anthem -yhtyeen äänenkannattajia. Itselleni kyseinen New Jerseystä kotoisin oleva punkrock-orkesteri oli jäänyt kuitenkin jostain syystä tuntemattomaksi - aina tähän kesään saakka.

Blogiveljieni innoittamana olen toki aiemminkin kuunnellut yhtyettä. Vuonna 2010 American Slang -albumin ilmestyttyä kuuntelin levyn kerran tai kaksi läpi. Silloin se ei oikein iskenyt, enkä tiedä miksi.

Tänä kesänä tartuin jälleen tuumasta toimeen, ja aloin kuunnella The Gaslight Anthemin tuotantoa kokonaisvaltaisemmin. Ei, se ei johtunut uudesta Handwritten-levystä tai sen radiohittisinkku "45":stä. Radiota tulee tänä Spotify-aikakautena kuunneltua sen verran harvoin, että jotenkin bändi vain tuolta internetin syövereistä hyppäsi jälleen silmieni eteen ja päätin antaa sille uuden mahdollisuuden.

Tämän jälkeen homma karkasikin sitten aivan täysin lapasesta. Olen miltei kuukauden putkeen kuunnellut pelkkää The Gaslight Anthemia. Vuonna 2007 ilmestynyt debyyttilevy Sink or Swim on aivan tajuttoman kovaa kamaa, samoin kuin ns. läpimurtokiekko The '59 Sound vuodelta 2008. Taisin pari vuotta sitten vain valita väärän hetken tutustua yhtyeeseen, sillä kuukauden tasaisen intensiivikuuntelun jälkeen American Slang on edelleen jäänyt selkeästi kaukaisimmaksi Kaasuvalo-albumiksi.

Itselleni on jo nyt päivänselvää, että The Gaslight Anthemin keulahahmo Brian Fallon on yksi aikakautemme kovimmista biisinikkareista. Miehellä on kyky kirjoittaa romanttisia ja arkirealistisia lyriikoita, joissa on kuitenkin kyse paljon enemmästä kuin ainoastaan perinteisestä poika ja tyttö -siirapista. Luonnollisesti auto- ja prätkämies laulaa myös moottorinjylinästä ja öljynhajusta, jotka eivät itselleni niin läheisiä aihepiirejä ole. Annetaan se kuitenkin anteeksi, koska sen verran tarttuvia melodioita osaa mies sanojensa ympärille rakentaa.

Olen tietysti tässä ajassa löytänyt jo omat suosikkikappaleenikin bändin tuotannosta. The Gaslight Anthemin yksi valttikorteista on kappaleiden monipuolisuus. Levyt eivät ole pelkkää räimettä tai herkistelyä, vaan ne sisältävät tasaisesti molempia elementtejä. Tässä tämänhetkiset suosikkini molemmista ääripäistä.






Kaasuvalaistumiseni tuoksinassa olen tottakai tilannut levyt sekä paidat, ja sosiaalinen media on spämmätty täyteen linkkejä The Gaslight Anthemin biiseistä ja videoista. Asiaan kuuluu tietysti myös Isukin ja Ukkomiehen piikittely aiheesta, että jos Pojulle nyt jotain yhtyettä suosittelee niin se alkaa todennäköisesti fanittaa sitä ihan täysillä sitten puolentoista vuoden kuluttua. Mutta ihmiset, antakaa anteeksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Soturit ovat täällä taas

Taas syksy saa, ja niin saa myös Turku Rock City sekä koko maailma. Ulvilan lahja Disco Ensemble julkaisee 21.9. viidennen studioalbuminsa, joka kantaa Manowar-henkistä nimeä Warriors.

Kaksi vuotta edellisestä DE-levystä on tuntunut ikuisuudelta. Vanhat helmet ovat toki vielä kantaneet keikoilla, mutta kansa janoaa uutta. Warriorsilta on tähän mennessä saatu esimakua kahden kappaleen verran. Maaliskuussa tiensä julkisuuteen löysi Your Shadow, ja nyt elokuussa eettereihin tärähti Second Soul. Lupaavalta vaikuttaa. Tai päätä itse.







Tässä Warriorsin biisilista kokonaisuudessaan: 

1. Intro 
2. Second Soul 
3. Too Much Feeling 
4. Eartha Kitt 
5. I’ve Seen The Future 
6. With Every Step 
7. Hologram 
8. Spade Is The Anti-Heart 
9. Chinese Sword 
10. 1000 Years 
11. Your Shadow 

Disco Ensemblen uuden julkaisun myötä starttaava kiertuekaravaani saapuu Rock Cityyn perjantaina 19.10. ja silloin kannattaa jokaisen hyvän musiikin päälle ymmärtävän heilauttaa itsensä Klubille. Ennen tätä blogissamme luonnollisesti maailmojasyleilevä sekä todennäköisesti levyn maasta taivaisiin kehuva 100% puolueellinen arvostelu.

Ruisrock 2012 kuvin

Tunnelmakertaus tämän vuoden Ruisrockiin kuvakerronnan kautta. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla.

Miikka Koiviston johtama Disco Ensemble oli kovassa keikkakunnossa perjantain alkuillassa.

Ruotsalaispoppari Veronica Maggio keräsi katseet energisellä olemuksellaan. Neito valloitti varmasti monia uusia sydämiä Ruissalossa.

Lauri ja muut Rasmukset kävivät viihdyttämässä telttaan ahtautuneita.

Odotusten mukaisesti perjantain kovimmat tanssit järjestettiin niittylavalla. Aina yhtä velmu Dave King toimi esilaulajana.

Dave King jakoi yleisölle rakkautta. Ilmeistä ja hiekkakentän pölyn määrästä päätellen Flogging Molly oli monelle varsinainen festaristarttti.

Illan jo pimettyä Kauko Röyhkä toi Narttunsa lavalle.

Tommi Viksten, aina yhtä cool.

Lauantai-iltapäivässä Scandinavian Music Groupin Terhi Kokkonen hymyili kilpaa auringon kanssa.

Kaikkia rantalavan edustalla eturiviin etsiytyneitä SMG:n setti ei innostanut. "Moneltas se Monroe esiintyikään?"

Palefacella piti kiirettä lauantaina. Tunnin välein mies oli lavalla Räjähtävä Nyrkki -kokoonpanonsa sekä GG Caravanin kanssa. Kiireinen ilta päättyi Michael Monroen synttäreillä esiintymiseen.

GG Caravan sai hymyn huulille.

Cardigansin Nina Persson oli ihana, vaikka naisella hieman ääniongelmia olikin.

Santigoldin keikan loppupuolella myös yleisö pääsi lavalle.

Notkea Rotta toi tuulahduksen itähelsinkiläistä tunnelmaa aurinkolavalle...

...ja tämähän kelpasi aurinkoiselle yleisölle.

PMMP:n keikalla riitti yllätyksiä. Yksi niistä sattui Miralle, kun Paulan selkä karkasi alta.

Paula riehaantui, kun PMMP sai lavalle vierailijoiksi lauluyhtye Viiden neljän laulajan vahvuisena sekä Päät-yhtyeen Juhani Kannen.

Niittylavalla kävi esiintymässä myös Madon... eikun siis Chisu.

Syntymäpäiväsankari Michael Monroe sai yleisöltä lahjoja ja tutun energinen.

Synttärikeikalla riitti vierailijoita tungokseksi asti. Paleface, Tommy Lindgren, Redrama, Apocalyptica, Jenni Vartiainen sekä Nasty Suicide kävivät muistamassa Michaelia lavalla. Videotervehdyksellä miestä muistivat muun muassa Little Steven, Slash ja Alice Cooper.

Rocklegendan keikka oli lauantain ehdoton kohokohta.

Jäähyväiset Kakkahädälle

Punk-orkesteri Kakkahätä-77 päättää maallisen vaelluksensa kolmella konsertilla jäsentensä kotikaupungeissa eli Turussa (Mirko ja Janne), Porissa (Juuso) ja Helsingissä (Teemu).

Kakkahädältä julkaistiin seiskojen lisäksi kokooma-cd/lp Totaalinen kakkahätä (2007) ja cd/lp Huoltoasemalle unohdettu mies (2011).

Bändi hajosi viime syksynä kesken Turun keikan Klubin lavalle, kun eivät saaneet sovittua enää edes, mitä biisiä pitäisi yhdessä soittaa.

Jotain jäi kuitenkin hampaankoloon, haavat ovat arpeutuneet ja viimeiset rahat käydään ottamassa pois näin:

Pe 13.7. Turku, Klubi + supportit, liput 8/10 e
La 14.7. Helsinki, Tavastia + Anal Thunder, liput 13,50/14 e
Pe 3.8. Pori, Porispere

Ruisrock tarjoaa ympäristöystävällisiä makunautintoja

Turun Ruissalossa 6.-8. heinäkuuta juhlittava Ruisrock panostaa jälleen musiikin lisäksi laadukkaisiin ruoka- ja juomaelämyksiin ympäristön huomioiden. Michelin-tähdillä palkittu keittiömestari Hans Välimäki tuo Ruissaloon Linnanmäen Kattila-ravintolamaailmaan huhtikuussa avatun Midhill-ravintolansa, jonka päätuote on hampurilainen. Luomun ja lähiruoan puolestapuhujana tunnetun Välimäen suunnittelemista herkuista nautitaan Ruisrockissa jo neljäntenä kesänä, aikaisempina vuosina alueella palvellut burgerkioski on noussut jo klassikoksi. Tänä kesänä Midhill tarjoaa Niittylavan ja Telttalavan läheisyydessä 200-paikkaisen nautiskelukeitaan.

”Harjoittelimme useamman vuoden muun muassa Ruisrockissa hamppareiden tekoa ja nyt alamme olemaan siinä mielestämme aika hyviä. Makumaailma burgereiden osalta on mielenkiintoinen ja toisin kuin luullaan, ne ovat varsin terveellistä syötävää; tuoretta sesonkiin perustuvaa ruokaa hyvien makujen ympäröimänä. Lisäksi tarjoilemme erilaisia pihvejä, joiden ehdottomana kinginä huseeraa kilon painoinen, vähintään 42 päivää riiputettu Porterhouse-pihvi. Tarjoilemme tämän lisäksi viime kesän varsinaista hittituotettamme Turusta, eli rapeaa kananpoikaa bearnaisekastikkeen kera. Kyytipojaksi vaikkapa joku hapokas valkoviini pienellä hedelmällä kruunaa rock-kinkereiden onnistumisen, sillä juhlinta sujuu paremmin hyvin syöneenä. Totta kai tarjonnastamme löytyy myös pari salaattia sekä muutamia erilaisia tapaksia huikopalaksi viinin kera tietenkin. Jälkiruokina Midhillin legendaarinen juustokakku tai mansikat valkosuklaalla huipentavat kinkerikokemuksen”, Välimäki kertoo.

Ruisrockissa suuren suosion saavuttanut samppanjabaari laajeni viime vuonna kokonaiseksi viinialueeksi ja tänä kesänä laadukkaitta viinejä on tarjolla kaikilla alueen anniskelualueilla. Suppea mutta tarkkaan harkittu viinivalikoima on rakennettu yhteistyössä viiniasiantuntija Tuomas Meriluodon kanssa, joka on toisena suomalaisena suorittanut arvostetun Master of Wine -tutkinnon.

"On ollut upeaa seurata miten Ruisrockin kehittymisen myötä festarikulttuuriin on saatu yhdistettyä laadukas ruokatarjoilu. Omana missionani on ollut jo pidempään turhan pönötyksen poistaminen viinikulttuurista, joten olen innoissani päästessäni kantamaan oman korteni Ruisrockin tarjontaan viinivalikoiman muodossa. Valikoidut tuotteet on haettu mahdollisimman hyvin Ruisrockin muuta ympäristöfilosofiaa kunnioittaen, unohtamatta ajanmukaisia teemoja ja hyvää makua tietenkin. Saataville tulee muun muassa Cono Surin ylistettyjä luomuviinejä sekä Pommeryn ekologiakulmalla valmistettu POP Earth samppanja", Meriluoto toteaa.

Muun muassa luomuviinejä ja ekosamppanjaa on saatavilla alueelta Cono Surin viini- ja samppanjabaarista. Festivaalin pääviinikumppani, chileläinen Cono Sur, on yksi maailman johtavista ympäristöystävällisistä viinintuottajista. Viinien viljelyssä noudatetaan tarkkaan kestävän kehityksen periaatteita, synteettisiä lannoitteita tai torjunta-aineita ei käytetä ja mahdollisia tuholaisia pyritään torjumaan niiden luonnollisten vihollisten avulla. Viinien pakkaukset ovat ympäristöystävällisesti tuotettu ja kuljetusten ympäristövaikutukset neutralisoidaan tukemalla rahallisesti vaihtoehtoisten energiamuotojen käyttöä. Kuljetusten ympäristövaikutusten neutralisoinnin ansiosta kaikille Cono Sur -viineille on myönnetty Carbon Neutral Delivery -sertifikaatti. Juomavalikoima Ruisrockissa laajenee muutenkin entisestään, kun festivaalialueelle rakennetaan yhteistyössä Altian kanssa drinkkibaari sekä olutvalikoimaa laajennetaan Sinebrychoffin erikoisoluilla.

Festivaalilla voi nauttia myös muun muassa kahden Ruisrockin oman ravintolan, Ruisbistron ja Rantabistron ravintolatasoisesta ruoasta ja ilmapiiristä. Tarjolla on kotoisia herkkuja, kuten kylmäsavulohta, entercotea, punajuuripihviä ja mummon lihapullia. Tämän vuoden uutuutena pikaisempaa purtavaa hampurilaisista makkaraherkkuihin tarjoavat Ruisrockin omat minibistrot, joiden myötä nälkä ei pääse yllättämään yhdelläkään anniskelualueella. Hakaniemen kauppahallista tutut Roiniset puolestaan tarjoaa Rantalavan anniskelualueella saksalaistyyppisiä herkkuja bratwursteista currywursteihin hapankaalin kera.

Sekä Välimäen että bistrojen tarjoamien ruokien liha tulee perheyritys Tammiselta, joka tunnetaan eettisestä ja jäljitettävästä lihatuotannostaan sekä lähiruokatuotannon tukemisesta. Minibistrojen makkaratuotteet tulevat Perniön Lihalta, joka niin ikään tuottaa lähiruokaa hyvällä omatunnolla. Tuotteissa ei myöskään ole käytetty mekaanisesti erotettua lihaa, kamaraa eikä natriumglutamaattia ja kaikki tuotteet ovat myös laktoosittomia, gluteenittomia ja soijattomia.

Kaikkiaan Ruisrockiin tulee parikymmentä ruokatoimijaa, jotka takaavat Ruisrockin monipuolisen makumaailman supisuomalaisista frittimuikuista etnisiin keittiöihin.


Ruisrock 6.-8.7.2012 - päiväkohtainen ohjelma: 

Perjantai: 
Pulp (UK), Refused (SWE), Mustasch (SWE), Veronica Maggio (SWE), Flogging Molly (USA), Ewert And The Two Dragons (EST), Rival Sons (USA), Explosions In The Sky (USA), Black Twig, Burning Hearts, Disco Ensemble, Herra Ylppö & Ihmiset, Kauko Röyhkä & Narttu, Kuningasidea, Olavi Uusivirta, Pasa, The Rasmus, Von Hertzen Brothers

Lauantai:
Nightwish, The Cardigans (SWE), Santigold (USA), Michael Monroe, Moonface (CAN) with Siinai, Antero Lindgren, Apocalyptica, Children Of Bodom, Chisu, Fintelligens, GG Caravan, Huoratron, Notkea Rotta, Paleface & Räjähtävä Nyrkki, Pariisin Kevät, PMMP, Regina, Ruudolf & Karri Koira, Scandinavian Music Group, Stam1na, Stig, Stockers!

Sunnuntai:
Snoop Dogg (USA), Bloc Party (UK), The Mars Volta (USA), Suicidal Tendencies (USA), Jimmy Cliff (JAM), Two Door Cinema Club (UK), Metronomy (UK), Apulanta, Eppu Normaali, Elokuu, French Films, Gracias, Jukka Poika & Sound Explosion Band, Lapko, Mikko Joensuu, Robin, Zebra & Snake

Joss Stone palaa uudella albumillaan soul-klassikoiden maailmaan

Grammy– ja Brit Award –palkittu laulaja Joss Stone julkaisee uuden albumin The Soul Sessions Volume 2 heinäkuun 13. päivä. Uusi levy on jatkoa Stonen läpimurtoalbumille The Soul Sessions (2003), joka on myynyt maailmanlaajuisesti yli 5 miljoonaa kappaletta. Stone julkaisi debyyttialbuminsa kymmenen vuotta sitten ollessaan vain 15 –vuotias ja sai ylistystä niin kriitikoilta kuin suurelta yleisöltä äänenkäytön mahtipontisuuden ja voiman vuoksi. Sittemmin Stone on julkaissut neljä studioalbumia ja kerännyt useita Grammy– ja muita palkintoehdokkuuksia. The Soul Sessions Volume 2 on kokoelma soulin helmiä, jotka paljastavat Stonen ainutlaatuisen äänen jälleen näyttävästi. Levyn ensimmäinen singlelohkaisu on While You’re Out Looking For Sugar, jonka alkuperäisen version esitti The Honey Cone. Muita levyltä löytyviä klassikoita ovat mm. Give More Powder To The People´(orig. Chi Lites) ja The Love We Had (orig. the Dells) sekä The High Road (orig. Broken Bells). -Oli hauskaa palata The Soul Sessions –teemaan ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Mielestäni albumilla on erinomaisia kappaleita ja rakastan esittää niitä loistavien muusikkojen kanssa. Toivon, että ihmiset nauttivat uudesta levystä, Stone kertoo.

Sunnuntailive: Faith No More @ Exit Festival 2010

Sunnuntailivessä Faith No More Exit Festivalilla vuonna 2010. Mukava oli muistella parin vuoden takaista keikkaa Helsingissä, tunnelma oli kohdillaan...