Katse tulevaisuuteen

Tähän aikaan vuodesta on luoda katsaus alkaneen vuoden aikana julkaistaviin levyihin. Poikkeuksetta tulevaisuus tavataan todeta valoisaksi, mutta tänä vuonna optimismiin on aihetta. Useampi 2013 uuden levyn julkaiseva artisti tai bändi on nimittäin jo ehtinyt julkaista esimakua tulevasta.

Vuoden sadon poimiminen aloitetaan jo ensi viikolla, kun Jätkäjätkät julkaisee odotetun kolmannen levynsä. Viime kesänä ilmestynyt eka sinkku löi odotukset tappiin ja voin salaisuutena kertoa, että ei ne muutkaan biisit paljoa huonompia ole.

Uudenvuodenaattona ilmestynyt J. Karjalaisen Mennyt mies ennakoi maaliskuussa ilmestyvää uuttta Karjalais-levyä. Lännen-Jukan vuosien jälkeen Jii on siirtynyt takaisin "perinteisempään" Jii-soundiin. Muusikot taustalla ovat jälleen huippuluokkaa, joten odotukset ovat korkealla. Mennyt mies sai ainakin sosiaalisessa mediassa varsin positiivisen vastaanoton. Eihän tuo mikään superbiisi ole, vaikka kelpo ralli onkin. Mistä yleinen ylistys johtuu? Ehkä siitä, että Jiin "kumman tuttua, kaunista" soundia, jossa autotunet ei juhli, on kaivattu. Maaliskuussa on myös ilmestyvä folkpunkin suurimman pastorin Frank Turnerin viides studiolevy. Eka sinkku tässäkin tapauksessa lupaa paljon. Josko viidennellä kerralla päästäisiin edes lähelle sitä täydellisyyttä, jota miehen livekeikat odottavat. Pari kertaa levyt ovat jo olleet lähellä täydellisyyttä, mutta aivan odotukset eivät ole täyttyneet. Winchesterin hujopilla kun on eväitä lyödä tiskiin tämän vuosituhannen kovin levy.
Eikä tämä tähän jää. Ainakin Bad Religionin, Dropkick Murphysin ja Nick Caven tuleviin levyihin täytyy paneutua. Turkulaisittain seuraamisen arvoisia nimiä ovat esimerkiksi uudet tulokkaat Sans Parade ja The 5th of April. Ja eiköhän vuoteen mahdu muitakin uusia tuttavuuksia. Sellaisia kuin viime vuonna olivat vaikkapa Pää kii, Alabama Shakes tai Cory Branan.

Levyarvostelu: Dropkick Murphys - Going Out In Style

Bostonilaisretkue Dropkick Murphys on vetänyt taattua kelttipunkkiaan jo yli 15 vuotta, eikä vauhti näytä hidastuvan.

Going Out In Style on bändin seitsemäs studiolevy ja jatkaa uskollisesti vanhoilla laduilla. Toisaalta tämän bändin, kuten koko genrenkin, kohdalla ei oikeastaan edes toivo mitään uutta ja ihmeellistä.

Bändi on myös tainnut sen tajuta hyvissä ajoin. Tälläkin kertaa 13 biisin ajan säkkipillit raikaavat ja pubihoilauksia vedetään sopivan rupisesti. Ja kaikilla on hauskaa. Broken Hymns ja levyn loppupuolella 1953 ovat oikeastaan ainoat hetket, jolloin kaasusta hiukan höllätään.

Vaikka räimettä kotitarpeiksi riittää, biiseissä on kuitenkin riittävästi variaatiota, jottei levy muutu itseään toistavaksi puuroksi. 13 biisin kattauksen jaksaa kuunnella ongelmitta.

Bändi on saanut levylle vierailevaksi staraksi Bruce Springsteenin, joka jostain syystä on saavuttanut tällä vuosituhannella arvostetun tekijän aseman monessa piirissä. Kelttiyhteys ei ole oikeastaan kovin kaukaa haettua Peg O' My Heartilla vierailevan Pomon kohdalla. Viisi vuotta sitten Bruce teki mainion kunnianosoituslevyn Pete Seegerille, jonka toteutus ei ollut kovin kaukana Bostonin pojista. Saatan olla puolueellinen, mutta hyvinhän se tässäkin taittuu.



Koko kelttiläisen baarimusan genressä on ollut aina jotain uskomattoman vetoavaa. Aikanaan innostuin Dublinersista kovasti ja rakkaus on kestänyt siitä lähtien. Ehkä se johtuu niinkin yksinkertaisesta asiasta, että temmot ja soittamisen riemu on näillä veijareilla verissä. Jos itketäänkin, se tehdään pöydällä tanssien.

Urheilu on ollut aina Dropkick Murphysin sydäntä lähellä, eikä bändi ole aiemminkaan piilotellut sporttisympatioitaan. Kävihän orkesteri viime vuonna soittamassa NHL:n Winterclassicissakin Fenway Parkilla.

Varsinkin baseball-jengi Boston Red Soxia ja NHL-seura Boston Bruinsia on sympatisoitu urakalla. Tällä kertaa juttu on viety hieman pidemmälle. Levyn nimiraidan videolla kun vierailee lukuisia entisiä ja nykyisiä Bruins-legendoja.



Loppulausuma:

Tanakka paketti kelttipunkin ystäville. Toivottavasti bändi löytää myös uusia ystäviä.

Erikoista:

Eikö se Ted Hutt tuota koskaan huonoa tai edes keskinkertaista levyä?

Kuuntele itse Spotifysta, jos et usko.