RSD 2012 oli ja meni - Mitä jäi käteen?

Tämän vuotinen Record Store Day tarjosi jälleen keräilijöille mielenkiintoisia herkkuja. Rock Cityn Isukki ja Ukkomies etukäteen latasivat odotuksensa Folk-Punkin pioneereihin ja Ukkomies myös Pomon RSD-julkaisuun. Nyt kun huumasta on toivuttu ja pankkitili on tyhjennetty, on aika pohtia minkälainen tapahtuma vuoden 2012 Record Store Day oli ja mitä jäi käteen.

Isukki: Jos käydään ihan levy levyltä läpi nämä mitä tassuista löytyy?

Ukkomies: Uusiin upeisiin tiloihin avatun Turun 8Raidan RSD-valikoimasta napsahti laukkuun Horrible Crowesin I Witnessed a Crime -seiska sekä Jaakko&Jay-duon seiska sekä tuo yllä mainittu Bruce. Paljon muutakin olisi ollut tarjolla, mutta enempään ei rahat juuri nyt antaneet myöden. Levyalttarilla uhrattujen joukkoon kuului muun muassa Clashin London Calling -seiska, joka toivottavasti kuitenkin löysi hyvään kotiin. Lisäksi pieni pettymys oli, että Dave Hausen seiska ei ollut päätynyt pohjoiseen maahamme asti.

U: No niin. Ensimmäisenä siis Horrible Crowesin seiska, jolta löytyy Elsie-levylläkin julkaistut I Witnessed a Crime ja Blood Loss. Mikä fiilis seiskasta?

I: Tässä kohtaa varmaan todettava olevansa yllättänyt, kun tätä seiskaa emme alun perin odottaneet. I Witnessed a Crime ei koskaan ole kuulunut mun suosikkibiiseihin Kurjilta Variksilta. Ei mitään mullistavaa mutta kivaltahan tämä näyttää hyllyssä vai mitä?

U: Totta joo, mutta kokonaisuutena oli pieni pettymys, että tämä valikoitui RSD-julkaisuksi. Tavallaan olisi toivonut, että seiskalle olisi päätynyt julkaisemattomia biisejä tai muita harvinaisuuksia.

I: "Kurjiltahan" tuli toinenkin RSD-julkaisu, mutta valitettavasti kyseistä seiskaa ei Turkuun eksynyt. Siinä olisi ainakin ollut tarjolla liveä. Brian Fallon on aiemmin keskittynyt tarjoamaan faneille eksklusiivista materiaalia seiskoissa ja siksi tämä julkaisu jää ornamentiksi.

U: Toisena poimintana sitten aina varman suosikkiduo Jaakko&Jayn komealla kannella varustettu seiska. Herättikö tuntemuksia Isukissa?

I: Ei tästä voi kuin tykätä. Seiskaan on rypistetty kuusi kappaletta äärimmäisen tiukkaa folk-punk tykitystä. Tässähän odotusarvo vain nousee tulevaa levyä kohtaan. Vai miten Ukkomies asian näki käytettyään levyä soittimessa?

U: Kyllähän runsaaseen 12 minuuttiin oli taas puristettu aika lailla kaikkein olennaisin. Jotenkin tämä kaksikko on aina ollut parhaimmillaan tällaisissa hikisissä ja lyhyissä rypistyksissä, kun ei tarvitse yrittää tehdä tasapainoista levykokonaisuutta.

U: Rocky Ground on Springsteenin Record Store Day -julkaisuista tylsimpiä, koska tällä kertaa varsinaista harvinaisuus-kamaa ei mahtunut mukaan. Seiskan A-puolella on Wrecking Ball -levyn hyviin biiseihin lukeutuva Rocky Ground. B-puolella on loppuvuodesta 2010 Asbury Parkissa pidetyltä Carousel-minikeikalta faniklassikko The Promise. B-puolen suurin arvo on siinä, ettei kyseisen keikan matskua ole aiemmin ollut saatavilla virallisesti audiona. Triviatietona mainittakoon, että tuo joulukuussa 2010 ollut keikka oli viimeinen E Street Band -keikka, jolla lavalla oli myös Clarence Clemons. Alla on tarjolla Rocky Ground -seiskan b-puolelle päätynyt veto Promisesta.



I: Record Store Day on nyt tältä vuodelta ohi, miten näet tämän vuoden tarjonnan?

U: Tarjontaahan listoilla oli kyllä yllin kyllin. Ainakin toistaiseksi päivä on vuosi vuodelta paisunut, mikä on kiva asia. Kuitenkin peräänkuuluttaisin edelleen enemmän sitä eksklusiivista materiaalia julkaisuissa.

Keikalla: Sielun Veljet @ Logomo 7.12.2011

Ovensa rokkikeikoille avannut Logomo osoittautui ensi-illassaan kelpo saliksi. Ensinnäkin bussi vei torin laidalta ilmaiseksi suoraan oven eteen ja kuljetti halukkaat myös pois samaa reittiä. Liikennejärjestelyiden sujuvuus onkin eittämättä tärkeää, sikäli kun Logomo halutaan tosissaan nostaa kansan tietoisuuteen relevanttina ja säännöllisesti toimivana keikkamestana.

Myös itse sali jätti positiivisen kuvan. Jos Lahden Finlandia-klubi on tuttu paikka, niin Logomon fiiliksessä oli jotain hyvin samaa, vaikka Logomo onkin reilusti isompi. Myös akustisesti paikka tuntui toimivan. Toivoa vaan sopii, että Logomoon tuodaan bändejä kuten on suunniteltu, eikä paikka jää hyödyntämättä.

Entäpä sitten itse keikka? Logomon startti suomalaisen musiikin päivän aattona ei olisi rock-keikkojen suhteen juuri onnistuneempi voinut olla. Yleisöä lämmittänyt Jaakko&Jay todisti jälleen olevansa maailman kovin lämppäri. Kohkaamisellaan tamperelaiskaksikko taisi voittaa lukuisia sydämiä puolelleen myös muovimukeihinsa takarivissä nojanneiden nostalgiatrippiläisten joukosta. Pieneksi toviksi ainakin.

Mutta Siekkareitahan kansa oli saapunut katsastamaan. Kun ei vertailupohjaa parin vuosikymmenen takaa ole, on vaikea sanoa, miltä tuo keikka olisi niiden valossa tuntunut. Yleisön ikärakenteesta päätellen valtaosa kuitenkin taisi elää kultaista nuoruuttaan 80-luvulla Sielun Veljien kulta-aikaan. Ilmeistä päätellen taisivat tykätä myös tämän vuosituhannen painoksesta.

Ja kyllähän vuonna 2011 Sielun Veljet toimi komeasti. Ilman ainuttakaan välispiikkiä tai kiitosta bändi tuli, hoiti hommansa ja voitti. Sanoma oli selvä: nyt keskitytään musiikkiin eikä yleisön kosiskeluun.

Parinkymmenen biisin ja runsaan parin tunnin aikana yleisökin tuntui elävän hyvin mukana. Tosin muutama biisin ajan setin keskivaiheilla ainakin yleisö tuntui vetävän henkeä. Vastavuoroisesti ensimmäisen encoren päättäneessä Tuomari Nurmio -lainassa Huda Huda kosketeltiin jo todellisen rock'n'roll-juhlan kovinta ydintä.

Päällimmäisenä mieleen jäi Jukka Orma, jonka nerokkuus kitaristina tuli elävänä vielä paremmin esiin kuin levyiltä. Ormasta jäi vahvasti sellainen fiilis, että hänelle Siekkareiden paluu yleisön eteen merkitsee eniten. Mies pomppi kuin vieteri pitkin lavaa, otti useaan otteeseen kontaktia eturiviin ja hoiti soittamisen... no, täydellisesti.

Turussa nähdyn perusteella toivoisi, että Sielun Veljet ovat palanneet jäädäkseen. Bändi kiertää jouluun asti (käykää tsekkaamassa), mutta jatkosta ei ole ainakaan julkisesti tiedotettu sanaakaan. Lavalla se jo todistettiin, ettei kyseessä ole pelkkä nostalgia-akti. Ehkä sitten ensi vuonna toteamme sen myös levyltä. Joohan?

P.S. Karhuherra todisti keikan siitä metrin enemmän vasemmalta ja pidemmällä perspektiivillä. Herra Karhun kohtaamisista hirviön kanssa sopii lukea täältä.