Kultaisella 90-luvulla oli Juustopäät, 2000-luvulla tuli Ripsipiirakka, ja nyt 2010-luvulla jalansijaa suomalaisessa pop punk/punkrock -skenessä hakee orkesteri nimeltään Kekkonen. Jokainen edellämainituista yhtyeistä on toki täysin omanlaisensa, mutta yhdistäviä tekijöitäkin löytyy monia. Nuoret jäsenet, suomenkieliset nuorisoon uppoavat lyriikat sekä menevän popahtavat punk-rallit. Kekkosen debyyttialbumi Aikuisten Oikeesti on lupauksia herättävä.
Kekkosen Facebook-sivulla bändiä kuvaillaan turkulaiseksi 3-henkiseksi pop punk -bändiksi, joka yhdistelee suomalaisia sanoituksia jenkkityyliseen musiikkiin. Väite on helppo allekirjoittaa, sillä yhtyeen habituksesta ja soundeista huomaa selkeästi, että pojat ovat Blink-182:nsa kuunnelleet. Levy sisältää niin suoraviivaisesti etenevää punk-poljentoa kuin rauhallisesti maisemaa maalaavaa slovariakin. Ja lauluista vastaavat sekä basisti, että kitaristi. Tietenkin.
Orkesterin viime vuonna ilmestynyt Mikä-Mikä-Maa-EP sisälsi neljä biisiä ja jo silloin oli selvää, ettei kyse ole mistä tahansa räpellyksestä. Bändin markkinointi on levynkansia ja videoita myöten niin viimeisen päälle hoidettu, että on ihme ja ennen kaikkea sääli, jos Kekkosta ei lähiaikoina noteerata muuallakin kuin turkulaisessa rock-blogissa. Linkataas tähän debyytti-EP:n erinomaisesta Kahdestaan-kappaleesta tehty tyylikäs video.
Aikuisten Oikeesti -levyä kuunnellessa tuntuu uskomattomalta, että kyseessä on ymmärtääkseni omakustannelätty, eikä taustalla jyllää minkäänlaista levy-yhtiötä tai ammattituottajaa (korjatkaa jos olen väärässä). Joka tapauksessa albumin äänimaailma kuulostaa viimeisen päälle hiotulta, ja pientenkin asioiden eteen on selkeästi nähty aikaa ja vaivaa. Ilmeisesti myöskin The Skyline -yhtyeestä tutulla rumpalilla, Aleksi Rintalalla, on ollut sormensa pelissä.
Levy alkaa Aika Ei Suosi Minua -kappaleella, joka on oiva valinta avausraidaksi, koska se on albumin paras ns. menobiisi. Sitä kuunnellessa tuntuu kuin palaisi itsekin aikakoneella kymmenen vuoden taakse. "Muistan sen, kun päästiin koulusta ja kaikki avas skumpat koulun pihalla, eikä mikään ollut meidän esteenä sinä päivänä. Me oltiin silloin 16-vee, eikä jouduttu mistään vastuuseen, Tommi sanoi silloin naista suudelleen." Nostalgista.
Ensimmäiseksi singleksi ja videokappaleeksi valikoitui kuitenkin Elokuu, vuodenaikaan nojaten ehkäpä, jossa lauletaan kesän loppumisesta. Ja sehän se on sellainen asia, joka kaikkia aina vituttaa. Mutta kiva sitä on myös fiilistellä, kuten Kekkoset tässä hienojen videoiden linjaa jatkavassa pätkässä tekevät.
Valheet on levyn ensimmäinen kipale, jossa säkeistöjen lead-lauluista vastaa kitaristi Timo Pyötsiä basisti Janne Jalavan sijaan. Kaksi solistia bändissä on aina piristävää, ja tässä tapauksessa työnjako tuntuu olevan suurin piirtein sellainen, että Timo hoitaa slovarit, ja Janne vetää loput. Ihan toimiva systeemi, sillä Timon laulut kappaleissa Ikuisuuteen ja Kosketus kuulostavat varsin hyviltä. Ja jos Mikä-Mikä-Maa-EP:llä Jannen laulut kuulostivat paikoitellen todella paljon edesmenneen SIG-muusikko Matti Inkisen lauluilta, niin täyspitkältä tuota yhteyttä on enää vaikea löytää. Tiedä sitten, onko se hyvä vai huono asia, mutta toimivat laulut joka tapauksessa.
Ota Housut Pois ja Vielä On Aikaa kuuluvat albumin menevämpään osastoon ja niiden aiheet pyörivät perinteisissä tyttö ja poika -jutuissa. Ensimmäisessä ollaan varatun naisen kimpussa, ja toisessa juoksennellaankin sitten carpe diem -hengessä pitkin katuja. Pakko arvostaa yhtyettä, jolla on munaa laulaa "meillä on vielä aikaa kulta, juosta läpi kaupungin ja huutaa woo-oo-oo". Toki Aikuisten oikeesti alkaa olla levyn nimenäkin jo sen verran korni, että sen alla pystyy tekemään miltei mitä vain. Tätä on kaivattu.
Ehkä hivenen yllättäen levyn parasta antia ovat sen rauhallisemmat kappaleet. Slovarien väliin lyöty Kaipaan Sua sentään estää levyn loppupuolta menemästä pelkäksi fiilistelyksi (nimestään huolimatta), mutta Muistot Laskeutuvat... nivoutuu Ikuisuuteen-biisin kanssa komeasti yhteen, ja Hymyvaurion voimakasäänisen Lotta Valtasen kanssa äänitetty Kosketus päättää albumin jopa hartaan sydämenmuotoisiin tunnelmiin.
Albumin parhaat kappaleet; Aika Ei Suosi Minua, Ikuisuuteen ja Kosketus. Toivottavasti nykynuoriso löytää Kekkosen siinä missä aiemmat sukupolvet Juustopäät tai Ripsipiirakan. Heppa ja hyvä meisinki. 8/10.
Aikuisten Oikeesti Spotifyssä.
