PJ Harvey julkaisi The River -nimisen pianoballadin vuoden 1998 Is This Desire? -levyllä. Harveyn neljäs levy oli varsin yllättävä kauttaaltaan. Se syntyi olosuhteissa, joissa Harvey tietoisesti piti itsensä musiikkitrendeistä erillään ja teki musiikkia kaikessa hiljaisuudessa.
Is This Desire? onkin varsin rankka ja raskassoutuinen levy, jonka musiikki ei päästä kuuntelijaa helpolla. Sanoihin on ladattu paljon merkityksiä. River peilaa tässä mielessä hyvin koko levyä.
Bruce Springsteenin River on itselleni varsin merkityksellinen levy ja biisi. Lokakuussa 1980 ilmestynyt levy, kun vain muutaman päivän allekirjoittanutta nuorempi. Sitä sain kuulemma kuunnella useampaan kertaan jo muutaman viikon ikäisenä. Ehkä siis Bruce-faniuteeni on melko loogiset syyt.
Riveristä tuli myös yksi Brucen suurimmista hiteistä, mikä ei oikeastaan ole ihme. Biisiä on analysoitu paljon huomattavasti minua fiksumpien tahojen toimesta. Riverissä tiivistyy oivasti yleisemminkin yksi Brucen suosion suurimmista syistä. River on biisi, johon kenen tahansa on varsin helppo samaistua ainakin länsimaissa.
Vaikka ei olisikaan koskaan ajanut Maryn kanssa joelle veljeltä lainatulla autolla, Bruce laulaa kuulijalle tutuista asioista. Biisiin on kirjoitettu hämmästyttävällä tarkkuudella ihmisenä olemisen peruskysymyksiä: toiveita, unelmia ja pelkoja. Noihin perustunteisiin kuka tahansa voi samaistua riippumatta siitä millaista elämää elää.
Springsteen on aina ollut tarkkanäköinen ihmisyyden kuvaaja. Riverin kaltaiseen alastomuuteen hänkin on kuitenkin kyennyt vain harvoin. Lähelle samaa yltää Thunder Road.
Riverin kolmannesta säkeistöstä löytyy yksi rocklyriikan hienoimmista pätkistä. Se kyseenalaistaa kaiken oman kirjoittamisen tarpeellisuuden. Se on elämäni suurin pelko.
Now those memories come back to haunt me/they haunt me like a curse/is a dream a lie if it don't come true/or is it something worse.
P.S. The River -nimisen kappaleen ovat tehneet myös mm. Garth Brooks ja pop-punk-bändi Good Charlotte.
Keväällä 2010 julkaistulla The Nationalin High Violetilla löytyy kaunis balladi England. Rakastetun karattua Englantiin tunnelmat ovat ymmärrettävästi sateisen harmaat. Hauras kappale sopii mainosti High Violetin kokonaisuuteen.
Toinen varsin tuore England-veisu on PJ Harveyn uudelta, tänä vuonna julkaistulta, Let England Shake -levyltä. Naisen kahdeksas levy on melko poliittisia sävyjä omaava kuten myös England-kappale. Levy on myös myynyt hyvin. Let England Shakesta tuli Harveyn uran toinen Englannissa top kymppiin yltänyt levy. Ensimmäinen oli 1993 ilmestynyt Rid Of Me.
PJ Harvey pitää poikkeukselliset levyjulkkarit ensi maanantaina 14.2.2011. Harvey soittaa uuden levynsä Let England Shake kappaleet suorana Pariisista klo.20 paikallista aikaa.
Lähetyksestä vastaa ranskalainen ARTE ja sitä voi seurata Polly Jeanin omilta kotisivuilta.
Vuosi 2010 jää aikakirjoihin hyvänä musiikkivuotena. Alkavakin vuosi näyttää jo nyt lupaavalta. Turku Rock Cityn pojat keräsivät muutaman tärpin varmistuneista tiedoista ja pienistä viattomista huhuista.
Levyt:
Erityisesti Isukissa aiheuttaa positiivista kutinaa Foo Fightersin aktivoituminen. Uuden kiekon on tarkoitus tulla ulos keväällä 2011. Dave Grohl kokosi poppoonsa kasaan studioon syksyllä 2010, kun Them Crooked Vulturesin kiertue loppui. Julkisuuteen päästettyjen tietojen mukaan uudesta levystä on tulossa Foo Fighterssin raskain levy. Levyn tuottajana häärii Butch Vig, joka tuotti aikanaan myös Nirvanan Nevermindin. Krist Novoselic on myös vierailemassa tulevalla levyllä. Grohl ja Novoselic eivät ole levyttämässä yhdessä yli 20 vuoteen.
Pitkin vuotta blogissa on vaahdottu aktiivisesti myös Frank Turnerista. Ei siis ihme, että jossain vaiheessa ilmestyvää neljättä pitkäsoittoa odotetaan kuumeisesti blogosfäärin tällä(kin) laidalla. Turner julkaisi Rock n Roll –EP:n vuoden 2010 lopulla, joka antoi viitteitä tulevasta albumista.
Pojun lapsuuden ja nuoruuden sankari Apulanta on vuoden sapatin jälkeen palannut studioon. Kolme biisiä on jo narulla, ja uutta materiaalia odotellaan kuumeisesti. Mitä velho nimeltä Toni Wirtanen on vuoden tauon aikana kehittänyt viisaan päänsä sisällä? Toivottavasti edessä on paluu juurille.
Turkulainen So Called Plan on myös julkaisemassa kolmatta studioalbuminsa. Ensimmäisen levyn Same About the Sorrow –hitin jälkeen on ollut hiljaisempaa. Vuonna 2008 ilmestynyt kakkoslevy ei suurta suosiota nauttinut, vaikka Pojun stereoissa kiekko pyöri aktiivisesti. Keikoilla kuultu uusi materiaali nostaa odotuksia. Onko kokonaisuus kuten vanhempi materiaali tässä alla.
Raskaammassa sarjassa pitää ehdottomasti muistaa myös, Suomen parhaimpiin punk-bändeihin luettavan The Dwyersin uusi lätty. 2009 ilmestynyt Gas Station Masturbation –debyytti oli täyttä timanttia ja sitä on markkinoitu jenkkilässä asti. Uusi albumi ei toivon mukaan tuota pettymystä.
Runotyttöjen ja Ukkomiehen rakastama Scandinavian Music Group on myös sulkeutunut studioon. Uutta levyä on pukkaamassa loppukevään sydänsurujen soundtrackiksi. Banjoherätyksen pari levyä sitten saanut SMG on kuulemma löytänyt kaapin perältä jälleen sähkökitaran. Joel Melasniemen studiopäiväkirjassa vilahtelee mm. sellaisia referenssibändejä kuin Boston, Crosby,Stills,Nash&Young, 22 Pistepirkko ja Vampire Weekend. Odotamme mielenkiinnolla kakkos- ja kolmoslevyn synteesiä toivoen.
Muita odottamisen arvoisia levyjä on tulossa ainakin PJ Harveyltä (helmikuun 14.). Huhuja on liikkunut myös Rage Against the Machinen uudesta levystä, jonka olisi tarkoitus ilmestyä kesällä.
Keikat:
Tähän mennessä varmistuneista keikoista Isukki odottelee kuumeisimmin System of a Downin kipuamista Provinssirockin lauteille. Myös Poju on suuntaamassa Provinssiin ainakin Anal Thunderin perässä. Muutenkin kesän festivaalitarjonta kiinnostaa Pojua. Avenged Sevenfold lupaili taannoisella Helsingin keikalla pikaista palaamista Suomeen. Ehkä jo kesällä. Provinssi, Ruisrock, can you hear us?
Kovimmat odotukset kohdistuvat huhuttuun Frank Turnerin minikiertueeseen alkuvuodesta. Myös Isukkiin vahvan vaikutuksen Tavastialla marraskuussa tehneen Gaslight Anthemin on huhuttu saapuvan jälleen Suomeen...
Päiväunia Isukki näkee grungelegendojen, kuten Pearl Jam ja Soundgarden, näkemisestä. Ja jos vielä se RATM saataisi Suomeen asti...
Festariuutisten odottelun lomassa Pojun katse on suunnattu tiukasti maaliskuuhun, jolloin Suomeen saapuu The Haunted. Ruotsi-metallin huippunimi on tehnyt vaikutuksen ennenkin Suomessa mm. Turun Klubilla. Tällä kertaa orkesteri seisahtuu Tampereella, Helsingissä, Turussa ja Seinäjoella.
Jos vielä se uudelleen henkiinherännyt skate punk -legenda Blink 182 eksyisi Euroopan kiertueellaan koti-Suomeen, alkaisi Pojun vuosi olla kohdallaan…
Ukkomiehen matkakuume on kohonnut tasaisesti koko vuoden, kun ei ole ulkomailla piipahtanut. Lontoon Hyde Parkissa järjestettävä Hard Rock Calling kiinnostaa isosti, mutta parina viime vuonna siellä ovat esiintyneet E Street Band ja Pearl Jam. Tänä vuonna Bon Jovi. Mutta joku kiinnostava iso nimi ja pari pienempää mielenkiintoista kiinnitystä, niin laitetaan lentoliput tilaten.
Päiväunia tietenkin nähdään (jälleen) Tom Waitsin saapumisesta Eurooppaan. Jos mies vanhalle mantereelle eksyy, Ukkomies on siellä kanssa. Ja totesihan se Brucekin joulukuun alussa Asbury Parkissa "we'll be seeing you soon"...
Jos ei minnekään muualla niin tämän syyskuussa 2011 lienee syytä suunnata viimein tarkastamaan Lahti blues&roots-bileet. Kattaus on nimien puolesta perinteisesti ollut kunnossa.
PJ Harvey on julkaisemassa helmikuun puolessa välissä tuoretta musiikkia, kun Let England Shake -pitkäsoitto ilmestyy. Tuoreelta levyltä on muutamia maistiasia löydettävissä jo netin syövereistä.
Polly Jean Harvey on 1990-2000-lukujen tärkeimpiä singer-songwriter-naisia. Hän kuuluu siihen samaan joukkoon mm. Tori Amoksen, Björkin, Kate Bushin, Sheryl Crown ja Regina Spektorin kanssa. Harveyn musiikki on kuitenkin yleisesti ottaen hieman raaempaa kuin kanssasisarien. Varsinkin alkupään tuotannosta onkin löydettävissä yhtymäkohtia esimerkiksi Patti Smithin tuotantoon.
Oman tuotantonsa lisäksi Harvey on vieraillut uransa aikana monilla erinomaisilla levyillä. Hän on tehnyt yhteistyötä mm. Nick Caven, Josh Hommen ja Mark Laneganin kanssa.
Lammasfarmilla Yeovilissa Englannissa kasvanut Polly Jean Harvey syntyi lokakuussa yhdeksäs 1969. Hänen isänsä oli kaivosmies ja äiti taiteilija. Nuorena Harvey soitti kitaraa ja saksofonia. Teini-ikäisenä hän soitti monissa bändeissä juuri kitaraa mm. Automatic Dlamani -nimisessä ryhmässä. Tuolloin hän myös alkoi kirjoittaa omia biisejään.
PJ Harvey perustettiin 1991, kun Polly Jean oli lähtenyt Automatic Dlamanista. Kokoonpanon muiksi jäseniksi valikoituivat basisti Steven Vaughan ja rumpali Robert Ellis. Aluksi basson varressa käväisi Ian Olliver.
Taidetta Yeovilissa opiskellut Harvey muutti kuvanveisto-opintojen perässä Lontooseen, jossa ollessaan hän myös julkaisi ensimmäisen singlensä Dress lokakuussa 1991.
Vuonna 1992 ilmestyi debyyttialbumi Dry. Levyn tekemiseen käytettiin alle 5000 puntaa. Post-punkiin kallellaan oleva levy on täynnä koukuttavia kitarariffejä. Taustalla soittava trio saa täytettyä tilan erinomaisesti. Harveyn ääni on myös varsin punk, vaikka lyriikoissa onkin reilusti metaforia ja tulkinnanvaraa. Biisit ovat naisnäkökulmasta kerrottuja, mutta niissä on feministisen paatoksen sijaan reilusti tummaa huumoria ja paikoin jopa itseironiaa.
Ilmestyessään Dry sai hyvän vastaanoton, vaikka Harvey herättikin huomiota poseeraamalla levyn ilmestymisen aikaan yläosattomissa NME:n kannessa. Suurin kohu ei syntynyt yläosattomista vaan ajelemattomista kainaloista. Joka tapauksessa esimerkiksi Rolling Stone listasi 22-vuotiaan Harveyn vuoden 1992 parhaaksi laulunkirjoittajaksi ja naislaulajaksi. Dryta seurannut kiertue huipentui esiintymiseen vuoden 1992 Readingin festivaaleilla.
Vuonna 1993 Dry valittiin NME:ssa kaikkien aikojen 71. parhaaksi levyksi. Vuonna 2000 Melody Makerin vastaavalla listalla Dry oli 86.
Toisen levyn tekeminen oli työn ja tuskan takana, sillä ensimmäisen levyn menestys oli Harveylle suuri henkinen taakka ja hermopaine kova. Kakkoslevyä tuottamaan otettiin mm. Pixiesissä vaikuttanut Steve Albini, jonka mukaantulo helpotti paineita jonkin verran.
1993 ilmestynyt Rid Of Me oli vaivan arvoinen, sillä se oli valtava hitti sekä yleisön että kriitikoiden keskuudessa. Levyä seuranneen kiertueen jälkeen Ellis ja Vaughan lähtivät triosta. Kolmoslevyn To Bring You My Love Harvey tekikin sooloartistina. Sessioissa soitteli mm. Polly Jeanin veli Mick Harvey, joka on soittanut mm. Nick Caven kanssa.
1995 ilmestynyt To Bring You My Love oli aiempaa materiaalia bluessahtavampi. Kriitikoiden ylistävien arvioiden ja MTV:ssa tiuhaan pyörineen Down By The Water -videon siivittämänä se nousikin listoille.
Parin hieman heikomman albumin jälkeen PJ Harvey palasi vahvasti kartalle 2000-luvun alussa. Vuosituhannen alussa ilmestyneellä Stories From The City, Stories From The Sea soittivat jälleen Ellis sekä Mick Harvey. Levyltä kuului vahvasti New Yorkin kaiut, jossa Harvey vietti monta kuukautta 1999. Levy oli valtavan suosittu ja se palkittiin mm. Mercury-palkinnolla. Harvey onkin ensimmäinen nainen, joka tuon palkinnon voitti.
2004 Harvey vieraili Mark Laneganin mainiolla Bubblegum-soololevyllä. Samana vuonna PJ Harvey julkaisi seuraavan levyn Uh Huh Her, joka oli Storiesin tavoin suuri menestys.
Kaikkiaan PJ Harvey on julkaissut yhdeksän studioalbumia, joista viimeisin A Woman A Man Walked By ilmestyi 2009. Vain hieman yli 40-vuotiaana Polly Jean Harvey onkin sementoinut asemansa yhtenä maailman tunnetuimmista, myydyimmistä ja arvostetuimmista naisartisteista.
