We Need a Montage

Syksyn pimeimpinä tunteina jokainen meistä tarvitsee henkilökohtaisen tsemppaussoundtrackin. Isukki ja Ukkomies valitsivat yhteisen ”voimalaulukokoelmansa”, joka virkistää enemmän kuin mikään määrä d-vitamiinia.
Famous blue raincoat jätetään naulakkoon ja vedetään harmaat verkkarit ylle. Taustalle ensimmäiseksi pistetään soimaan Rockyn teema.



Isukki: Tässä biisissä on ollut aina jotain, mikä antaa voimaa. Ehkä tosin huumorin kautta.

Ukkomies: Viittaatko kenties Rocky kolmosen rannalla juoksentelu –kohtaukseen? Tai kenties ykkösosan ruhojen hakkaamiseen?

I: Lähinnä portaiden juoksuun, josta on tehty varmaan 15 parodiakohtausta.

U: Kyllähän tämä maratonilla potkii kivasti eteenpäin siinä 35 kilometrin kohdalla…

I: Kappale toimii edelleen tsemppauksessa ja tunnelman luonnissa. Aika kauanhan tätäkin veisua käytettiin lätkämatseissa.

U: Seuraavaksi on mahtiballadien legenda: Cheap Trickin Mighty Wings.



I: TV:stä tuttu… Kyseinen biisi oli näyttävässä roolissa kasariklassikko Top Gun –elokuvassa ja Studio Julmahuvihan tämän toi takaisin unholasta 2000-luvulla. Mitättömyydestä kohti keskinkertaisuutta.

U: Tämän genren biisejä on tehty maailmansivun, mutta tässä on jotain mikä tiivistää aika hyvin genren. Tiukka riffi, korkeahko lauluääni ja paukkuvat sähkörummut.

I: Top Gunin soundtrack on täynnä muitakin päräyttäviä kappaleita. Toinen ehdottomasti saman genren edustaja on Kenny Loggins – Danger Zone.



U: Kenny taisi olla 80-luvulla aika kuumakin nimi. Aika monelle montaasi-nerolle on käynyt niin, että ura on kuollut ajan kuluessa.

I: Mahtipontiset rock-veisut jäivät 80-luvulle. Seuraavakin parinkymmenen vuoden takaa. Gary Moore – Out in the Fieldsin kuulin ensimmäisen kerran vasta kyllä 90-luvulla ja vielä Urheiluruudussa, jossa mainostettiin alppilajeja. Musiikin soidessa Kalle Palander lasketteli MM-voittolaskunsa.



U: Gary Moore siis on muutakin kuin ainainen Still Got The Blues. Kyllähän tämä raita puhuttelee ihan erityisellä tavalla. Moorella on muutamiakin syntikka-kitarariffi-vetoisia biisejä. Miksei niitä kuule juuri koskaan radiossa???

I: Kyllä esimerkiksi After the War on oivallinen Mooren power-rock tyylin edustaja. Suomalaiseen turvalliseen radioon ei taida soveltua mikään muu kuin puhki soitettu Still Got the Blues. Gary Moore toisaalta veti uransa myös kankkulan kaivoon, kun päätti keskittyä ainoastaan bluessiin liian varhain.



U: Eikä Moore edes tee bluesiaan kauhean hyvin.
Enivei, seuraavaksi on Bonnie Tylerin Holdin Out For the Hero.



I: Taustoja kuunnellessa tämä kappale olisi voinut olla ehtaa Gary Moorea. Pörrötukkainen Bonnie oli 80-luvun power-rock-ilmentymä. Aika outoa että Tyleria soitetaan kuitenkin radiossa enemmän kuin Mooren samaista tuotantoa.

U:Tyler on enemmän profiloitunut power-puolelle. Tosin balladipuolelle, Total Eclipse of the Heart esimerkiksi. Siinä ehkä yksi syy. Holdin' Out For the Herosta Joss Stone muuten teki coverin Fantastic 4 –soundtrackille. Ehta sankarileffa, mutta toteutus oli aika erilainen kuin Bonniella.



I:Palataan mahtipontisuuden ilmentymään Rocky-leffoihin, jotka pursuavat oivallisia kyseisen genren edustajia. Ensimmäiseksi vuorossa on Robert Tepper – No Easy Way Out.



U:Tämä kosketti nuorta poikaa aikanaan Rocky nelosessa. Apollo Creedin kuolema oli järkyttävä! Kohtaus, jonka taustalla tämä soi, oli mainio montaasi Rockyn ja Apollon hyvistä hetkistä. Sittemmin leffan asenneilmasto on muuttunut melko huvittavaksi. Biisi toimii kuitenkin myös vuonna 2010.

I: Tepperin kappale toimii myös Rocky-elokuvien ulkopuolella. Samaa ei voi sanoa Survivorin rykäisyistä samaisiin leffoihin.

U:Miksei? Eye Of the Tigerhan on tämän genren ylittämätön klassikko.



I: Eye of the Tiger on Rockyn ruumiillistuma ja en voi kuvitella sitä esimerkiksi jossain muussa elokuvassa, ettei se tuntuisi todella ontuvalta. Tai viittaukselta Rockyyn.

U: Aikanaan muistaakseni Conanin late nightissa oli pätkä ”millainen olisi Survivorin tosi-tv-ohjelma”. Jätkät vaan asuivat samassa kämpässä ja muistelivat, millaista oli nauhoittaa Eye Of the Tiger. Mutta Rocky-soundtrack todistaa, että bändi teki toisenkin biisin. Burning Heart on myös Rocky nelosen satoa.



I: Siihen sitten taitaa jäädäkin. Rocky IV:sta löytyy vielä yksi helmi. Vince Dicola- Montage.



I: Viimeisiä viedään… Vuorossa on Europen Final Countdown. Tätä ei kai hirvittävästi tarvitse perustella mahtipontisuudestaan, mutta sinäänsä erikoinen kappale että se on soveltunut aika moneen tarkoitukseen. Onhan tätä toisaalta käytettykin ja paljon.



U: Biisin rakennehan on äärettömän yksinkertainen ja syntikkariffi on todella tunnistettava. Se ei ole koskaan auennut, miksi tätä on käytetty jääkiekossa maalilauluna.

I: Varmaan siksi että kun tätä on käytetty niin paljon että vastustajaa ärsyttää.
Montage-veisuista on tehty myös oivallisia parodioita. Yksi parhaimmista on Team America elokuvan montage. Tässä on sitä kasarihenkeä parhaimmillaan.



U: Leffan tekijöiltä osoitti myös mainiota tilannetajua, että tätä soitettiin erään South Park –jakson taustalla.

I:Samat tekijäthän siinä oli asialla.

U:Tässä nämä tällä erää olivat. Toivottavasti näillä pärjää kevääseen asti. Ei muuta kuin sadetakki takaisin niskaan ja räntäsateeseen.

… even Rocky had a montage….

Klassikko: 1995: Oasis - (What's The Story)Morning Glory?

1990-luvun puolenvälin ja lopun Brittipop-aallon kirkkain ja menestynein nimi on Oasis. Samoihin aikoihin kansainväliseen menestykseen nousivat myös mm. Blur, Suede ja Verve, mutta manchesterilaisbändi oli monista bändeistä suosituin.

Oasis ei musiikissaan keksi pyörää uudelleen, mutta tekee omaleimaista musiikkia yhdistämällä lukuisia elementtejä aiemmin vaikuttaneista Brittibändeistä. Oasiksen kitaravetoisessa musiikissa kuuluu esimerkiksi sellaiset bändit kuin Beatles, Rolling Stones, Kinks ja The Who. Oasis myös kierrättää vanhoja hittejä onnistuneesti. Esimerkiksi debyyttilevyn Cigarettes And Alcoholin riffi on napattu T. Rex-klassikosta Bang a Gong eli Get It On ja Fade Awayssa lainataan Whamin Freedom-biisiä.





Musiikillisten avujen lisäksi Oasiksen mainetta pönkitti aikanaan paheellinen ja vaarallinen imago, joka kiteytyy Gallagherin veljesten Noelin ja Liamin räjähdysherkkään kemiaan.

1990-luvun puolivälissä grunge oli "kuollut" Kurt Cobainin mukana, joten musiikkikentällä oli tilaa ja tilausta uusille sankaritarinoille. Grungen jättämän aukon täyttäjäksi tuli brittipop (ja Jenkeissä skeittipunk, mutta se on toinen tarina).

Oasis perustettiin Manchesterissa 1993. Alunperin bändissä soittivat Liam Gallagher, Paul Arthurs, Paul McGuigan sekä Tony McCaroll. Noel Gallagher oli tuohon aikaan Inspiral Carpets -nimisen poppoon kitarateknikkona. Hän palasi kuitenkin kotiin Manchesteriin ja sai kuulla, että veli on pistänyt bändin kasaan. Noel otettiin bändiin, vaikka tämä lateli tiukat ehdot esimerkiksi sen suhteen, että hän halusi vastata bändin biiseistä. Noelin mukana bändin nimeksi vaihtui Oasis.

Soitettuaan runsaasti keikkoja pienillä klubeilla bändi istutti levy-yhtiöpomo Alan McGeen alas ja pakotti tämän kuuntelemaan Oasiksen demon. McGee oli vaikuttunut ja Oasis sai levytyssopimuksen.



Debyyttilevy Definitely Maybe ilmestyi 1994. Aiemmin ilmestyneiden singlejen vetämänä levy oli valtava hitti ja siitä tuli Britannian nopeimmin myynyt debyyttilevy. Varsinkin Live Forever oli megahitti.



Levyltä julkaistut singlet olivat toinen toistaan suositumpia ja bändi siirtyi isommille areenoille. Gallagherien välit olivat kuitenkin jo tulehtuneet. Kaksikko päättikin olla antamatta yhteishaastatteluita, koska ne menivät aina tappeluiksi. Gallagherien riidoista kirjoitettiinkin lehdissä ahkerasti ja useat Brittikoomikot hyödynsivät veljesparin riitelyä 90-luvulla. Ensimmäisen kerran Noel erosi bändistä jo pian debyyttilevyn ilmestymisen jälkeen. Samoihin aikoihin myös rumpali Tony McCaroll lähti bändistä ja hänen tilalleen tuli Alan White.



Hartaasti odotettu kakkoslevy (What's The Story) Morning Glory? ilmestyi lokakuussa 1995. Britanniassa se oli nopeimmin myyty levy sitten Michael Jacksonin Badin 1987. Levy luonnollisesti myös meni listaykköseksi. Seuraavan vuoden aikana siitä tuli Britannian kaikkien aikojen toiseksi eniten myyty levy. Levyltä irrotettiin myös useampi todella menestynyt single mm. Wonderwall ja Don't Look Back In anger. Varsinkin ensin mainitusta on tehty myös monia covereita.



Oasiksen menestys 90-luvulla oli huimaa Atlantin molemmin puolin. Yhdysvalloissa Morning Glory myi moninkertaista platinaa ja Englannissa Oasis soitti Britannian kaikkien aikojen suurimmat ulkoilmakeikat Knebworthissa.

Oasiksen supervuodet päättyivät kuitenkin nopeasti. Vuoden 1997 Be Here Now rikkoi Oasiksen aikaisemmat myyntiluvut. Kriitikoiden ja yleisön keskuudessa levy kuitenkin oli lopulta valtavasta myynnistä huolimatta pettymys.

Oasiksen maine on lopulta lähes täysin kahden ensimmäisen levyn ansiota. Kaikkiaan kahdeksan studioalbumia julkaissut bändi ei ole pystynyt ensimmäisen ja toisen levynsä jälkeen tuomaan mitään merkittävää uutta musiikkinsa. 2000-luvulla bändi onkin ensisijaisesti ollut otsikoissa Liamin ja Noelin riitojen sekä jatkuvien hajoamme/emme hajoakaan -uutisten vuoksi.

Paras biisi ikinä

Perjantain kunniaksi jalat vievät vaikka diskoon. Tästä ei meno juuri parane. Disco baby, sexy baby, hot!