1990-luvun puolenvälin ja lopun Brittipop-aallon kirkkain ja menestynein nimi on Oasis. Samoihin aikoihin kansainväliseen menestykseen nousivat myös mm. Blur, Suede ja Verve, mutta manchesterilaisbändi oli monista bändeistä suosituin.
Oasis ei musiikissaan keksi pyörää uudelleen, mutta tekee omaleimaista musiikkia yhdistämällä lukuisia elementtejä aiemmin vaikuttaneista Brittibändeistä. Oasiksen kitaravetoisessa musiikissa kuuluu esimerkiksi sellaiset bändit kuin Beatles, Rolling Stones, Kinks ja The Who. Oasis myös kierrättää vanhoja hittejä onnistuneesti. Esimerkiksi debyyttilevyn Cigarettes And Alcoholin riffi on napattu T. Rex-klassikosta Bang a Gong eli Get It On ja Fade Awayssa lainataan Whamin Freedom-biisiä.
Musiikillisten avujen lisäksi Oasiksen mainetta pönkitti aikanaan paheellinen ja vaarallinen imago, joka kiteytyy Gallagherin veljesten Noelin ja Liamin räjähdysherkkään kemiaan.
1990-luvun puolivälissä grunge oli "kuollut" Kurt Cobainin mukana, joten musiikkikentällä oli tilaa ja tilausta uusille sankaritarinoille. Grungen jättämän aukon täyttäjäksi tuli brittipop (ja Jenkeissä skeittipunk, mutta se on toinen tarina).
Oasis perustettiin Manchesterissa 1993. Alunperin bändissä soittivat Liam Gallagher, Paul Arthurs, Paul McGuigan sekä Tony McCaroll. Noel Gallagher oli tuohon aikaan Inspiral Carpets -nimisen poppoon kitarateknikkona. Hän palasi kuitenkin kotiin Manchesteriin ja sai kuulla, että veli on pistänyt bändin kasaan. Noel otettiin bändiin, vaikka tämä lateli tiukat ehdot esimerkiksi sen suhteen, että hän halusi vastata bändin biiseistä. Noelin mukana bändin nimeksi vaihtui Oasis.
Soitettuaan runsaasti keikkoja pienillä klubeilla bändi istutti levy-yhtiöpomo Alan McGeen alas ja pakotti tämän kuuntelemaan Oasiksen demon. McGee oli vaikuttunut ja Oasis sai levytyssopimuksen.
Debyyttilevy Definitely Maybe ilmestyi 1994. Aiemmin ilmestyneiden singlejen vetämänä levy oli valtava hitti ja siitä tuli Britannian nopeimmin myynyt debyyttilevy. Varsinkin Live Forever oli megahitti.
Levyltä julkaistut singlet olivat toinen toistaan suositumpia ja bändi siirtyi isommille areenoille. Gallagherien välit olivat kuitenkin jo tulehtuneet. Kaksikko päättikin olla antamatta yhteishaastatteluita, koska ne menivät aina tappeluiksi. Gallagherien riidoista kirjoitettiinkin lehdissä ahkerasti ja useat Brittikoomikot hyödynsivät veljesparin riitelyä 90-luvulla. Ensimmäisen kerran Noel erosi bändistä jo pian debyyttilevyn ilmestymisen jälkeen. Samoihin aikoihin myös rumpali Tony McCaroll lähti bändistä ja hänen tilalleen tuli Alan White.
Hartaasti odotettu kakkoslevy (What's The Story) Morning Glory? ilmestyi lokakuussa 1995. Britanniassa se oli nopeimmin myyty levy sitten Michael Jacksonin Badin 1987. Levy luonnollisesti myös meni listaykköseksi. Seuraavan vuoden aikana siitä tuli Britannian kaikkien aikojen toiseksi eniten myyty levy. Levyltä irrotettiin myös useampi todella menestynyt single mm. Wonderwall ja Don't Look Back In anger. Varsinkin ensin mainitusta on tehty myös monia covereita.
Oasiksen menestys 90-luvulla oli huimaa Atlantin molemmin puolin. Yhdysvalloissa Morning Glory myi moninkertaista platinaa ja Englannissa Oasis soitti Britannian kaikkien aikojen suurimmat ulkoilmakeikat Knebworthissa.
Oasiksen supervuodet päättyivät kuitenkin nopeasti. Vuoden 1997 Be Here Now rikkoi Oasiksen aikaisemmat myyntiluvut. Kriitikoiden ja yleisön keskuudessa levy kuitenkin oli lopulta valtavasta myynnistä huolimatta pettymys.
Oasiksen maine on lopulta lähes täysin kahden ensimmäisen levyn ansiota. Kaikkiaan kahdeksan studioalbumia julkaissut bändi ei ole pystynyt ensimmäisen ja toisen levynsä jälkeen tuomaan mitään merkittävää uutta musiikkinsa. 2000-luvulla bändi onkin ensisijaisesti ollut otsikoissa Liamin ja Noelin riitojen sekä jatkuvien hajoamme/emme hajoakaan -uutisten vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti