Def Leppard monella tapaa kiteyttää jotain olennaista musiikista, varsinkin 1980-luvulla vaikuttaneesta hard rockista. Vaikka muut bändit pesävät Def Leppardin paheellisen rock-elämän määrässä, sheffieldiläisviisikon tukista löytyi pituutta ja kiharaa, eikä bändin touhu koskaan ole ollut turhan ryppyotsaista.
Toisaalta myös soittimet ovat pysyneet kädessä. Bändi on yhdistellyt elementtejä mm. T Rexin, Queenin, Led Zeppelinin ja Mott The Hopplen musiikista. Erityisesti 80-luvun puolivälissä suosio oli valtaisaa.
Def Leppard perustettiin Sheffieldissä 1977. Alunperin koulukaverit Rick Savage, Peter Willis ja Tony Kenning perustivat bändin nimeltä Atomic Mass. Hieman bändin perustamisen jälkeen Joe Elliot haki bändiin kitaristiksi, mutta päädyttiin siihen, että Elliot sopisi paremmin bändin laulajaksi. Elliotin ehdotuksesta bändin nimeksi myös vaihdettiin Def Leppard.
Alkuvuodesta 1978 Steve Clark liittyi bändiin. Myöhemmin samana vuonna Tony Kenning lähti bändistä. Kenning perusti myöhemmin Cairon. Bändi oli sopinut jo äänityksistä, joten sessiorumpalin paikan otti vastaan Frank Noon. Noista sessioista julkaistiin myöhemmin Def Leppard EP. Sessioiden jälkeen kuitenkin 15-vuotias Rick Allen pestattiin rumpaliksi.
EP:tä myytiin hyvin, sillä John Peel innostui raidasta Getcha Rock Off ja soitti biisiä lähetyksissään runsaasti. Peelin lisäksi myös Englannin metallimusiikkilehdistö kiinnostui bändistä ja alkoi luoda hypeä Def Leppardin ympärille.
Debyyttilevy On Through The Night julkaistiin keväällä 1980. Se meni Brittilistalla 15 parhaan joukkoon, mutta monet bändin vanhoista faneista syyttivät levyä "liian amerikkalaiseksi".
Debyytti kuitenkin kiinnitti AC/DC:n kanssa työskennelleen Robert John "Mutt" Langen huomion. Mutt tuottikin seuraavana vuonna ilmestyneen Def Leppardin kakkoskiekon High'n'dry. Sen julkaisun jälkeen alkoholiongelmasta kärsinyt Pete Willis potkittiin bändistä ja hänen paikkansa otti Girl-bändissä soittanut Phil Collen.
1980-luvulle tultaessa bändi muutti hieman tyyliään. He kevensivät hieman riffejä ja keskittyivät entistä enemmän melodioihin. Bändi myös osasi hyödyntää uuden markkinointikanavan, MTV:n, mahdollisuuksia mainiosti, mikä tasoitti merkittävästi bändin tietä supertähteyteen.
Kolmoslevy Pyromania vuonna 1983 oli kuitenkin bändille todellinen läpilyönti. Varsinkin Jenkeissä levy oli äärimmäisen suosittu.
Pyromanian tuottanut "Mutt" Lange hyppäsi kelkasta kesken kaiken muiden kiireidensä vuoksi, kun Def Leppard aloitti uuden levyn tekoa. Hän tuli kuitenkin myöhemmin takaisin, kun sopivaa tuuraajaa ei löytynyt.
Uuden vuoden aattona 1984 Rick Allen joutui auto-onnettomuuteen, jonka seurauksena rumpalin käsi amputoitiin. Hän ei kuitenkaan lähtenyt bändistä vaan jatkoi soittamista toivottuaan. Bändi ei edes harkinnut korvaavan rumpalin ottamista, jotta levytyssessioita olisi saatu joudutettua.
Onnettomuuden seurauksena Hysterian nauhoitukset venyivät ja Allen soitti raidat pitkälti sähkörummuilla. Bändi myös kyllästyi jatkuviin uteluihin uuden levyn julkaisuajankohdasta ja painatti Don't ask-t-paitoja, joita bändi ja sen lähipiiri pitivät päällään ja jakoivat ihmisille.
Kun levy viimein 1987 ilmestyi, sen myynti alkoi hitaasti. Neljäntenä singlenä julkaistu Pour Some Sugar On Me räjäytti potin. Levyltä lohkaistiin lopulta seitsemän listoille kivunnutta singleä.
1990-luvulle tultaessa musiikkivirtaukset menivät menojaan ja Def Leppard putosi kelkasta. Tuli grunge, raskaampi hevi, nu metal ja niin edelleen. Kuitenkin Def Leppardia jäi seuraamaan sen verran kiinnostunutta yleisöä, että bändi selvisi vaikeiden vuosien yli. Tosin 1990-luvulla bändi julkaisi vain kolme keskinkertaista levyä; Adrenalizen, Slangin ja Euphorian.
2006 bändi teki vahvan comebackin neljän vuoden levytystauon jälkeen. Tosin ei Def Leppardin suosima tukkahevi myyntilistojen kärkeen palannut, mutta bändi ammensi sieltä, mistä parhaiten taisi. Yeah! on cover-albumi, jossa Def Leppard versioi jäljittelemättömään tyyliinsä mm. Blondieta, David Bowieta, T Rexia ja Thin Lizzya.
Def Leppardia ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa muotitietoiseksi bändiksi nykyään. Syystä tai toisesta se on kuitenkin pysynyt hengissä. Def Leppardia ja toista Brittibändiä Iron Maidenia yhdistää trendeistä piittaamaton vankkumaton usko omaan tekemiseen. Kovalla työllä aikanaan luotu uskollinen fanikunta on ainakin Def Leppardin tapauksessa tärkeämpi kuin nopea piipahdus huipulla ja yhtä nopea tippuminen pohjalle.
Hyvä juttu :)
VastaaPoista