tiistai 6. heinäkuuta 2010

Klassikko: 1985: The Smiths - Meat Is Murder


Manchesterilaisen rock-historian suurimpiin nimiin kuuluva Smiths ei ehtinyt olla koossa kuin viisi vuotta. Tänä aikana bändi kuitenkin loi monta kuolematonta levyä kuten The Queen Is Dead ja Meat Is Murder. Lyhyen elinkaarensa aikana bändi ehti kuitenkin vaikuttaa suuresti saarivaltion musiikkiskeneen ja myöhemmin Smithsiltä ovat vaikutteita ottaneet mm. Oasis, Suede ja Blur.

Smithsin muodostivat biisien kirjoittamisesta vastuussa olleet laulaja Morrissey sekä kitaristi Johnny Marr. Lisäksi yhtyeessä soittivat basisti Andy Rourke sekä rumpali Mike Joyce.

Steven Patrick Morrissey ja John Maher perustivat alkuvuodesta 1982. Kitaristi muutti nimensä nopeasti Johnny Marriksi, jottei sekaannuksia The Buzzcocksin rumpaliin tulisi.

Vuoden 1982 syksyllä bändin rumpaliksi vakiintui lukuisten kokeiluiden jälkeen Mike Joyce. Tämä oli aiemmin soittaneet mm. punkbändeissä The Hoax ja Victim. bassoon löytyi samoihin aikoihin Dale Hibbert. Hibbert ei kuitenkaan ehtinyt soittaa kuin kahdella keikalla, sillä Marrin mielestä bändin henkilökemiat eivät toimineet. Uudeksi basistiksi otettiin Hibbertin ystävä Andy Rourke. Näin Smithsin kokoonpano oli syntynyt.

Bändi julkaisi omaa nimeään kantavan debyyttilevynsä 1984. Jossain arvosteluissa kappaleita Reel Around The Fountain ja The Hand That Rocks The Cradle pidettiin pedofilisina. Pienet kohut eivät kuitenkaan häirinneet ostavaa yleisöä ja Smithsin debyytti oli korkeimmillaan Brittilistan kakkosena. Oma osansa bändin suosion rakentumisella eittämättä oli sillä, että John Peel soitti ahkerasti Smithsin biisejä.



Vuonna 1985 ilmestynyt Meat Is Murder on hieman jäänyt muiden Smiths-levyjen varjoon, varsinkin sitä seuranneen The Queen Is Deadin jalkoihin. Meat Is Murder oli kuitenkin ainoa Smithsin levy, joka ilmestyessään meni listakärkeen. Kyseessä on kaikin puolin kelpo levy, jolta löytyy ne samat elementit, jonka varaan Queen Is Deadin maine perustuu. Marrin kitarat ovat isossa roolissa monisävyisissä ja kokeellisissakin kappaleissa kuten Nowhere Fast ja Rusholme Ruffians. Myös Morrisseyn kynä on terävämpi kuin koskaan aikaisemmin ja aiheet kantaaottavampia.



Vuoden 1986 The Queen Is Dead on musiikkihistoriaa kirjoitettaessa usein nostettu Smithsiltä esiin bändin merkittävimpänä albumina. Listakakkoseksi kohonnut albumi oli sävyiltään, varsinkin musiikillisesti, bändin tuotannon synkin levy. Synkkyys ja biisit kuten Cemetary Gates, There Is a Light That Never Goes Out ja Bigmouth Strikes Again vaikuttivat isosti myöhempien aikojen brittipoppiin.



Vaikka bändin menestys oli tasaisen suurta, ei yhtyeen sisällä kaikki ollut kunnossa. Ensinnäkin bändillä oli ollut kitkaa Rough Trade -levy-yhtiön kanssa, mikä oli viivästyttänyt yli puolella vuodella Queen Is Deadin julkaisua. Lisäksi kitaristi Marr alkoi kyllästyä jatkuvaan kiertämiseen ja tiukkaan levytystahtiin, mikä alkoi myös rassata kitaristin terveyttä. Mies myös dokasi rankasi.

Samaan aikaan Andy Rourke potkittiin bändistä heroiinin käytön vuoksi. Koska tekstiviestejä ei vielä ollut, hänet erotettiin tarinan mukaan post-it-lapulle kirjoitetulla viestillä, joka oli kiinnitetty Rourken auton tuulilasiin. Morrisey on kuitenkin kiistänyt myöhemmin tarinan. Joka tapauksessa Rourke lähti ja tilalle tuli Craig Gannon, joka oli aiemmin soittanut skottilaisessa new-wave-bändissä Aztec Camerassa.

Pian Rourke kuitenkin otettiin takaisin bändiin ja Smiths jatkoi viisimiehisenä. Tällä kokoonpanolla bändi nauhoitti singlet Panic ja Ask. Bändi myös kiersi Briteissä. Kiertueen jälkeen Gannon lähti bändistä.



Heinäkuussa 1987 myös Marr jätti yhtyeen, kun bändin neljännen levyn äänitykset oli saatu valmiiksi. Easterhousessa kitaraa soittanut Ivor Perry korvasi Marrin. Smiths aloitti uuden levyn äänitykset Perryn kanssa, mutta ne eivät koskaan valmistuneet. Sessioissa valmistui esimerkiksi Bengali In Platformsin ensimmäinen versio.

Perry ei kuitenkaan kotiutunut bändiin ja Morrisey kävi muidenkin hermoille studiossa. Syksyllä 1987 ilmestynyt Strangeways, Here We Come jatkoi Smithsin suosiota mennen listalla kakkoseksi. Kun tuo levy ilmestyi, bändi oli jo hajonnut.

Morrisey suuntasi menestyksekkäälle soololevylle. Toistaiseksi miehen soolotuotannon suurimpia helmiä ovat olleet vuoden 1992 Your Arsenal ja 2004 ilmestynyt You Are The Quarry.



Johnny Marr perusti 1989 superyhtye Electronicin yhdessä New Orderin Bernard Sumnerin ja Pet Shop Boysin Neil Tennantin kanssa. Bändi julkaisi kolme levyä. Marr on myös tehnyt yhteistyötä mm. Bryan Ferryn, Liam Gallagherin ja Beckin kanssa.



Smithsin comebackista on huhuttu tasaisin väliajoin, mutta ainakin toistaiseksi Morrisseyn ja Marrin suhteet ovat liian tulehtuneet, eikä kaksikkoa sen enempää kuin Smithsiäkään ole hajoamisen jälkeen lavoilla nähty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti