Polly Jean Harvey on 1990-2000-lukujen tärkeimpiä singer-songwriter-naisia. Hän kuuluu siihen samaan joukkoon mm. Tori Amoksen, Björkin, Kate Bushin, Sheryl Crown ja Regina Spektorin kanssa. Harveyn musiikki on kuitenkin yleisesti ottaen hieman raaempaa kuin kanssasisarien. Varsinkin alkupään tuotannosta onkin löydettävissä yhtymäkohtia esimerkiksi Patti Smithin tuotantoon.
Oman tuotantonsa lisäksi Harvey on vieraillut uransa aikana monilla erinomaisilla levyillä. Hän on tehnyt yhteistyötä mm. Nick Caven, Josh Hommen ja Mark Laneganin kanssa.
Lammasfarmilla Yeovilissa Englannissa kasvanut Polly Jean Harvey syntyi lokakuussa yhdeksäs 1969. Hänen isänsä oli kaivosmies ja äiti taiteilija. Nuorena Harvey soitti kitaraa ja saksofonia. Teini-ikäisenä hän soitti monissa bändeissä juuri kitaraa mm. Automatic Dlamani -nimisessä ryhmässä. Tuolloin hän myös alkoi kirjoittaa omia biisejään.
PJ Harvey perustettiin 1991, kun Polly Jean oli lähtenyt Automatic Dlamanista. Kokoonpanon muiksi jäseniksi valikoituivat basisti Steven Vaughan ja rumpali Robert Ellis. Aluksi basson varressa käväisi Ian Olliver.
Taidetta Yeovilissa opiskellut Harvey muutti kuvanveisto-opintojen perässä Lontooseen, jossa ollessaan hän myös julkaisi ensimmäisen singlensä Dress lokakuussa 1991.
Vuonna 1992 ilmestyi debyyttialbumi Dry. Levyn tekemiseen käytettiin alle 5000 puntaa. Post-punkiin kallellaan oleva levy on täynnä koukuttavia kitarariffejä. Taustalla soittava trio saa täytettyä tilan erinomaisesti. Harveyn ääni on myös varsin punk, vaikka lyriikoissa onkin reilusti metaforia ja tulkinnanvaraa. Biisit ovat naisnäkökulmasta kerrottuja, mutta niissä on feministisen paatoksen sijaan reilusti tummaa huumoria ja paikoin jopa itseironiaa.
Ilmestyessään Dry sai hyvän vastaanoton, vaikka Harvey herättikin huomiota poseeraamalla levyn ilmestymisen aikaan yläosattomissa NME:n kannessa. Suurin kohu ei syntynyt yläosattomista vaan ajelemattomista kainaloista. Joka tapauksessa esimerkiksi Rolling Stone listasi 22-vuotiaan Harveyn vuoden 1992 parhaaksi laulunkirjoittajaksi ja naislaulajaksi. Dryta seurannut kiertue huipentui esiintymiseen vuoden 1992 Readingin festivaaleilla.
Vuonna 1993 Dry valittiin NME:ssa kaikkien aikojen 71. parhaaksi levyksi. Vuonna 2000 Melody Makerin vastaavalla listalla Dry oli 86.
Toisen levyn tekeminen oli työn ja tuskan takana, sillä ensimmäisen levyn menestys oli Harveylle suuri henkinen taakka ja hermopaine kova. Kakkoslevyä tuottamaan otettiin mm. Pixiesissä vaikuttanut Steve Albini, jonka mukaantulo helpotti paineita jonkin verran.
1993 ilmestynyt Rid Of Me oli vaivan arvoinen, sillä se oli valtava hitti sekä yleisön että kriitikoiden keskuudessa. Levyä seuranneen kiertueen jälkeen Ellis ja Vaughan lähtivät triosta. Kolmoslevyn To Bring You My Love Harvey tekikin sooloartistina. Sessioissa soitteli mm. Polly Jeanin veli Mick Harvey, joka on soittanut mm. Nick Caven kanssa.
1995 ilmestynyt To Bring You My Love oli aiempaa materiaalia bluessahtavampi. Kriitikoiden ylistävien arvioiden ja MTV:ssa tiuhaan pyörineen Down By The Water -videon siivittämänä se nousikin listoille.
Parin hieman heikomman albumin jälkeen PJ Harvey palasi vahvasti kartalle 2000-luvun alussa. Vuosituhannen alussa ilmestyneellä Stories From The City, Stories From The Sea soittivat jälleen Ellis sekä Mick Harvey. Levyltä kuului vahvasti New Yorkin kaiut, jossa Harvey vietti monta kuukautta 1999. Levy oli valtavan suosittu ja se palkittiin mm. Mercury-palkinnolla. Harvey onkin ensimmäinen nainen, joka tuon palkinnon voitti.
2004 Harvey vieraili Mark Laneganin mainiolla Bubblegum-soololevyllä. Samana vuonna PJ Harvey julkaisi seuraavan levyn Uh Huh Her, joka oli Storiesin tavoin suuri menestys.
Kaikkiaan PJ Harvey on julkaissut yhdeksän studioalbumia, joista viimeisin A Woman A Man Walked By ilmestyi 2009. Vain hieman yli 40-vuotiaana Polly Jean Harvey onkin sementoinut asemansa yhtenä maailman tunnetuimmista, myydyimmistä ja arvostetuimmista naisartisteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti