Daddy Cool: Keskiviikkona julkaistava Chris Shiflett & Dead Peasants on Foo Fightersista tutun miekkosen ensimmäinen soololevy. Levyn avaa raita nimeltä Helsinki. Shifletthän kävi kääntymässä Andy McCoyn soolo bändissä, kohtaamisen jälkipyykki jatkuu edelleen. Mutta paluu Jenkkilään ja työpöydän ääreen sopi näköjään Shiffletille perhanan hyvin?
Mies Mustissa: Joo. Soolodebyyttihän yllättää ja on silkkaa rautaa. Paranee joka kuuntelulla. Ei hirveästi jää harmittamaan, että Andyn pändi kuopattiin jo alkumetreillä.
DC: Levyhän kokonaisuudessaan on aika rauhallinen country-rock repäisy ja eräissä medioissa levyä on verrattu Jesse Maliniin with a twist of California. Tämä vertaus ei sinäänsä hirveän mönkään mene. Tästä ei voi kuin tykätä. Willie Nelson -tyyppiset countrykitarat toimivat.
MM: Niin, se tosin jää epäselväksi, onko Chris Jessen tavoin "one serious motherfucker". Joka tapauksessa mulle Shiflettin laidback-meininki oli itse asiassa aika iso yllätys. Aika aikuisrockiltahan tämä monin paikoin kuulostaa. Mielenkiintoista nähdä, miten rock-puritistit levyyn suhtautuvat. Tässähän on aika vahvasti Eagles läsnä. Ja levyn päättävä Death March on tosiaan silkkaa countrya. Shiflettin nykyhabitus taas tuo mieleen 2010-luvulle päivitetyn John Fogertyn.
DC: Kyllä siinä tietyt Eagles-piirteet on havaittavissa. Harvinaisen kypsä levy! En todellakaan odottanut mitään tällaista kun kuulin tästä ensimmäistä kertaa. On aika mielenkiintoista että Foo Fightersista löytyy näin monipuolista lahjakkuutta.
On tässä myös paikoittain havaittavissa jotain folkahtavaakin. Esimerkiksi Baby Let It Out kuulostaa paikoittain pelottavasti Frank Turnerilta lähinnä kitaraosuuksiltaan.
MM: Yllättävän monipuolinen levy siis. Myöskin pääsi takaraivoon iskemään Shiflettin tekstit, jotka eivät ole lainkaan huonoja. Tuskin näillä nyt kirjallisuuden Nobelia käydään pokkaamassa, mutta eipä se ole tarkoituskaan. Tekstit sopivat musiikkiin mainiosti.
DC: Levyn ensimmäinen single lohkaisu Get Along herätti kiinnostuksemme ja hieman pelotti pystyykö levy lunastamaan lupaukset. Tämä levy on mainio soundtrack ainakin tähän kesän kuumimpaan viikkoon. Mutta jos kolmella kesä adjektiivilla tätä kuvaisi niin mitä ne olisivat?
MM: Kuumottava, tyylikäs ja hiottu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti