RSD 2012 oli ja meni - Mitä jäi käteen?

Tämän vuotinen Record Store Day tarjosi jälleen keräilijöille mielenkiintoisia herkkuja. Rock Cityn Isukki ja Ukkomies etukäteen latasivat odotuksensa Folk-Punkin pioneereihin ja Ukkomies myös Pomon RSD-julkaisuun. Nyt kun huumasta on toivuttu ja pankkitili on tyhjennetty, on aika pohtia minkälainen tapahtuma vuoden 2012 Record Store Day oli ja mitä jäi käteen.

Isukki: Jos käydään ihan levy levyltä läpi nämä mitä tassuista löytyy?

Ukkomies: Uusiin upeisiin tiloihin avatun Turun 8Raidan RSD-valikoimasta napsahti laukkuun Horrible Crowesin I Witnessed a Crime -seiska sekä Jaakko&Jay-duon seiska sekä tuo yllä mainittu Bruce. Paljon muutakin olisi ollut tarjolla, mutta enempään ei rahat juuri nyt antaneet myöden. Levyalttarilla uhrattujen joukkoon kuului muun muassa Clashin London Calling -seiska, joka toivottavasti kuitenkin löysi hyvään kotiin. Lisäksi pieni pettymys oli, että Dave Hausen seiska ei ollut päätynyt pohjoiseen maahamme asti.

U: No niin. Ensimmäisenä siis Horrible Crowesin seiska, jolta löytyy Elsie-levylläkin julkaistut I Witnessed a Crime ja Blood Loss. Mikä fiilis seiskasta?

I: Tässä kohtaa varmaan todettava olevansa yllättänyt, kun tätä seiskaa emme alun perin odottaneet. I Witnessed a Crime ei koskaan ole kuulunut mun suosikkibiiseihin Kurjilta Variksilta. Ei mitään mullistavaa mutta kivaltahan tämä näyttää hyllyssä vai mitä?

U: Totta joo, mutta kokonaisuutena oli pieni pettymys, että tämä valikoitui RSD-julkaisuksi. Tavallaan olisi toivonut, että seiskalle olisi päätynyt julkaisemattomia biisejä tai muita harvinaisuuksia.

I: "Kurjiltahan" tuli toinenkin RSD-julkaisu, mutta valitettavasti kyseistä seiskaa ei Turkuun eksynyt. Siinä olisi ainakin ollut tarjolla liveä. Brian Fallon on aiemmin keskittynyt tarjoamaan faneille eksklusiivista materiaalia seiskoissa ja siksi tämä julkaisu jää ornamentiksi.

U: Toisena poimintana sitten aina varman suosikkiduo Jaakko&Jayn komealla kannella varustettu seiska. Herättikö tuntemuksia Isukissa?

I: Ei tästä voi kuin tykätä. Seiskaan on rypistetty kuusi kappaletta äärimmäisen tiukkaa folk-punk tykitystä. Tässähän odotusarvo vain nousee tulevaa levyä kohtaan. Vai miten Ukkomies asian näki käytettyään levyä soittimessa?

U: Kyllähän runsaaseen 12 minuuttiin oli taas puristettu aika lailla kaikkein olennaisin. Jotenkin tämä kaksikko on aina ollut parhaimmillaan tällaisissa hikisissä ja lyhyissä rypistyksissä, kun ei tarvitse yrittää tehdä tasapainoista levykokonaisuutta.

U: Rocky Ground on Springsteenin Record Store Day -julkaisuista tylsimpiä, koska tällä kertaa varsinaista harvinaisuus-kamaa ei mahtunut mukaan. Seiskan A-puolella on Wrecking Ball -levyn hyviin biiseihin lukeutuva Rocky Ground. B-puolella on loppuvuodesta 2010 Asbury Parkissa pidetyltä Carousel-minikeikalta faniklassikko The Promise. B-puolen suurin arvo on siinä, ettei kyseisen keikan matskua ole aiemmin ollut saatavilla virallisesti audiona. Triviatietona mainittakoon, että tuo joulukuussa 2010 ollut keikka oli viimeinen E Street Band -keikka, jolla lavalla oli myös Clarence Clemons. Alla on tarjolla Rocky Ground -seiskan b-puolelle päätynyt veto Promisesta.



I: Record Store Day on nyt tältä vuodelta ohi, miten näet tämän vuoden tarjonnan?

U: Tarjontaahan listoilla oli kyllä yllin kyllin. Ainakin toistaiseksi päivä on vuosi vuodelta paisunut, mikä on kiva asia. Kuitenkin peräänkuuluttaisin edelleen enemmän sitä eksklusiivista materiaalia julkaisuissa.

It's Revival Tour

Aiemmin Viikon Spotifynä oli Revival Tour-hehkuttelua. Tältä se näyttää kuvallisessa muodossa. Aika kivat kolmen tunnin kinkerit. Ja kommenttiosuuteen sitten vapaavalintaisia ylisanoja. Holy shit!

Viikon Spotify: The Revival Tour 2011 Collections

Tovi on vierähtänyt, että tänne on jotain jaksanut kirjoittaa. Rankka kesä ja tiivis päivitystahti tekivät tehtävänsä. Oli pakko välillä huilata ja tehdä jotain ihan muuta. (Jos ei ole mitään fiksua sanottavaa, on parempi olla hiljaa). Nyt kuitenkin törmäsin johonkin, että tämä hiljaiselo sai riittää.

Isukki



Viikon Spotifynä on The Revival Tour Collections, joka siis on täällä jatkuvasti hehkutettujen miesten, kuten Chuck Raganin ja Brian Fallonin kokoelmalevy paraikaa käynnissä olevalta kiertueelta. Jätkät on vuodesta 2008 asti aina aika ajoin kiertäneet kaveriporukassa ja mikäs siinä. Harmi vaan etteivät Suomeen asti vielä ole ehtineet tällä ryhmittymällä. Tällä kertaa matkassa mukana ovat aiemmin mainittujen lisäksi myös Dave Hause ja Dan Andriano, joka on uudempi tuttavuus allekirjoittaneelle. Raganin taustavoimat Jon Gaunt ja Joe Ginsberg heiluvat myös menossa mukana.

Jos heebojen aiemmat tekeleet ovat iskeneet, niin Revival Tour Collections on tutustumisen arvoinen lätty.

Levyarvostelu: Dave Hause - Resolutions

Hyviä folk-punkkareita tuntuu löytyvän lähes joka kannon alta näinä aikoina. Mm. The Loved Ones-punkbändissä vaikuttava Dave Hause on seuraava linkki tässä ketjussa. Samoilla kulmilla Musiikkilandiassa asustavat esimerkiksi Frank Turner, Chuck Ragan ja Brian Fallon. Eipä kai siis ole ihme, että Hause on ehtinyt jakaa lavan mm. Fallonin kanssa.

Resolutions on 32-vuotiaan philadelphialaisen ensimmäinen hyppäys soololevyjen maailmaan. Bändeissä hän on ehtinyt soittaa 1990-luvun puolivälistä asti. The Loved Onesin lisäksi mies on marinoitunut mm. The Cursessa ja Paint It Blackissa.

The Loved Onesiin verrattuna Hausen soolomateriaali on luontevan tuntuinen askel. Kymmenen biisin kattaus ei tarjoa varsinaisesti mitään uutta, mutta potkii mutkattomuudellaan moitteetta. Kuten monilla muillakin genren edustajilla, elämänmakuisuus kuuluu materiaalissa. Lisäksi Hausen rouheaa ääntä kuuntelee mielellään.



Levy sisältää kauttaaltaan maukkaita sävellyksiä ja koukkujakin pilkistelee riittävästi, jotta levy vie viimeistään kolmannella kuuntelulla mukanaan. Miestä komppaava, kavereista ja tutuista koottu, Empty Bottles Band soittaa tiukasti.

Jos sanoituksiin haluaa takertua, elämä Philadelphiassa taitaa olla suunnilleen sellaista kuin ensimmäisen Rockyn perusteella voisi kuvitellakin. Ei ole teollisuuskaupungin pojan laulut juuri kukkaketoa tai aurinkoa nähneet. Synkkyys ei ole kuitenkaan sellaista suomalaiselle sielunmaisemalle tyypillistä lannistuneisuutta. Philadelphiassa ollaan selvästi vaikeuksienkin keskellä sitkeitä. Tästä kuopastahan noustaan!



Useammassa biisissä myöskin pilkahtelee pientä nostalgiakaipuuta menneeseen. Tiedä sitten johtuuko iästä, mutta ainakin yhteen pari vuotta Hausea nuorempaan kuuntelijaan pieni nostalgisuus puree.

Ajoittain Resolutions flirttailee härskisti aor-musiikin kanssa, mutta ei häiritsevästi. Tässä ei edes ylitetä sitä hienon hienoa rajaa, jolloin se muuttuu kiusaannuttavaksi aikuisrockiksi.

Levyä ei myöskään ole turhaan lähdetty venyttelemään. Vain hiukan yli puolituntisena jää kaipaamaan lisää.

Hause pyörähti kiertämässä Englannissa tammikuussa. Toivottavaa on, että mies päätyy myös manner-Eurooppaan ja/tai kylmään pohjoiseen jossain välissä.

Loppulausuma:
Tästä miehestä kuullaan vielä varmasti lisää myös Atlantin tällä puolen. Luultavasti enemmin kuin myöhemmin.

Paras hetki:
Meet Me At The Lanesin rumpuvetoinen nostalgia puree lujaa.

Tsekkaa itse Spotifysta.