tiistai 8. helmikuuta 2011
Levyarvostelu: Dave Hause - Resolutions
Hyviä folk-punkkareita tuntuu löytyvän lähes joka kannon alta näinä aikoina. Mm. The Loved Ones-punkbändissä vaikuttava Dave Hause on seuraava linkki tässä ketjussa. Samoilla kulmilla Musiikkilandiassa asustavat esimerkiksi Frank Turner, Chuck Ragan ja Brian Fallon. Eipä kai siis ole ihme, että Hause on ehtinyt jakaa lavan mm. Fallonin kanssa.
Resolutions on 32-vuotiaan philadelphialaisen ensimmäinen hyppäys soololevyjen maailmaan. Bändeissä hän on ehtinyt soittaa 1990-luvun puolivälistä asti. The Loved Onesin lisäksi mies on marinoitunut mm. The Cursessa ja Paint It Blackissa.
The Loved Onesiin verrattuna Hausen soolomateriaali on luontevan tuntuinen askel. Kymmenen biisin kattaus ei tarjoa varsinaisesti mitään uutta, mutta potkii mutkattomuudellaan moitteetta. Kuten monilla muillakin genren edustajilla, elämänmakuisuus kuuluu materiaalissa. Lisäksi Hausen rouheaa ääntä kuuntelee mielellään.
Levy sisältää kauttaaltaan maukkaita sävellyksiä ja koukkujakin pilkistelee riittävästi, jotta levy vie viimeistään kolmannella kuuntelulla mukanaan. Miestä komppaava, kavereista ja tutuista koottu, Empty Bottles Band soittaa tiukasti.
Jos sanoituksiin haluaa takertua, elämä Philadelphiassa taitaa olla suunnilleen sellaista kuin ensimmäisen Rockyn perusteella voisi kuvitellakin. Ei ole teollisuuskaupungin pojan laulut juuri kukkaketoa tai aurinkoa nähneet. Synkkyys ei ole kuitenkaan sellaista suomalaiselle sielunmaisemalle tyypillistä lannistuneisuutta. Philadelphiassa ollaan selvästi vaikeuksienkin keskellä sitkeitä. Tästä kuopastahan noustaan!
Useammassa biisissä myöskin pilkahtelee pientä nostalgiakaipuuta menneeseen. Tiedä sitten johtuuko iästä, mutta ainakin yhteen pari vuotta Hausea nuorempaan kuuntelijaan pieni nostalgisuus puree.
Ajoittain Resolutions flirttailee härskisti aor-musiikin kanssa, mutta ei häiritsevästi. Tässä ei edes ylitetä sitä hienon hienoa rajaa, jolloin se muuttuu kiusaannuttavaksi aikuisrockiksi.
Levyä ei myöskään ole turhaan lähdetty venyttelemään. Vain hiukan yli puolituntisena jää kaipaamaan lisää.
Hause pyörähti kiertämässä Englannissa tammikuussa. Toivottavaa on, että mies päätyy myös manner-Eurooppaan ja/tai kylmään pohjoiseen jossain välissä.
Loppulausuma:
Tästä miehestä kuullaan vielä varmasti lisää myös Atlantin tällä puolen. Luultavasti enemmin kuin myöhemmin.
Paras hetki:
Meet Me At The Lanesin rumpuvetoinen nostalgia puree lujaa.
Tsekkaa itse Spotifysta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti