Glam rockin ja punkin esi-isä legendaarinen vuonna 1971 perustettu New York Dolls valmistautuu julkaisemaan viidennen albuminsa Dancing Backwards in High Heels maaliskuun 23. Alkuperäisjäsenten vokalisti David Johansenin ja kitaristi Sylvain Sylvainin ympärille kasatun kokoonpanon täydentävät rumpali Brian Delaney, basisti Jason Hill sekä kitaristi Frank Infante.
Sylvain Sylvainin mukaan albumi on luovin mitä The Dolls, hän tai David on koskaan tehnyt. Vaikka levyä ei herran mukaan tulisikaan verrata aikaisempiin orkesterin tekemisiin levytyksiin, ovat itse sävellykset parhaita mitä hän on koskaan tehnyt.
Levyn mukana julkaistaan bonus DVD, jossa dokumenttia albumin teosta sekä livemateriaalia loppuunmyydyiltä kolmelta keikalta Newcastlen The Cluny -klubilta.
Biisilista:
01. Streetcake
02. Talk To Me Baby
03. Fabulous Rant
04. I’m So Fabulous
05. Fool For You Baby
06. Kids Like You
07. Round and Round She Goes
08. You Don’t Have To Cry
09. I Sold My Heart To The Junkman
10. Baby Tell Me What Your On
11. Funky But Chic
12. End Of The Summer
DVD:
1. The Making Of The Album (Movie)
2. Cause I Sez So (Live Audio)
3. Funky But Chic Live Audio)
4. Hey Bo Diddley (Live Audio)
5. Pills (Live Audio)
Erityisesti paluurieska One day it will please us to remember even this oli hyvä albyymi. Jälkimmäinen näistä 2000-luvun levyistä ei ehkä ihan yhtä kova.
VastaaPoistaKomppaan. Tosin New York Dollseista puhuttaessa ei voi ohittaa debyyttiä sekä Too Much Too Soon -keskireikäistä. Olisivat voineet melkein lopettaa lopullisesti siihen, vaikka ei tämän vuosituhannen comeback nyt raiskaa täysin perintöä. Niitäkin esimerkkejä kun on pari liikaa.
VastaaPoistaHöpöhöpö, selittelet vaan uskottavuutesi vuoksi. Täytyyhän vanhojen klassikkobändien paluu teilata jo periaatteesta. Paluulätty on täysin vertailukelpoinen 1970-luvun levyjen kanssa, ilmaisu tosin siirtynyt vähän punkahtavasta pois. Jos panisivat mut koostamaan Best of New York Dollsin vaikka 15 biisistä, niin paluulevyllä olisi vahva edustus.
VastaaPoistaComeback on aina periaatteessa hyvästä. Monta erinomaista bändiä olisi jäänyt näkemättä, jos alkuperäiset lopettamissuunnitelmat olisivat pitäneet.
VastaaPoistaSen sijaan useimmiten comebackin jälkeiset levyt ovat olleet huonompia (ei huonoja) kuin alkupään tuotanto. En tarkoita silti sitä, etteikö Dolls tai kuka tahansa uutta musiikkia saisi tehdä. En todellakaan. Tuo "olisivat voineet lopettaa" -kommentti lähinnä tarkoitti sitä, että allekirjoittaneen mielestä New York Dollsin karsinassa ei juuri paremmaksi enää voi laittaa kuin parilla ekalla levyllä.
Kun puhutaan ns. "eka demo on paras"-kortista niin esim. Stevie Wonderin tuotannossa, onko äijän musiikillinen perintö muuttunut mihinkään viimeiseen 30 vuoteen. Ei.
Uskottavuuteni? Eiköhän mun katu-uskottavuuteni kuihtunut viimeistään kymmenen vuotta sitten.
Selvästi havaitsit pienen sarkastiloinnin ;)
VastaaPoistaJotenkin olen taipuvainen väittämään, että esimerkiksi loistavat Plenty of Music ja We're All in Love (okei, Yaffan biisi) eivät sattumalta jääneet 1970-luvun Dollsilta tekemättä. Eli annettavaa bändillä on reippaasti. Toki Dollsin kahdella ekalla levyllä tulee aina olemaan oma maineensa, mutta eipä nykyään ihan helposti pyöräytetä yhtä suureen maineeseen kohoavia levyjä...Valitettavasti.
Sarkasmin taju on keskimmäinen nimeni.
VastaaPoistaTuo on muuten sinänsä mielenkiintoinen pohdinnan aihe, miksi nykyään legendaaristen levyjen tekeminen on vaikeampaa kuin ennen (vai onko?). Teorioita lienee useampiakin. Pitänee vetää reggae-pipo päähän ja meditoida asian tiimoilta.