sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Levyarvostelu: RAA - Departing


Monesti yllättävät tuttavuudet ovat parhaita. Pari vuotta sitten jostain Kanadan metsiköistä ilmestyi vastustamaton trio pyytämättä vastaan. Rural Alberta Advantagen debyytti Hometowns oli kaikella tapaa virkistävä kokemus.

Kun joku bändi pääsee iskemään vasemman koukun ilman ennakkohypeä, jatkosta muodostuu usein ongelma. Odotukset seuraavaa levyä kohtaan pakkaavat kohota kuudenteen kerrokseen.

Näin kävi maaliskuun alussa julkaistavan Departingin suhteen. Odotukset olivat korkeat, mutta Departing osoittautui kelpo levyksi, ainakin pienen sulattelun jälkeen.

Uutukaisen rakennusaineet ovat ennallaan, mutta lopputulos on merkittävästi erilainen kuin debyytillä. Kesti pitkä tovi keksiä, mistä ero oikeastaan johtuu. Departing on Hometownsia aavistuksen suoraviivaisempi, mutta merkittävin ero on yleisessä tunnelmassa.



Usein tuntuu vähän hölmöltä verrata bändin tekemisiä edellisiin levyihin. Toisinaan se on kuitenkin tarpeellista. Hometowns oli Departingia rennompi kokonaisuus - välitön ja pakoton. Departing on sulkeutuneempi. Siinä missä Hometowns oli lämpimän kesäinen, Departing tuo mieleen talven vaippaan käärityt pellot. RAA:n musiikillinen maisema on ennallaan, mutta vuodenaika on vaihtunut.

Hometowns oli vahva ja yhtenäinen paketti. Siinä mielessä RAA ei petä tälläkään kertaa. Kolmikko toteuttaa ihailtavasti less is more -ajattelutapaansa. Kymmenen biisin kesto on vain aavistuksen yli 30 minuuttia.

Himmailevammat biisit ja kovemmin paahtavat biisit ovat hyvin synkassa. Kyllästymistä ei pääse tapahtumaan, kun North Starin kaltaisia tunnelmapaloja tahdittaa Stampin kaltaiset paahdot.



Departing on hyvä levy, mutta luonnollisesti Hometownsin piristävä yllätyksellisyys on poissa. Kanadalaistrion tekemisistä alkaa välittyä tietty musiikillinen tematiikka. Jos nyt on käsitelty kesä ja talvi, syksystä saattaa muodostua se todellinen kruunun jalokivi.

Loppulausuma:

Vankka kokonaisuus, mutta isojen indie-bändien kastiin nouseminen jäänee odottamaan itseään.

Paras hetki:

Päätösraita Good Night kaappaa alun hypnoottisella tautofoniallaan heti mukaansa ja kasvaa siitä hiljalleen kauniiksi akustiseksi tuutulauluksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti