tiistai 1. helmikuuta 2011

Levyarvostelu: Adele - 21

Kahden vuoden turha odotus

Kevään varmoja merkkejä on se, että meikäläisen Brittityttöfiksaatio pukkaa pintaan. Onneksi näitä nuorten Brittityttöjen levyjä puskee myös tasaisesti ulos.

Voi Adele, olisin kovasti halunnut pitää uudesta levystäsi. Debyyttilevy 19 oli paikoitellen varsin maukas, mutta ääripäät olivat sillä levyllä kovin kaukana toisistaan. Toivoin, että kahden vuoden kypsyttely näkyisi muuallakin kuin levyn nimessä. Taisin toivoa turhaan.

Siis eihän tässä mitään erityistä vikaa ole. Virheettömästi laulettua herkkää tunnelmointia. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta rosoisuus jää puuttumaan. Tarttumapintoja ei vain tunnu löytyvän. Virheettömyys maistuu liisteriltä.

Saattaa tämä tietysti kynttilöiden palaessa hyvässä seurassa viinin kanssa maistua. Silloinkin sitä kyllä keskittynee johonkin muuhun kuin musiikkiin.

Sen runotyttöherkistelynkin voi tehdä rosoisesti. Kysykää vaikka toiselta nuorelta Brittitytöltä Marlingin Lauralta.

Toinen levyn ongelma on tasapaksuus. 11 biisin kokonaisuus on parhaimmillaan parin biisin annoksina. Pidemmän päälle hitaat biisit puuduttavat. Musiikillista variaatiota on siellä täällä havaittavissa, mutta harmillisen vähän, jotta mielenkiinto pysyisi yllä. Edes levyn tuotannossa mukana ollut Rick Rubin ei ole saanut puhallettua eloa materiaaliin.

Mikä tätä toiselle levykierrokselle ehtineitä Brittineitoja vaivaa? Ensin Duffyn uutuus on hitaasti ja varmasti unohtumassa. Vaikka Adelen myynti on lähtenyt kivasti käyntiin (Briteissä neljässä päivässä platinaa ja monessa maassa listaykkönen), ei tulevaisuus ole varman päällä. Kuinka moni levyn ostaneista on tyytyväinen ostokseensa?

Jos paineet olivat kovat jo 21:a tehdessä, ne eivät varmaankaan lievene seuraavalle levylle. Silloin pelissä saattaa olla jo koko ura.

Loppulausuma:
Ikävä pettymys. Adele uhkaa jäädä nuorten Brittineitojen takariviin. Onneksi on Joss, Laura, Katie ja Kate.

Paras hetki:
Vanhakantaiseen souliin nojaava, singlenäkin julkaistu, avausbiisi Rolling In The Deep antaa viitteitä, mihin Adelella todella on mahdollisuuksia.

4 kommenttia:

  1. On kornia että Turkulainen kirjoittaa arvostelutekstin tietämättä kuin, ett onk tää BaLSAMII VAI Adelein huippulevy?

    VastaaPoista
  2. Tietänet, että vaikka Britannia kirjoitetaankin isolla alkukirjaimella, kuuluu britti henkilönä kirjoittaa pienellä. (Takaisin kouluun..?)

    VastaaPoista
  3. Noo. Onhan tuo vuodesa myyny 20 miljoonaa kappaletta, että eihän siinä mitään.

    VastaaPoista