Viikon video: Frank Turner - Balthazar, Impresario (Wembley Arena)

Tämän viikon videonosto ei ole perinteinen musiikkivideo. Frank Turner räjäytti Webleyn huhtikuun puolessa välissä ja viikon video osuu miehen harjoituksiin ennen kyseistä keikkaa. Yksinkertaisessa videossa ei kuvakulmilla kikkailla, tärkeintä on vain kappale ja fiilis jonka tyhjä areena luo.

Viikon video: The Horrible Crowes – Ladykiller

Gaslight Anthem taustaryhmineen on näköjään innostunut tosissaan musta-valkoisten videoiden tekemisestä. Brian Fallonin ja kitarateknikko Ian Perkinsin Horrible Crowes jatkaa American Slangista tutulla linjalla mitä värimaailmaan tulee. Ja kuten TRC:n ulkoasusta voikin päätellä musta-valkoinen estetiikka vaan miellyttää silmää blogosfäärin tällä laidalla.

Videon on ohjannut kokenut musiikkivideomies Kevin Custer. Miehen CV:stä löytyy yhteistyötä muun muassa sellaisten bändien kuin Flogging Molly ja Overkill kanssa. Ja onhan mies ohjannut Gaslight Anthemiakin Great Expectationsin ja The 59 Soundin verran.

Ladykiller on sinänsä varsin yksinkertainen video, mutta simppeli on jälleen kerran kaunista. Kävisi vaikka kenkämainoksesta. Kyllä tätä katsoessa kelpaa odotella sitä pääbändin lähikuukausina ilmestyvää uutta levyä.

Viikon Video: Hanni El Khatib - You Rascal You

Aiemmin tällä viikolla Viikon Spotifynä oli uusi tuttavuus, jatketaan samalla hyväksi havaitulla linjalla... Viikon Videona on viime vuonna debyyttialbuminsa Will the Guns Come Out julkaissut Hanni El Khatib ja tältä levyltä ensimmäinen single You Rascal You. Musiikkivideo on yksinkertainen ja varsinaisesti ei nyt mitään suuria tunteita herätä. Videon avainsana on mystisyys ja jännät Michael Mannin elokuvista tutut kuvakulmat. Aika ilmaan tuo musiikkivideo muuten jää. Mutta ottaen huomioon biisin keston, ei tuohon nyt mitään syvällistä tarinaa olisi saanutkaan.

Itse biisi voisi olla Black Keyssin tai Jack Whiten pöytälaatikosta, sen verran hyvin näiden kahden artistin vaikutteet ovat Hanni El Khatibin tuotannosta kuultavissa. Mutta ei kappaletta ainakaan tehottomuudesta voi syyttää. 30-luvun bluessia mukaillen runsaaseen kahteen minuuttiin saa ympättyä kaiken oleellisen.

Vevon mahdollisten ongelmien takia videon voi tsekata myös täältä.

Viikon video: Tom Waits - Satisfied

Kuten vanhan tervaskannon Tom Waitsin levyt myös miehen videot ovat tapauksia.

Kuluvalla viikolla ilmestynyt Satisfied-biisin video jatkaa Waitsin totuttua tyyliä. Siinä on vahvoja unenomaisia, jopa painajaisen tapaisia, elementtejä. Sinänsä video on kovin yksinkertainen, mutta tunnelmaa Jesse "Bobin poika" Dylanin ohjaamassa videossa riittää ns. kotitarpeiksi. Ei aina tarvitse olla niin monimutkaista, yksinkertainen on taas kaunista.

Mainittakoon vielä, että Satisfiedilla soittaa aika kova muusikkokaarti. Luottokitaristi Marc Ribotin lisäksi mainittakoon Charlie Musselwhite, Les Claypool sekä Keith Richards. Samat äijät pyörivät uuden Bad as Me -levyn krediiteissä

Viikon video: Cry Bar - This World You Own

Blogissa aivan liian vähälle huomiolle jäänyt tamperelainen Cry Bar julkaisi aiemmin syksyllä komean debyyttialbumin We Built This Ship. Eri rintamilla yhdessä ja erikseen rutinoitunut bändi osoittaa tyylitajua lainaamalla sopivasti pop-rockin kaanonista ja tehden siitä kuitenkin oman kuuloistaan.

Ehdotonta tyylitajua osoittaa myös pienellä rahalla tehty video, joka sopii biisin vanhahtavaan fiilikseen täydellisesti. Pisteitä ropisee (totta kai) myös musta-valkoisuudesta. Nämä jätkät ansaitsevat kaiken hypen, vaikka tekevätkin juttuaan 40 vuotta liian myöhään.

Viikon video: Michael Jackson - Thriller

Jacksonin vuoden 1982 levystä tuli kaikkien aikojen musiikillinen tapaus. Jotenkin sopivaa oli siis, että nimiraidan 1983 julkaistusta minielokuva-musiikkivideosta tuli myös yksi kaikkien aikojen tunnetuimpia videoita ja vaikutti suuresti musiikkivideoiden elokuvalliseen kerrontaan.

Thriller voitti aikanaan kaksi grammyä ja kolme MTV Music Award -palkintoa. Neljäs MTV-pysti tuli 1999, kun Thriller valittiin kaikkien aikojen musiikkivideoksi.

Video päätettiin tehdä, kun Jackson valitti Columbia-pomo Walter Yetnikoffille Thrillerin laskeneita myyntejä. Jackson oli vastahankainen tekemään levyn kolmas musiikkivideo nimiraidasta, mutta Jacksonin manageri Frank DiLeo sai käännettyä tähden pään.

Thrillerin ohjaajaksi kiinnitettiin Blues Brothersin ja Delta-jengin ohjaajana maineeseen noussut John Landis. Landis oli myös ohjannut 1981 kauhukomedian Ihmissusi Lontoossa, jonka tyyli on tunnistettavissa myös Thrillerissä.

Jackon tyttöystävää pätkässä näyttelee Ola Ray, joka oli Playboynkin sivuilla poseerannut 1980. Thrillerin lisäksi merkittäviä rooleja näyttelijä-mallille ei pahemmin siunautunut, vaikka Bevery Hills kyttä kakkosessa poikkeaakin. Pari kuukautta ennen Jacksonin kuolemaa Ray haastoi Jackon oikeuteen. Naisen mukaan Thrilleristä oli jäänyt royalteja maksamatta.

Viikon video: Happoradio - Tavikset

Tasaisesti uraansa rakentaneen, ja viime vuosina suomirockin eturintamaan nousseen, Happoradion vuonna 2006 ilmestyneeltä kolmoslevyltä Vuosipäivä löytyy bändin suurimpiin hitteihin lukeutuva Tavikset, josta tehtiin myös hersyvän hauska musiikkivideo.

Videon konsepti perustuu amerikkalaiseen tosi-tv-formaattiin Cheaters, jossa (arvatenkin) palkatut näyttelijät tai dramatisoidut avioparit jäävät kiinni pettämisestä kameroiden edessä.

Tunnekuohut olivat sarjan parasta antia, mutta eipä jää Happoradion Petturit paljoa näyttelijäsuorituksissa jälkeen. Ja kuten aina esikuvassaan, myös tässä videossa syyllinen lopulta paljastuu. Antoisaa musiikkivideohetkeä.

Viikon video: RHCP - Californication

Olipa uuden levyn piakkoin julkaisevan Red Hot Chili Peppersin viime vuosien musiikillisista ansioista mitä mieltä tahansa, niin musiikkivideoita poppoo ja sen taustajoukot ovat aina osanneet kyhätä. Tai osasivat ainakin vielä muutama vuosi sitten.

Rick Rubinin tuottaman hittilevyn Californication nimiraidan musiikkivideosta tuli niin ikään hitti, jota pyöritettiin musiikkikanavilla (kyllä, muistaakseni niiltä tuli vielä siihen aikaan musiikkia) varsin raskaassa rotaatiossa.

Eikä syyttä. Vuonna 2000 videossa nähtävä 3d tuon tasoisena oli videopeleissä uusi juttu. Tomb Raider ja sen perilliset olivat jyllänneet pelimaailmassa muutaman vuoden ajan, joten RHCP samalla vetosi tuttuihin kiinnostuksen kohteisiin sekä esitteli tuttua uudella tavalla sovellettuna. Nörttikansa (tai ainakin minä) oli innoissaan.

On se näköjään muihinkin tehnyt vaikutuksen. Ainakin se on kerännyt tuubissa yli 23 miljoonaa katselukertaa. Olen aina muuten miettinyt, kuinka siisti tuo peli olisikaan oikeasti.

Viikon video: Foo Fighters - Walk

Tänä vuonna Wasting Light albumin julkaisseella Foo Fightersilla on aina ollut musavideoiden teko hallussa. Walk ei tee poikkeusta Footosin humoristisessa linjassa.

Ne jotka pähkäilevät mistä tämä on suoraan otettu niin avitetaan vähän. Joel Schumacher ohjasi 1993 Michael Douglasin tähdittämän elokuvan nimeltään Falling Down, joka suomennettiin osuvasti Rankka päivä.

Viikon video: Lady Gaga - The Edge of Glory

Tämän hetken puhutuin ja seuratuin poptähti Lady Gaga jakaa mielipiteitä missä ikinä liikkuukaan. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että neiti Germanotta on nerokkainta, mitä on ollut tarjota pitkään aikaan. Nyky-Madonnalla Gaga pyyhkii pöytää mennen tullen.

The Edge of Glory on neidon viimeisimmän albumin Born This Way yksi single. Video kuvattiin kuluvan vuoden maaliskuussa kahden päivän sessiossa.

Videota varten haettiin mittavaa avustajalaumaa erilaisilla ilmoituksilla. Videossa piti alkuperäisen suunnitelman mukaan myös näkyä liuta New Yorkin maamerkkejä, mutta suunnitelmat muuttuivat oletettavasti sen vuoksi, että videon ohjaajaksi alunperin kiinnitetty Joseph Kahn sai mennä prosessin aikana menojaan. Videon ohjasi lopulta Gaga itse taustajoukkojensa avustuksella.

Biisi itsessään on Lady Gagaa stadionrockeimmillaan. Gaga haki vaikutteita tälle raidalle muun muassa Bruce Springsteeniltä, joten on kai vain sopivaa, että myös Clarence Clemons esiintyy sillä. Yhteistyö Lady Gagan kanssa jäikin kesäkuussa menehtyneen Clemonsin viimeiseksi kirjoitukseksi pitkään ansioluetteloonsa.

Video sai ensiesityksensä kesäkuun 16., vain kaksi päivää myöhemmin Clarence kuoli. Clemons ja Gaga esiintyivät yhdessä 25. toukokuuta American Idolin finaalissa. Tämä jäi E Street Bandin saksofonistin viimeiseksi esiintymiseksi.

Viikon video: Frank Turner - If Ever I Stray

Mikä siinä on kun brittien pitää kuvata musiikkivideot aamunkoitteessa rannalla? Lahjakas nuoriherra Turner on syyllistynyt myös tähän perisyntiin. Tänä vuonna England Keep My Bones -levyn julkaissut Frank Turneria on hehkutettu moneen otteeseen tässäkin blogissa ja eikä syyttä.



Mutta nyt tuntuu että Turneria on johdettu harhaan. Englang Keep My Bonesilta ensin julkistettu I Still Believe ei ollut sekään ihmeellinen musiikkivideona, mutta tunnelmaltaan ja kuvaukselta ihan hauska. If Ever I Stray on kuvattu biisin sanoman mukaisesta Englannin kanaalin rannalla. Turnerin omaperäisyys artistina olisi ansainnut parempaa. Eihän tässä videossa mitään vikaa ole, mutta tämä on nähty jo aikaisemmin.

Viikon video: Biffy Clyro - Many of Horror

Skottilainen Biffy Clyro on Suomessa aivan liian vähälle huomiolle jäänyt rock-bändi. Joka tapauksessa yhtye on vieraillut tuhansien järvien maassa jo seitsemästi. Viimeisin vierailu oli kuluvan vuoden kesäkuussa Foo Fightersin lämmittelijänä.

Biffy Clyroa johtaa yksi 2000-luvun karismaattisimmista keulahahmoista, Simon Neil. Tämä parrakas, skottiaksenttia sylkevä ja kitaraansa kaulan korkeudella roikottava mies on todellinen rock-tähti. Bändin tuotanto sisältää niin paljon helmiä, että Turku Rock City kehoittaa kaikkia asiaan vihkiytymättömiä tutustumaan Biffyn levyihin pikapikaa.

Yksi Biffy Clyron mestariteoksista on nimeltään Many of Horror. Live-esiintymisistä koostetut musiikkivideot ovat yleensä perushuttua, mutta tässä on sitä jotain. Many of Horrorin musiikkivideo on niin tyylikkäästi toteutettu ja biisi niin kaunis, että videota katsellessa voi melkein kuvitella olevansa itse paikan päällä ja aistia tunnelman. Nauttikaa, ihmiset.

Warner Bros ei diggaa videon upottamisesta, joten katso video tästä!

Viikon video: Sabrina - Boys

Ennen oli paremmin. Myös musiikkivideoiden suhteen. Samantha Foxista ja Sabrinasta nousi tietysti myös aikanaan kohu, mutta jostain syystä tuntuu siltä, että jos tuo video ilmestyisi nyt, kohu olisi aika paljon kovempaa kuin syntisellä 80-luvulla.

Näyttelijä-toplessmalli-laulaja Sabrina teki jo 80-luvulla kaiken sen mistä nykyajan pyrkyrit vasta haaveilevat. 1988 ilmestynyt Boys (Summertime Love) on alansa kiistattomia klassikoita. Myöhemminhän neito on yrittänyt tehdä kotimaassaan vakavasti otettavampaa uraa laulajana, mutta ei siitä sen enempää. Tästähän Sabrina muistetaan.

Viikon video: Phil Collins - In The Air Tonight

Vapun kynnyksellä on syytä varautua pahimpaan, vaikka tässä tapauksessa video ei olekaan itsessään mikään maailman huikein pläjäys. Kuvakerronnallisesti vuonna 1981 julkaistu video häviää myös valtaosalle oman aikansa tuotteista.

In The Air Tonight julkaistiin Collinsin ensimmäisellä soololevyllä Face Value. Alunperin jo 70-luvun lopussa tehdystä biisistä tuli iso hitti ja se kipusi Brittilistalla kakkoseksi ja oli Jenkeissäkin 20 joukossa.

Ottakaahan vappu iisisti ja välttäkää Phil Collinsia*.




*=Ja jos joltain on jäänyt Pasila väliin, eikä edellinen oikein avautunut, tässä tämä tähdellä merkitty alaviite.

Viikon video: Kotiteollisuus - Raskaat veet

Viikon videona on käsitelty useampikin klassikko. Otetaan vaihteeksi tuoretta videota ja vieläpä ajankohtaista sellaista. Aiemmin tänä vuonna ilmestyneen Kotiteollisuus-levyn Raskaat veet-video koskettelee aika purevasti tätä päivää näin eduskuntavaalien jälkimainingeissa.

Koskahan joku levy-yhtiö muuten keksii tehdä jonkun anti-persu-kokoelman? Viimeaikoina kun on useampikin sellainen raita tässä maassa julkaistu, joka paikkaansa tuollaisella kokoelmalla puolustaisi...

Viikon video: Rubik - Laws of Gravity

Täytyy myöntää, etten paria poikkeusta lukuun ottamatta ole hirveästi innostunut Rubikin Solar-levystä, vaikka sen päälle onkin yleisesti valutettu ylisanoja.

Joka tapauksessa sinkkubiisi Laws of Gravityn video (kuten koko biisikin) on hieno. Kun videolla pyörii pätkiä menneiden vuosien mäkihyppääjistä epäonnistumisen ja onnistumisen hetkellä, video lentää vääjäämättä lähelle k-pistettä.

Oma suhteeni mäkihyppyyn oli lapsuudessani 80-luvun hurjina vuosina intohimoinen. Nykäsen Masa myhäili muikeana Mazda-mainoksessa ja hyppäsi pitkälle. 80-luvun lopulla Nykästä kovempi urheilusankari oli vain yksi ratinpyörittäjä kaukaa Brasiliasta.

Nykäsen menestystarinan voi katsoa päättyneen v-tyylin keksimiseen, jota selkäraihnainen Matti ei koskaan saanut haltuun. Siinä mielessä onkin varsin kohtuullista, että v-tyylin isä Ruotsin Jan Boklöv menee Rubikin videolla nenilleen.

Viikon video: Johnny Cash - Hurt

Tästähän nyt on tietysti sanottu jo kaikki mahdollinen, niin biisistä kuin videostakin. Jimi Hendrixin All Along the Watchtoweria luonnehdittiin joskus niin, että Dylan piirsi hienon kuvan, jonka Hendrix väritti. Samoin voisi sanoa Hurtista: Trent Reznor piirsi hienon kuvan, mutta Johnny Cash väritti sen, melko synkin sävyin tosin.

American IV oli viimeinen Cashin elinaikaan julkaisema levy. Se ilmestyi loppuvuodesta 2002 vajaa vuosi ennen miehen lopullista estradilta poistumista. Cashin taustojenkin vuoksi biisi sopi miehelle täydellisesti ja siitä muodostuikin melkoinen testamentti.

Itse videossahan on komeasti käytetty vanhaa kuvamateriaalia voimiensa tunnossa olleesta Cashista sekä riutuneesta vanhasta miehestä. Mark Romanekin ohjaamassa videossa kuvakerronnan rytmi on äärettömän tunnelmallista. Upeasti biisin kasvaessa loppua kohden myös leikkaukset nopeutuvat.

Annetaanpa kuvien ja musiikin puhua.

Viikon video: I Want To Love You Tender

Maailman huonoimmaksi musiikkivideoksikin valittu Dannyn ja Armin I Want To Love You Tender on tietysti käännös kaksikon hitistä Tahdon olla sulle hyvin hellä. Tähän käännökseen sanat teki Pertti Reponen.

Tämä englanninnos ja sen video nähtiin ensimmäistä kertaa aikanaan 70-luvun lopussa Armi ja Danny avaruusajassa -ohjelmassa. Ensimmäistä kertaa levyllä käännös julkaistiin Danny&Armi-levyllä. Alkuperäinen oli julkaistu pari vuotta aiemmin Tahdon olla sulle hyvin hellä -albumilla.

Eipä kai sitä hirveästi tarvitse ihmetellä, miksi tämä on niin usein ollut listoilla, kun huonoimpia musiikkivideoita on valittu. Koreografialla ja puvustuksella on monta esitystä tehty kuolemattomaksi. Kysykää vaikka CatCatin tytöiltä.

Ensi perjantaina sitten taas jotain vakavasti otettavaa musisointia.

Viikon video: Eagle-Eye Cherry - Save Tonight

Ruotsalainen Eagle-Eye Cherry on mitä suurimmissa määrin yhden hitin ihme, vaikka miehen diskografiasta löytyy viisi albumiakin. Miehen 1997 ilmestynyt debyyttilevy Desireless poiki singlen Save Tonight, joka rynni singlelistojen kärkisijoille ympäri Eurooppaa. Jenkeissäkin biisi oli parhaimmillaan listavitonen.

Luonnollisesti biisin videokin pyöri musiikkikanavilla ahkeraan ja on epäilemättä monille 90-luvun nuorilla muistissa. Musta-valkoinen sinänsä simppeli videossa on hienosti toteutettu Eagle-Eyen monet roolit tarinan edetessä.

Tuollainen monien ihmisten satunnaiset kohtaamiset lyhyessä ajassa ja paikassa on sellainen teema ja tekotapa, joka on kiehtoo itseäni poikkeuksetta leffoissa ja kirjoissa. Everybody say jee to pienten ihmisten tarinat.

Viikon video: Peter Gabriel - Sledgehammer

Aikanaan Genesiksessä laulanut Peter Gabriel ei nykyisellään ole se maailman mediaseksikkäin artisti. Kun vuonna 1986 Gabriel julkaisi So-albumin, asiat olivat toisin. Sledgehammer-hitin vetämänä levy meni Gabrielin aiempien levyjen tapaan ykköseksi, mutta Jenkeissä So kipusi listakakkoseksi. Tämä oli merkittävä läpimurto, sillä Gabrielin aiemmat tekemiset eivät olleet juuri mainetta keränneet.

Sledgehammerin musiikkivideo on biisin tavoin jäänyt elämään. Se oli teknisesti huikea näyttö ja vaati kovaa panostusta tekijöiltään. Myös rahapussin piti olla tätä kuvatessa kunnossa. Video kuvattiin freimi kerrallaan ja Gabriel itse vietti paikallaan maaten 16 tuntia.

Video on myös kerännyt 25 vuodessa kahmalokaupalla huomionosoituksia. Kun MTV:llä 1999 valittiin 100 kaikkien aikojen parasta musiikkivideota, Stephen R. Johnsonin ohjaama Sledgehammer valittiin neljänneksi. Vuoden 1987 MTV Video Awardseissa video palkittiin yhdeksällä pystillä, mikä on ennätys edelleen. Se on myös MTV:n historian eniten soitettu video.