Keväällä 2010 julkaistulla The Nationalin High Violetilla löytyy kaunis balladi England. Rakastetun karattua Englantiin tunnelmat ovat ymmärrettävästi sateisen harmaat. Hauras kappale sopii mainosti High Violetin kokonaisuuteen.
Toinen varsin tuore England-veisu on PJ Harveyn uudelta, tänä vuonna julkaistulta, Let England Shake -levyltä. Naisen kahdeksas levy on melko poliittisia sävyjä omaava kuten myös England-kappale. Levy on myös myynyt hyvin. Let England Shakesta tuli Harveyn uran toinen Englannissa top kymppiin yltänyt levy. Ensimmäinen oli 1993 ilmestynyt Rid Of Me.
Kerrankin pääsi lähtemään keikalle ilman spoilaantumista. Kerrankin sitä malttoi olla vakoilematta settilistaa etukäteen, eikä tarvinnut tuijottaa etukäteen kiertueelta napattuja Youtube-pätkiä. Yleensä se on tiennyt hyvää.
Odotukset olivat silti kovat, kun indie-suuruus National saapui Helsingin Kulttuuritalolle kahdelle keikalle. Raportit parin vuoden takaisesta kiertueesta Ruotsista ja Ruisrockin teltasta aiheuttivat hyväntyyppistä kutinaa jo hyvän aikaa ennen moottoritielle kiihdyttämistä.
Levyillä melko hiljainen bändi loi tietyt odotukset, ja vaikka valistuneet tahot olivatkin informoineet bändin olevan äänekkäämpi keikoillaan, tuli bändin ajoittain suoraviivainenkin rock hiukan yllättäen. Kun miksaus ja olosuhteet muuten olivat kohdallaan pääsi bändi runttaamaan kunnolla ilman, että soundit olisivat puuroutuneet. Toki niitä hiljaisempiakin pätkiä kuultiin.
Torstain työnäytteen perusteella on helppo uskoa, että bändi valloittaa vaivatta myös festivaaliolosuhteet, kun heinäkuussa Ruisrockiin, ja oletettavasti sen isoimmalle lavalle, saapuvat.
Ensikertalaisen keikkakävijän yllätti positiivisesti settilista. Vajaan parituntisen aikana ehdittiin ilmeisimpien High Violet- ja Boxer-hittien lisäksi tehdä kelpo määrä poimintoja myös aiemmasta tuotannosta.
Encore-kliimaksi Mr. Novemberin aikaan Matt Berninger paineli Kulttuuritalon permannon halki istumapaikoille vetämään biisiä. Vaikka kyseessä olikin joka keikalla tapahtuva ohjelmanumero, nostaa tämäntyyppinen kontaktinotto aina hymyn korviin. Ohessa Pariisin tyylinäyte.
Pienen pureksimisenkaan jälkeen keikasta ei isommin löydy purnattavaa kuin korkeintaan henkilökohtaisella tasolla. Jano pääsi yllättämään ja oli lämmin. Bändi ja lämppäri Sharon Van Etten hoitivat ruutunsa moitteetta. Lukuisista ironia-viiksien asennosta päätellen myös muu yleisö otti Nationalin omakseen.
Keikan draaman kaari on aina tärkeä ja sen National osasi myös. Onneksi tajusivat lopettaa oikeaan aikaan, koska tällaisen Vanderlyle Crybaby Geeks-version jälkeen ei voi soittaa enää mitään. Jos/kun heinäkuussa Ruissaloon saadaan kymmeniätuhansia muotitietoisia indie-hipstereitä hoilaamaan, niin saattaa kuulostaa muuten pirun komealta.
Eilen tuli hehkutettua, että Nationalin High Violet on täydellistä pop-musiikkia (eikä ne muutkaan levyt huonoja ole). Nyt Fullsteam tuo bändin esiintymään Kulttuuritalolle. Faktat kehiin
National Kulttuuritalolla 3. maaliskuuta. Liput myyntiin 25. lokakuuta Lippupalvelussa (jonka palvelumaksut ovat törkeän kalliita) ja Tiketissä. 42e+toimituskulut.
Sinne siis!
P.S. Näköjään Prince on muuttunut Claptoniksi. Eric Clapton nimittäin saapuu myös Suomeen. Keikka on Diili-Hjalliksen Helsingin ulosmenotien varressa kesäkuun kuudentena.
