lauantai 5. maaliskuuta 2011

Keikalla: The National 3.3.2011 @ Kulttuuritalo

Kerrankin pääsi lähtemään keikalle ilman spoilaantumista. Kerrankin sitä malttoi olla vakoilematta settilistaa etukäteen, eikä tarvinnut tuijottaa etukäteen kiertueelta napattuja Youtube-pätkiä. Yleensä se on tiennyt hyvää.

Odotukset olivat silti kovat, kun indie-suuruus National saapui Helsingin Kulttuuritalolle kahdelle keikalle. Raportit parin vuoden takaisesta kiertueesta Ruotsista ja Ruisrockin teltasta aiheuttivat hyväntyyppistä kutinaa jo hyvän aikaa ennen moottoritielle kiihdyttämistä.

Levyillä melko hiljainen bändi loi tietyt odotukset, ja vaikka valistuneet tahot olivatkin informoineet bändin olevan äänekkäämpi keikoillaan, tuli bändin ajoittain suoraviivainenkin rock hiukan yllättäen. Kun miksaus ja olosuhteet muuten olivat kohdallaan pääsi bändi runttaamaan kunnolla ilman, että soundit olisivat puuroutuneet. Toki niitä hiljaisempiakin pätkiä kuultiin.

Torstain työnäytteen perusteella on helppo uskoa, että bändi valloittaa vaivatta myös festivaaliolosuhteet, kun heinäkuussa Ruisrockiin, ja oletettavasti sen isoimmalle lavalle, saapuvat.

Ensikertalaisen keikkakävijän yllätti positiivisesti settilista. Vajaan parituntisen aikana ehdittiin ilmeisimpien High Violet- ja Boxer-hittien lisäksi tehdä kelpo määrä poimintoja myös aiemmasta tuotannosta.

Encore-kliimaksi Mr. Novemberin aikaan Matt Berninger paineli Kulttuuritalon permannon halki istumapaikoille vetämään biisiä. Vaikka kyseessä olikin joka keikalla tapahtuva ohjelmanumero, nostaa tämäntyyppinen kontaktinotto aina hymyn korviin. Ohessa Pariisin tyylinäyte.



Pienen pureksimisenkaan jälkeen keikasta ei isommin löydy purnattavaa kuin korkeintaan henkilökohtaisella tasolla. Jano pääsi yllättämään ja oli lämmin. Bändi ja lämppäri Sharon Van Etten hoitivat ruutunsa moitteetta. Lukuisista ironia-viiksien asennosta päätellen myös muu yleisö otti Nationalin omakseen.

Keikan draaman kaari on aina tärkeä ja sen National osasi myös. Onneksi tajusivat lopettaa oikeaan aikaan, koska tällaisen Vanderlyle Crybaby Geeks-version jälkeen ei voi soittaa enää mitään. Jos/kun heinäkuussa Ruissaloon saadaan kymmeniätuhansia muotitietoisia indie-hipstereitä hoilaamaan, niin saattaa kuulostaa muuten pirun komealta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti