Bostonilaisretkue Dropkick Murphys on vetänyt taattua kelttipunkkiaan jo yli 15 vuotta, eikä vauhti näytä hidastuvan.
Going Out In Style on bändin seitsemäs studiolevy ja jatkaa uskollisesti vanhoilla laduilla. Toisaalta tämän bändin, kuten koko genrenkin, kohdalla ei oikeastaan edes toivo mitään uutta ja ihmeellistä.
Bändi on myös tainnut sen tajuta hyvissä ajoin. Tälläkin kertaa 13 biisin ajan säkkipillit raikaavat ja pubihoilauksia vedetään sopivan rupisesti. Ja kaikilla on hauskaa. Broken Hymns ja levyn loppupuolella 1953 ovat oikeastaan ainoat hetket, jolloin kaasusta hiukan höllätään.
Vaikka räimettä kotitarpeiksi riittää, biiseissä on kuitenkin riittävästi variaatiota, jottei levy muutu itseään toistavaksi puuroksi. 13 biisin kattauksen jaksaa kuunnella ongelmitta.
Bändi on saanut levylle vierailevaksi staraksi Bruce Springsteenin, joka jostain syystä on saavuttanut tällä vuosituhannella arvostetun tekijän aseman monessa piirissä. Kelttiyhteys ei ole oikeastaan kovin kaukaa haettua Peg O' My Heartilla vierailevan Pomon kohdalla. Viisi vuotta sitten Bruce teki mainion kunnianosoituslevyn Pete Seegerille, jonka toteutus ei ollut kovin kaukana Bostonin pojista. Saatan olla puolueellinen, mutta hyvinhän se tässäkin taittuu.
Koko kelttiläisen baarimusan genressä on ollut aina jotain uskomattoman vetoavaa. Aikanaan innostuin Dublinersista kovasti ja rakkaus on kestänyt siitä lähtien. Ehkä se johtuu niinkin yksinkertaisesta asiasta, että temmot ja soittamisen riemu on näillä veijareilla verissä. Jos itketäänkin, se tehdään pöydällä tanssien.
Urheilu on ollut aina Dropkick Murphysin sydäntä lähellä, eikä bändi ole aiemminkaan piilotellut sporttisympatioitaan. Kävihän orkesteri viime vuonna soittamassa NHL:n Winterclassicissakin Fenway Parkilla.
Varsinkin baseball-jengi Boston Red Soxia ja NHL-seura Boston Bruinsia on sympatisoitu urakalla. Tällä kertaa juttu on viety hieman pidemmälle. Levyn nimiraidan videolla kun vierailee lukuisia entisiä ja nykyisiä Bruins-legendoja.
Loppulausuma:
Tanakka paketti kelttipunkin ystäville. Toivottavasti bändi löytää myös uusia ystäviä.
Erikoista:
Eikö se Ted Hutt tuota koskaan huonoa tai edes keskinkertaista levyä?
Kuuntele itse Spotifysta, jos et usko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti