Torstaiduo: Hearts of Stone

Southside Johnnyn uran suurimpiin hitteihin kuuluva Hearts of Stone julkaistiin miehen kolmannella levyllä vuonna 1978. Biisi on kuitenkin Bruce Springsteenin tekemä.

Springsteen myös levytti Heart of Stonen alunperin Darkness on the Edge of Town-levyn sessioissa vuonna 1977, mutta biisin kohtaloksi tuli karsiutua levyltä. Niinpä Bruce antoi biisin kaverilleen Southsidelle käytettäväksi 1978 ilmestyneelle Johnnyn levylle. Hearts of Stonesta tuli myös levyn nimiraita. Levyn yhdeksästä biisistä Bruce on tehnyt kolme ja Little Steven kuusi. Sitä onkin kutsuttu "parhaaksi julkaisemattomaksi Springsteen-levyksi".

Levy on myös mielenkiintoinen peili niin ikään 1978 ilmestyneelle Brucen Darknessille, mutta se on toinen tarina. Mainittakoon, että Hearts of Stonen kansikuvan on ottanut myös Darknessin kannen kuvannut Frank Stefanko.

Springsteenin näkemys julkaistiin viimein 1998 Tracks-kokoelmalla.

Maailman kovin Chuck, Chuck Ragan, julkaisi ensimmäisellä varsinaisella soololevyllään Feast of Famine Heart of Stonen. Levy oli melkoinen irtiotto Raganin aiempaan tuotantoon punkbändi Hot Water Musicin riveissä. Tosin miehen uudesta linjasta oli saatu viitteitä jo vuoden 2007 alkupuolella, josta jälkipolville jäi "ystävien ja naapureiden" kanssa toteutettu Los Feliz-live.

P.S. Hearts of Stone on klassisia biisinimiä. Jo Eddie Cochran levytti tuon nimisen kappaleen rockin syntyvuosina. Myös muun muassa Mel Tillis, Los Lobos ja John Fogerty ovat käsitelleet kivisen rakkauden teemaa.

Torstaiduo: Jump

Pointer Sistersin Break Out -levy lävähti komeasti käyntiin Jump (for My Love) -rallilla vuonna 1983. Biisistä tulikin yksi tyttöbändin suurimmista hiteistä. Jenkkilistalla Jump oli korkeimmillaan kolmas ja Briteissäkin kuudes. Jenkeissä listakärkeen tunkemisen esteenä olivat Bruce Springsteen ja Prince.

Jumpin aikoihin Pointer Sisters oli kuumaa kamaa. Samoihin aikoihin hittilistoille päätyneen Jumpin kanssa tanssikanssaa liikuttivat myös Pointer Sisters -hitit I'm So Excited ja Neutron Dance.

Pointer Sistersin biisi julkaistiin alunperin ilman (for My Love)-lisäystä, mutta se lisättiin biisin nimeen, jotta sekaannukset Van Halenin samoihin aikoihin julkaistuun hittiin vältettäisiin.

Jump on luultavasti Van Halenin tunnetuin biisi ja 1984-levyn hittijärkäle. Jump on myös ainoa Van Halenin listakärkeen Jenkeissä tunkenut biisi.

David Lee Rothin ohjaamassa videossa ollaan ihanasti 80-luvun musiikkivideoiden ja muodin tuuheassa ytimessä. Tukkalaitteet palkittiin myös MTV Awardsilla 1984. 2000-luvulla musiikkikanava VH1 rankkasi Jumpin 80-luvun 15. parhaaksi musiikkivideoksi.

Torstaiduo: I Want You

Dylanin Bobin klassikko I Want You ilmestyi singlenä kesäkuussa 1966 hieman ennen Blonde on Blonde-levyä. I Want You on eräs Dylanin mittavan tuotannon suurista klassikoista.

I Want You on myös coveroitu lukemattomia kertoja. Levylle laulu on päätynyt muun muassa James Bluntin, Cherin ja Sophie B. Hawkinsin laulamana. Livenä muun muassa Bruce Springsteen on 70-luvulla esittänyt biisiä.

Dylan itse teki biisistä uuden version 80-luvun lopulla vähemmän kunniakkaassa yhteistyössään Grateful Deadin kanssa.

Viime aikoina kovasti hajoamassa ollut Kings of Leon julkaisi I Want Youn 2008 ilmestyneellä kaupallisella hittialbumillaan Only By Night. I Want Yousta ei hittiä tullut, mutta Sex on Fire ja Use Somebody sellaisia ilmeisesti olivat.

Levyltähän irrotettiin peräti kuusi singleä, mutta I Want You ei kuulunut niihin.

P.S. I Want You nimisen kappaleen on tehnyt myös Bon Jovi ja toki myös Beatles.

Torstaiduo: The River

PJ Harvey julkaisi The River -nimisen pianoballadin vuoden 1998 Is This Desire? -levyllä. Harveyn neljäs levy oli varsin yllättävä kauttaaltaan. Se syntyi olosuhteissa, joissa Harvey tietoisesti piti itsensä musiikkitrendeistä erillään ja teki musiikkia kaikessa hiljaisuudessa.

Is This Desire? onkin varsin rankka ja raskassoutuinen levy, jonka musiikki ei päästä kuuntelijaa helpolla. Sanoihin on ladattu paljon merkityksiä. River peilaa tässä mielessä hyvin koko levyä.

Bruce Springsteenin River on itselleni varsin merkityksellinen levy ja biisi. Lokakuussa 1980 ilmestynyt levy, kun vain muutaman päivän allekirjoittanutta nuorempi. Sitä sain kuulemma kuunnella useampaan kertaan jo muutaman viikon ikäisenä. Ehkä siis Bruce-faniuteeni on melko loogiset syyt.

Riveristä tuli myös yksi Brucen suurimmista hiteistä, mikä ei oikeastaan ole ihme. Biisiä on analysoitu paljon huomattavasti minua fiksumpien tahojen toimesta. Riverissä tiivistyy oivasti yleisemminkin yksi Brucen suosion suurimmista syistä. River on biisi, johon kenen tahansa on varsin helppo samaistua ainakin länsimaissa.

Vaikka ei olisikaan koskaan ajanut Maryn kanssa joelle veljeltä lainatulla autolla, Bruce laulaa kuulijalle tutuista asioista. Biisiin on kirjoitettu hämmästyttävällä tarkkuudella ihmisenä olemisen peruskysymyksiä: toiveita, unelmia ja pelkoja. Noihin perustunteisiin kuka tahansa voi samaistua riippumatta siitä millaista elämää elää.

Springsteen on aina ollut tarkkanäköinen ihmisyyden kuvaaja. Riverin kaltaiseen alastomuuteen hänkin on kuitenkin kyennyt vain harvoin. Lähelle samaa yltää Thunder Road.

Riverin kolmannesta säkeistöstä löytyy yksi rocklyriikan hienoimmista pätkistä. Se kyseenalaistaa kaiken oman kirjoittamisen tarpeellisuuden. Se on elämäni suurin pelko.

Now those memories come back to haunt me/they haunt me like a curse/is a dream a lie if it don't come true/or is it something worse.

P.S. The River -nimisen kappaleen ovat tehneet myös mm. Garth Brooks ja pop-punk-bändi Good Charlotte.

Torstaiduo: Tähti

Don Huonojen kuudes levy Tähti ilmestyi vuonna 1999 ja oli pari vuotta aiemmin ilmestyneen megalevyn Hyvää yötä ja huomenta seuraaja. Levyltä irrotettiin neljä singleä, mutta Tähti ei ollut niiden joukossa.

Edellisen levyn giganttisen sukseen vetämänä Tähti myi hyvin. Yli 30 000 kopiota liikkunut levy oli myös Suomen virallisella listalla parin kuukauden ajan ja oli viikon kärjessäkin.

Suurena suomirock-fanina tunnettu Maija Vilkkumaa julkaisi vain muutama kuukausi Don Huonojen Tähden jälkeen omansa, kun Maijan debyyttialbumi Pitkä ihana leikki julkaistiin elokuussa 1999.

Vilkkumaan debyytti myi hyvin, sekin yli 30 000, vaikka megasuosion aika Maijalle koittikin vasta mylhemmin.

Torstaiduo: Wanted Dead Or Alive

Wanted Dead or Alive on Warren Zevonin vuonna 1970 julkaiseman levyn nimiraita. Levy julkaistiin uudelleen vuonna 2003 Zevonin kuoleman jälkeen. Zevonin ensiaskelista ei musiikkimaailmalle jäänyt kovin suuria merkkejä, sillä levy oli totaalinen floppi. Zevon oli myös varsin omapäinen levyprojektinsa suhteen ja erotti tuottajan kesken matkan. Zevon myös halusi soittaa useimmat levyn soittimet omin päin.

Totaalinen kaupallinen ja kriitikoiden tyrmäys johti siihen, että Zevon julkaisi seuraavan levynsä vasta kuusi vuotta myöhemmin, mikä 70-luvulla oli elinikä. Tuo levy otettiin kuitenkin hyvin vastaan ja Zevon sai käynnistettyä mittavan uran.

Bon Jovin suuriin menestyksiin kuuluva kolmosalbumi Slipery When Wet julkaistiin 1986. Wanted Dead or Alive oli kolmas levyltä irrotettu single. Edelliset (You Give Love a Bad Name ja Livin' on a Prayer) olivat menneet Billboardin kärkeen. Wanted Dead or Alivestakin tuli iso hitti, mutta se joutui kuitenkin tyytymään parhaimmillaankin seitsemänteen sijaan.

Jon Bon Jovi on kertonut olevansa suuri länkkärifani ja varsinkin hänelle oli iso asia tehdä vanhaa länttä henkivä biisi. Hyvinhän siinä onnistuttiinkin. Jon on myös muistellut, että Bob Segerin Turn the Page olisi vaikuttanut isosti Wanted Dead or Aliven syntyyn.

Alunperin Bon Jovi suunnitteli 80-luvun puolivälissä kokonaista villin lännen kuvastoa hyödyntävää teemalevyä, mutta ajatus kutistui lopulta yhdeksi biisiksi.

Torstaiduo: Sail Away

David Gray oli 1990-luvun lopussa yksi singer-songwriter-maailman suuria toivoja. White Ladder -levy ja sen pari isoa hittiä (mm. Sail Away ja Babylon) herättivät suuren kiinnostuksen Grayn tekemisiä kohtaan, mutta sekin tapahtui vasta toisella julkaisukierroksella.

Alkujaan loppuvuodesta 1998 julkaistu White Ladder julkaistiin nimittäin vuonna 2000 uudelleen, jolloin se saavutti suosiota yleisen singer-songwriter-buumin myötä. Vaikka Gray oli suosittu tuohon aikaan, miehen potentiaali ja hyvä hype jäivät hyödyntämättä parhaalla mahdollisella tavalla.



John Fogertyn 1986 julkaistu levy Eye of the Zombie oli jatkoa melko hyvin kaupallisesti ja arvosteluin vastaanotetulle Centerfield-levylle. Zombie ei kuitenkaan kerännyt juurikaan huomiota, eikä se kovin kummoinen levy olekaan, vaikka sille on muutama kelpo raita osunut. Siinä mielessä se on sukua vuonna 2004 julkaistulle Deja vu All Over Again -levylle.

Levyn päätösraita on Sail Away. Se, kuten suurin osa muustakin levystä, on varsin epätyypillistä materiaalia ex-CCR-miehelle. Fogertyn tuotannoksi biisin tunnistaan oikeastaan vain Johnin äänen vuoksi. Herkkä balladi on kuitenkin kiistatta levyn parhaimmistoa.

Eye of the Zombie oli Fogertyn viimeinen levy 80-luvulla. Zombien jälkeen hän keskittyi lähinnä perhe-elämään. Paluunsa ja 1997 ilmestyneen mainion Blue Moon Swamp -levyn jälkeen Fogerty myösi, että Zombien jälkeen takki oli tyhjä. Hyvä, että tauko tuli pidettyä, sillä vuoden 1997 jälkeen mies on julkaissut kaksi erinomaista levyä (Blue Moon Swamp ja Revival, josta tulikin aikanaan kirjoitettua pari sanaa).

Torstaiduo: California

Alkujaan jo 70-luvun loppupuolella perustettu Social Distortion julkaisi viime vuonna ilmestyneellä Hard Times And Nursery Homes -kiekolla vahvasti tietynlaista myyttistä Kaliforniaa henkivän kappaleen, vaikka surffarityttöjä ei taidakaan Social D:n Kaliforniassa olla näköpiirissä.

Roberta Joan Anderson, tutummin Joni Mitchell, julkaisi vuoden 1971 menestyslevyllään Blue kappaleen California. Mitchell eli 40 vuotta sitten suurimman suosionsa aikaa ja folk-piirien lisäksi myös mainstream oli polvillaan naisen edessä. Bluen taustalla on Mitchellin ero Graham Nashista. Useilla Bluen biiseissä käsitelläänkin enemmän tai vähemmän suoraan parin eroa ja sen herättämiä tuntemuksia.

Blue on jäänyt elämään yhtenä musiikin ehdottomista klassikkolevyistä ja se rankataankin säännöllisesti listoille, joilla niitä kaikkien aikojen levyjä listataan.

P.S.

Suomalaisen musiikkikentän renessanssimiehiin kuuluva Lasse Kurki diggaa kutakuinkin varauksetta Beach Boysin tuotantoa. On siis vain luonnollista, että myös Kurjen kipparoima Lemonator on tehnyt biisin nimeltä California. Biisi löytyy Lemonatorin The Waltz-kiekolta vuodelta 2000.

Torstaiduo: Lie To Me

Tom Waitsin Lie To Me 2006 julkaistun Orphans-boxin. Lie To Mestä tehtiin myös virallinen video. Biisi tehtiin, kuten lähes kaikki Waitsin biisit 80-luvulta lähtien, yhteistyössä Waitsin vaimon Kathleen Brennanin kanssa.



Bryan Adams julkaisi Lie To Me-nimisen rakkausballadin 1998 ilmestyneellä On a Day Like This-levyllä. Mutta koska siitä ei löydy videota, pistetään tilalle Jonny Langin vuotta aiemmin ilmestyneen Lie To Me-levyn nimiraidasta tehty video.

30 kuluvan vuoden alulla täyttänyt Lang oli 90-luvun lopulla "seuraava suuri valkoinen blues-kitaristi". Kelpo uran mies onkin tehnyt, mutta suurille massoille mies on jäänyt lopulta odotettua tuntemattomammaksi. Viime vuosina hän onkin lähinnä vieraillut erinäisten artistien levyillä kuten viime vuonna julkaistulla Cindy Lauperin paluulevyllä.



P.S.

Luonnollisesti myös Bon Jovi on tehnyt Lie To Me veisun. Se ilmestyi 90-luvun puolivälissä These Days-albumilla. Imelähkö rakkausballadi ei kuitenkaan pystynyt syrjäyttämään aiemmin julkaistua Always-viisua, kun tapeltiin limudiskojen illan viimeisen hitaan paikasta. Onneksi bändi sai harjoitella sointukiertoja, joita käytettiin pari vuotta myöhemmin Armageddon-leffan soundtrackilla.

Torstaiduo: Long Walk Home

Neil Youngin kotimatka julkaistiin vuonna 1987 Crazy Horsen livelevyllä Life. Levy oli ensimmäinen Youngin Crazy Horse -levy kuuteen vuoteen ja viimeinen levy, jonka hän teki Geffen-yhtiölle.

Long Walk Homessa on vahva poliittinen leima. Biisi symppaa ampumistehosteineen kaukana merten takana olevaa armeijaa. Teema on aikaa kestävä, mutta tuohon aikaan maailmanpoliisi USA heilui mm. Beirutissa varsin aktiivisesti.

Young soitti biisiä myös Living with War-levyn jälkeisellä Freedom of Speech -rundilla, kun Irakissa sota kävi kuumimmillaan.



Bruce Springsteen julkaisi Long Walk Homen Magic-levyllä 2007. Ensimmäistä kertaa Bruce oli esittänyt biisin vuonna 2006 Lontoossa Seeger Sessions-kiertueella. Alkujaan biisi oli pidempi ja runsaammilla sanoituksilla varustettu. Levytetty versio oli julkaisuvuotenaan Rolling Stonen mielestä vuoden kahdeksanneksi paras laulu.

Springsteenin Long Walk Home heijastelee niitä tuntemuksia, joita George W. Bushin hallinto sai aikaan. Springsteenin mukaan laulu kertoo siitä kuinka vanha elinympäristö on muuttunut sellaiseksi, jota ei enää tunnista.

Video on kuvattu Springsteenin nuoruudenmaisemissa Freeholdissa ja Asbury Parkin ränsistyneissä maisemissa. Brucehan ei yleisesti ole ollut musiikkivideoiden suunnaton ystävä, koska hänen mukaansa valmiin tarinan päälle on vaikea tehdä toista tarinaa kuvin.

Torstaiduo: Lauantai-ilta

Kolmannes Porin pahan kolmiyhteyttä (Yö, Dingo ja Mamba) perustettiin 1984. Alunperin bändin nimi oli Terveisiä päiväntasaajalta, mutta bändin nimi vaihdettiin, koska Fazer-musiikin Jaakko Salo ei lämmennyt nimelle.

Yksi bändin suurimmista hiteistä oli Lauantai-ilta. Se oli bändin vuonna 1986 ilmestyneen kakkoslevyn nimiraita. Sori sori.



Popeda vietti omannäköistään Lauantai-iltaa 1994, kun H.Ö.N.Ö ilmestyi. Yllättäen tämän suoraviivaisen rallin tapahtumat sijoittuvat lähikapakkaan. Popeda ei yllättäen suunnannutkaan lauantai-iltana Ikurin runokerhon kokoontumiseen.



P.S. Kauko Röyhkäkin on viettänyt lauantai-iltaa, mutta sitä ei tähän hätään videomuodossa löytynyt. Siksi tämä Pori-Ikuri-ottelu.

Torstaiduo: Code Of The Road

Jos Nils Lofgrenin nimi on tuttu (muualtakin kuin tästä blogista), se on sitä varmaankin sivulauseesta, jonka päälauseessa puhutaan Neil Youngista tai Bruce Springsteenistä. Lofgren on kuitenkin tehnyt omillaan pitkän ja vivahteikkaan soolouran, jolle mahtuu parikymmentä levyä. Code Of The Road 1977 julkaistun I Came To Dancen raitoja. Kyseinen musiikkikirjoituksen kaanonista unohtunut levy oli Lofgrenin kolmas soololevy, jolta hieman laajempaan tietoisuuteen ovat nousseet juuri Code Of The Road sekä nimiraita.

Levyn päättää muuten biisi Happy, joka on cover Rollareiden biisistä. Kyseisestä raidasta on myös Southside Johnny levyttänyt näkemyksensä. Lofgrenille Rollareiden levyttäminen oli oletettavasti iso juttu. Miehen suuri idolihan kitaristina on Keith Richards. Lofgrenin ensimmäiseltä soololevyltä jopa löytyy biisi Keith Don't Go (Ode To Glimmer Twin), joka on siis nimensä mukaisesti omistettu Jaggerille ja Richardsille.



Kanadalaistrio Danko Jonesin Code of The Road avasi pelin vuoden 2008 Never Loud Enough -levyllä. 2008 julkaistu levy oli jatkoa bändin menestyslevylle Sleep Is The Enemy (2006). Kolmen minuutin rypistys toimii kivasti, mutta on sekä hyvässä että huonossa tyypillinen Danko Jones -biisi. Yksinkertainen ja nopea ralli toimii, jos bändin tuotanto ylipäätään putoaa. Usein se on ainakin täällä päässä fiilis-sidonnaista.

Torstaiduo: Wish You Were Here

Pink Floydin yhdeksäs studiolevy, vuonna 1975 julkaistu, Wish You Were Here on kiistaton klassikko. Nimiraidan lisäksi levyltä löytyy myös Shine On You Crazy Diamond.

Wish You Were Here on toki noteerattu moneen kertaan erinäisillä kaunein balladi ikinä -listoilla. Wish You Were Here -levy henkii aika voimakkaasti kokonaisuutena ex-Pink Floyd-basisti Syd Barrettin henkeä. Barretthan oli aiemmin siirtynyt tauolle bändistä hermoromahduksen vuoksi.

Myöhempinä vuosinahan Pink Floyd on myös tehnyt uusintaversioita hitistään. Loppuvuodesta 2001 Wyclef Jean coveroi biisin. Cover-single menestyi myös listoilla ollen parhaimmillaan Brittilistan kakkosena.



Ryan Adamsin neljänneltä soololevyltä, ytimekkäästi Rock'n'rolliksi nimetyltä, löytyy myös raita Wish You Were Here. Nimeä lukuun ottamatta biisillä ei ole mitään yhteistä Pink Floydin kanssa. Hitaasti käynnistyvä biisi puhdasta rockia.

Itse levyhän tehtiin 2003 varsin nopeasti ikään kuin vastapalveluksena levy-yhtiölle. Adams sai läpi tahtonsa julkaista kaksi Love Is Hell -ep:tä (erinomaisia akustisia pläjäyksiä), kunhan tekisi levy-yhtiölle jotain kaupallisesti helpommin markkinoitavaa.

Lopputuloksena oli suoraviivainen rock-levy, joka tarpoo kunniakkaasti 80-lukulaisissa perinteissä, tosin ilman syntikoita.



P.S. Myös Ruotsin ylpeys The Sounds tekaisi viimeisimmälle levylleen Wish You Were Heren. Biisi kuuluu levyn parhaimmistoon. Tosin kokonaisuutena levy ei ole kummoinenkaan, kuten onkin jo tullut todettua.

Torstaiduo: Cocaine

Nyt ollaan pahoilla teillä. Don't try this at home. 70-luvun loppupuoli selvästi melko huuruista aikaa. 1976 Peter Tosh levytti debyyttisooloalbuminsa Legalize It. Samana vuonna J.J. Cale julkaisi Troubadour-levynsä, jolta löytyy eräs miehen isommista hiteistä Cocaine. Uudessa-Seelannissa Cocaine meni peräti listakärkeen.

Itse biisihän ei pahemmin huumeita kannata. Vaikka biisi on aika anti-huumeet kamaa, ei se sorru saarnaamiseen tai päällekäyvään valistamiseen.

Eric Claptonhan tykästyi nopeasti Cocaineen ja Slowhand levyttikin oman versionsa Cocainesta pian Calen jälkeen. Claptonin veivaus ilmestyi erinomaisella Slowhand-kiekolla.

Claptonhan on myöhemminkin ollut Calen kimpussa. Niinikään Troubadourilla ilmestyneen Travelin' Lightin Clapton coveroi vuoden 2001 Reptile-levyllään.

Calen biisiä ovat versioineet myös Nazareth sekä Duran Duran -kitaristi Andy Taylor.



Mikä siinä 70-luvun lopussa oikein oli? Myös jamaikalaisen vuonna 1953 syntyneen aidon rastafarin Dillingerin Cocaine (in My Brain) ilmestyi tuolloin, tarkalleen 1977.

Dillinger eli Lester Bullock otti nimensä kuululta gangsterilta John Dillingeriltä (kannattaa tsekata Public Enemies -leffa). Ja kyllä, tämä on juuri se sama Dillinger, joka mainitaan Clashin (White man) In Hammersmith Palais-biisissä.

Dillinger tuli tunnetuksi humoristisista lyriikoistaan, joissa ei turhia stressattu. Cocaine on yksi esimerkki tästä, mutta vielä paljon härskimpiäkin juttuja mies on tehnyt. Crabs in My Pants esimerkiksi on tällainen veto.

Nuoremmalle kansanosalle, tai muuten vaan GTA:han hurahtaneille, tämä biisi on tuttu myös K-JAH radioaseman soittolistalta. Ja jos ei ole, kannattaa ottaa Grand Theft Autot haltuun. Fantastisia pelejä, joissa on fantastinen soundtrack. K-JAH löytyy GTA San Andreaksesta.



P.S. Myös Jackson Browne on vetänyt kamaa. Jacksonin yhdessä Glen Freyn ja Gary Davisin kanssa kirjoittama Cocaine ilmestyi Running on Empty-levyllä, yllätys yllätys, vuonna 1977.

Torstaiduo: Kevät

Liisa Akimofin Tavaramarkkinat teki 1980-luvulla tyttöbändit tutuksi Suomessakin. 1982-1986 toimineen bändin ylivoimaisesti suurimmaksi hitiksi nousi bändin uran loppumetreillä julkaistu Kevät. Biisi oli yhtyeen viimeinen julkaistu single ja on vuosien saatossa noussut Suomirockin ehdottomien klassikoiden joukkoon.

Itse biisihän kaikessa Helsinki-romantiikassaan ei ole kovin keväinen. Ehkä vika on kuulijan korvassa. No ainakin syksyllä tai talvella reisille menneen rakkauden jälkeen aurinko paistaa, joskin kovin kelmeästi.

Tavaramarkkinoita on coveroinut mm. Kotiteollisuus Sotakoira-coverlevyllään.



Kauko Röyhkä fiilisteli omanlaistaan Kevättä vuonna 1991 julkaistulla Tyttöjen ystävä-levyllä. Siitä tulikin pienoinen hitti, joka on kulkenut keikkasetissä säännöllisesti siitä saakka. Kauko myös levytti kappaleen uudelleen 2000-luvulla Mikkelin kaupunginorkesterin kanssa Zaia-levylle.




P.S. Toki pitää muistaa mainita myös Sielun veljien -86 ilmestynyt Kevät. Biisi ilmestyi tuolloin vain singlenä. Myöhemmin se löysi paikkansa Aina nälkä -kokoelmalta.

Torstaiduo: Vapaapäivä

Vapaapäivä on Ninni Poijärven toisen soololevyn nimiraita. Levy ilmestyi vuonna 2005.

1974 syntynyt Poijärvi on vuosien saatossa vakiinnuttanut paikkansa suomalaisen roots-musiikin kentällä, vaikka vaikutti aikanaan myös Club For Fiven riveissä. Poijärvi on uransa aikana tehnyt yhteistyötä lähes koko kotimaisen juurimusiikin eturivin kanssa.

Myös vapaapäivällä soittokumppanit ovat laatutavaraa. Bändistä kun löytyy sellaisia nimiä kuin Pekka Gröhn ja Olli Haavisto, niin ei voi mennä hirveän paljon pieleen.



Vaikka Poijärven ja Stepan Vapaapäivän välissä ei ole ajallisesti eroa kuin kolme vuotta, fiilikset eivät voisi juuri kauempaa toisistaan olla. Alkuvuodesta 2008 Sodankylästä kuului Stepan soundi, joka herätti yllättävän paljon mielenkiintoa myös eteläisimmillä leveyspiireillä. MC-levy karautti viikoksi Suomen viralliselle listallekin.

Stepan yleinen hienous on ironiassa, vaikka Vapaapäivässä blingbling-jätkille vinoilu ei pääsekään esimerkiksi Lottovoittajan tavoin esiin. Vapaapäivä oli parikymppisen miehen ensimmäinen video.

Torstaiduo: England

Keväällä 2010 julkaistulla The Nationalin High Violetilla löytyy kaunis balladi England. Rakastetun karattua Englantiin tunnelmat ovat ymmärrettävästi sateisen harmaat. Hauras kappale sopii mainosti High Violetin kokonaisuuteen.



Toinen varsin tuore England-veisu on PJ Harveyn uudelta, tänä vuonna julkaistulta, Let England Shake -levyltä. Naisen kahdeksas levy on melko poliittisia sävyjä omaava kuten myös England-kappale. Levy on myös myynyt hyvin. Let England Shakesta tuli Harveyn uran toinen Englannissa top kymppiin yltänyt levy. Ensimmäinen oli 1993 ilmestynyt Rid Of Me.

Torstaiduo: Stand By Me

Vuonna 1938 syntyneen soul-laulaja Ben E. Kingin Stand By Me on eräs maailman tunnetuimmista rakkauslauluista. Kappale on myös valtavan coveroitu. Oman luentansa vierellä pysymisen vaikeudesta ovat tehneet mm. John Lennon, Otis Redding, Ike&Tina Turner sekä Cassius "Muhammad Ali" Clay.

King kirjoitti kappaleen Jerry Leiberin ja Mike Stollerin kanssa. Biisi päätyi lopulta Kingin laulettavaksi sattumalta. Se kirjoitettiin alunperin Driftersille, joka ei kuitenkaan tarttunut biisiin ennen kuin paljon myöhemmin.

Myös se, että King itse levytti biisin oli pieni sattuma. Spanish Harlemin sessioissa studioaikaa jäljelle, jolloin King kaivoi biisin naftaliinista ja veti biisin nopeasti purkkiin.

Ilmestyessään 1961 biisi meni r'n'b-listan kärkeen ja pop-listalla neljänneksi. 1987 biisistä tuli yksi harvoista kaksi kertaa USA:ssa listakärkeä hätyytelleistä biiseistä, kun se Stand By Me-leffan (Viimeinen kesä) vetämänä kipusi listalla yhdeksänneksi. Vuonna 1987 se myös valloitti Brittilistan ykköspaikan. Merkittävä syy tähän oli se, että kappaletta käytettiin Levi's-farkkumainoksessa.



Oasis tarttui Stand By Me nimeen vuonna 1997 julkaistulla kolmoslevyllään Be Here Now.

Noel Gallagherin kirjoittama biisi kumartelee moneen suuntaan. Bongattavissa on samankaltaisia pätkiä esimerkiksi David Bowien All The Young Dudesin kanssa, minkä Noelkin on avoimesti myöntänyt. Ajoittain biisi tuo myös vahvasti mieleen Oasiksen hitin Don't Look Back In anger.

Stand By Me oli levyn toinen single. Stand By Me venyi Brittilistan kakkoseksi. Julkaisu osui listasijoitusten kannalta pahaan rakoon. Kolme viikkoa ennen Stand By Men julkaisua prinsessa Diana kuoli, joten listakärkeen rynni Elton Johnin uudelleenlämmitelty Candle In The Wind. Gallaghereiden lohduksi single kuitenkin myi helposti kultaa.

Torstaiduo: These Days

Vuonna 1995 julkaistu These Days on monien mielestä viimeisiä lähes kunnollisia Bon Jovi-tuotoksia. Bändin kuudes studiolevy kantoi nimeä These Days ja luonnollisesti levyltä myös löytyy sen niminen biisi.

Levy merkitsi Bon Jovin kohdalla lopullista siirtymää aikuisrockin sarjaan. Levy oli myös ensimmäinen ilman basisti Alec John Suchia. These Days oli myös aavistuksen tummasävyisempi kuin Bon Jovin aiempi tuotanto. Ehkä siitä johtuen se sai maailmalla ristiriitaisen vastaanoton. Euroopassa levy oli suosittu, mutta Jenkeissä kaupallisesti pettymys. Tosin Bon Jovi on koko uransa ollut vanhalla mantereella kotimaataan isommassa huudossa.

Biisi oli levyn neljäs single. Ihmissuhteiden karikoistahan tässäkin lauletaan. 2008 kiertueella Richie Samboralla oli iso rooli laulussa, koska sillä haluttiin muistaa Samboran elämässään kohtaamia vaikeuksia. Biisi ylsi ilmestyessään parhaimmillaan Brittilistalla sijalle seitsemän.



Jo vuosikymmenen musiikkimaailmassa vaikuttanut Black Keys taisi lyödä lopullisesti läpi viime vuonna ilmestyneellä Brothers-kiekollaan, vaikka Dan Auerbachin ja Patrick Carneyn muodostoma duo on jo useamman vuoden kerännyt ylistäviä lausuntoja indie-piireissä. Mm. Rolling Stone listasi levyn vuoden toiseksi parhaaksi julkaisuksi.

These Days naulaa mainion Brothersin seinään. Hitaan keinuva laulu riisuu aseista ensimmäisistä tahdeista lähtien.

Torstaiduo: In The Summertime

Brittibändi Mungo Jerryn ehdoton kesäklassikko ja suurin hitti kipusi kesällä 1970 listojen kärkeen. In The Summertime pysyi Brittilistalla peräti 20 viikkoa.

Vaikka Mungo Jerry -hysteria riepotteli saarivaltiota 70-luvun alussa, bändi jäi enemmän ja vähemmän yhden hitin ihmeeksi. Yksi syy lienee siinä, ettei miehistö bändin liiderin Ray Dorsetin ympärillä ollut kovin stabiili.

Debyyttisinkkua seuranneet Baby Jump ja Lady Rose olivat hittejä ilmestyessään, ovat ne sittemmin jääneet selvästi In The Summertimen jalkoihin. In The Summertime ja Baby Jump ovat ainoat Mungo Jerry -biisit, jotka listakärkeen ylsivät.

Yhdysvalloissa In The Summertime ylsi listakolmoseksi.



Vastikään uuden Departing-albumin julkaissut Rural Alberta Advantage oli 2009 yksi suuria indie-yllättäjiä, vaikka erinomainen Hometowns-kiekko jäikin harmillisen vähälle huomiolle julkisuudessa.

Torontolaistrion debyyttilevyn päättää pienimuotoinen ja kauniin koruton In The Summertime.