Nyt ollaan pahoilla teillä. Don't try this at home. 70-luvun loppupuoli selvästi melko huuruista aikaa. 1976 Peter Tosh levytti debyyttisooloalbuminsa Legalize It. Samana vuonna J.J. Cale julkaisi Troubadour-levynsä, jolta löytyy eräs miehen isommista hiteistä Cocaine. Uudessa-Seelannissa Cocaine meni peräti listakärkeen.
Itse biisihän ei pahemmin huumeita kannata. Vaikka biisi on aika anti-huumeet kamaa, ei se sorru saarnaamiseen tai päällekäyvään valistamiseen.
Eric Claptonhan tykästyi nopeasti Cocaineen ja Slowhand levyttikin oman versionsa Cocainesta pian Calen jälkeen. Claptonin veivaus ilmestyi erinomaisella Slowhand-kiekolla.
Claptonhan on myöhemminkin ollut Calen kimpussa. Niinikään Troubadourilla ilmestyneen Travelin' Lightin Clapton coveroi vuoden 2001 Reptile-levyllään.
Calen biisiä ovat versioineet myös Nazareth sekä Duran Duran -kitaristi Andy Taylor.
Mikä siinä 70-luvun lopussa oikein oli? Myös jamaikalaisen vuonna 1953 syntyneen aidon rastafarin Dillingerin Cocaine (in My Brain) ilmestyi tuolloin, tarkalleen 1977.
Dillinger eli Lester Bullock otti nimensä kuululta gangsterilta John Dillingeriltä (kannattaa tsekata Public Enemies -leffa). Ja kyllä, tämä on juuri se sama Dillinger, joka mainitaan Clashin (White man) In Hammersmith Palais-biisissä.
Dillinger tuli tunnetuksi humoristisista lyriikoistaan, joissa ei turhia stressattu. Cocaine on yksi esimerkki tästä, mutta vielä paljon härskimpiäkin juttuja mies on tehnyt. Crabs in My Pants esimerkiksi on tällainen veto.
Nuoremmalle kansanosalle, tai muuten vaan GTA:han hurahtaneille, tämä biisi on tuttu myös K-JAH radioaseman soittolistalta. Ja jos ei ole, kannattaa ottaa Grand Theft Autot haltuun. Fantastisia pelejä, joissa on fantastinen soundtrack. K-JAH löytyy GTA San Andreaksesta.
P.S. Myös Jackson Browne on vetänyt kamaa. Jacksonin yhdessä Glen Freyn ja Gary Davisin kanssa kirjoittama Cocaine ilmestyi Running on Empty-levyllä, yllätys yllätys, vuonna 1977.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti