Noin seitsemän vuoden syyhyKun lyö soittimeen The Soundsin uuden Something To Die For -levyn, jo alkutahdeista asti on selvää, että Maja ja pojat eivät nyt tallaile ihan perinteisimpiä latuja. Mitä on tapahtunut sille uudesta aallosta ammentavalle ruotsalaiselle rock-bändille?
Jostain bändi on ainakin löytänyt aikakoneen. Levyn avaavat It's So Easy ja Dance With The Devil ovat nimittäin nykäisty suoraan 90-luvun alun dance-huumasta. Soundsiksi niillä veivaavan bändin tunnistaa vain Maja Ivarssonin äänestä. Pahimmillaan vertailukohdiksi mieleen nousevat esimerkiksi sellaiset takavuosien hittiorkesterit kuin E-Type ja Sash.
Pelottavaa? Jep. Toivotonta? Lähes.
Kun aikanaan Soundsiin Living In The American myötä tykästyi, vetosi juuri se remakka rock-poljento. Kun bändin myöhemmin näki livenä, valloitti se lopullisesti paikan sydämessä. Nyt suhteeni Majaan on ainakin jonkinmoisessa kriisissä. Ehkä pieni irtiotto voisi tehdä meille kummallekin hyvää. Maja ainakin näyttää menneen eteenpäin.
Löytyy levyltä kuitenkin pari makupalaa, jotka saavat uskomaan parempaan huomiseen. Ehkä emme sittenkään ole kasvaneet vielä peruuttamattomasti erilleen. Ironista kyllä, yksi isoimmista piristysruiskeista on toinen nainen, Diana. Dianassa kun on paljon sitä samaa kuin Majassa oli silloin joskus.
Eikä Majakaan vielä tunnu aivan vielä luopuneen toivosta. Sen verran vakuuttavasti hän huutelee Won't Them Let Us Apart. Lopun kehtolaulukin Wish You Were Here (ei sukua Pink Floydille eikä Ryan Adamsille) saa uskomaan, että välillämme on vielä jotain. Tai ehkä toivon turhaan. Ehkä nämä ovat Majan lopulliset jäähyväiset.
Mutta katsotaan nyt aluksi tämä kevät tahoillamme, mihin elämä kuljettaa. Palataan asiaan Ruisrockissa ja katsotaan sen jälkeen suhteemme tilaa. Jooko?
Loppulausuma:
Kun bändistä tulee tarpeeksi suosittu, se tajuaa, että voivat tehdä oikeastaan mitä vaan. Yleensä se ei johda hyvään lopputulokseen. Ei johtanut tälläkään kertaa.
Erityistä:
Tämä olisi varmaan pudonnut ysäridiskoissa ihan täysillä.
Jos et usko, tsekkaa itse Spotifysta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti