Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raconteurs. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Raconteurs. Näytä kaikki tekstit

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Levyarvostelu: Jack White - Blunderbuss


Ennen levyn julkistamista, Jack Whiten ensimmäistä soololevyä oli hehkutettu musiikkimedioissa kohtuudella. Itse suhtauduin kahden ensimmäisen singlebiisin jälkeen levyyn varauksella, nyt kun levy on pyörinyt soittimessa kolmisen kertaa, on ihana todeta olleensa väärässä ennakkoasenteidensa suhteen. Blunderbuss on Whiten paras levy yhdeksään vuoteen.



Blunderbussin ensimmäinen singlebiisi Sixteen Saltines on sitä tuttua ja turvallista soundia, mitä olemme tottuneet Whiten bändeiltä kuulemaan. Koko biisi lepää jämerän riffin varassa ja biisi itsessään olisi voinut olla oikeastaan millä tahansa the White Stripesin tai Racountersin viime vuosien levyistä. Kokonaisuutena kappale jätti kuitenkin jotenkin kylmäksi, monella tapaa se on ikäänkuin toistoa aiemmasta tuotannosta.

Seuraava single Love Interruption nostatti odotuksia, joita aiemmin ei edes oikeastaan ollut. Hienosti rakennetussa kappaleessa pääosaan nousee Whiten ja Ruby Amanfun harmoniat. Loistavasti tuotetussa biisissä, pienimmätkään nyanssit eivät jää huomaamatta. Nyt kun itse levy on lautasella, on mukava todeta, että Love Interruption kuvastaa Blunderbussin linjaa paremmin kuin ensimmäinen "maistiainen" levyltä.

Tietyllä tapaa Blunderbuss palaa Jack Whiten uran juurille, White Stripesin kolmen ensimmäisen levyn tunnelmaan, jotka ovat mielestäni monella tapaa mitattuna miehen tuotannon parasta antia. Älkää nyt käsittäkö väärin, ei niissä myöhemmissäkään tekemisessä varsinaisesti mitää vikaa ole, mutta ainakin tietynlaista itsensä toistamista.

Blunderbuss pitää sisällään kerrassaan loistavia biisejä garagerockin lähettiläältä, joista on todella vaikeaa nostaa yhtään kappaletta ylitse muiden. Blunderbuss on kokonaisuus, jonkalaista vastaavaa levyä ei Whitelta ole tullut ulos sitten Elephantin. Monella tapaa tulee mieleen, onko White pitänyt näitä mahtavia biisejä pöytälaatikossaan soolouraa silmälläpitäen?

Blunderbuss palauttaa tämän kyynisen musatoimittajan uskon Jack Whiten tekemisiin täysin.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

White Stripes in memoriam




Meg ja Jack White ilmoittivat aiemmin tänään White Stripesin hajoamisesta bändin nettisivuilla.

Ensimmäinen reaktioni oli: "mitä helvettiä?!?" Tovin ajateltuani asiaa uutinen ei varsinaisesti yllättänyt.

White Stripes on 14-vuotisen historiansa aikana nauttinut laajaa arvostusta sekä kriitikoiden ja fanien keskuudessa. Tästä kertoo myös Grammy -palkinnot levyistä Elephant 2003, Get Behind Me Satan 2005 ja Icky Thumb 2007. Kaikesta huolimatta Valkoraidat ovat mielestäni menneet musiikillisesti alaspäin järjestään. Elephantin tuomaa menestystä tietenkin oli hankala saavuttaa ja tämän jälkeen tulleet levyt jäivätkin auttamatta tuon klassikon varjoon.

Osa syy voi olla se että Jack White on viime vuosina omistanut aikaansa huomattavasti enemmän sooloprojekteilleen Dead Weatherin ja Raconteurssin parissa. Näin ollen miehen panostus Valkoraitojen levyjen suhteen jäi auttamatta sivuprojektien alle.

Hajoamisuutinen harmittaa, mutta vielä enemmän harmittaa se, että White Stripes keikka on jäänyt allekirjoittaneelta näkemättä.

Onneksi nyky musiikkibisneksessä comebackit ovat melkein taattuja. Sitä odotellessa...