Buena Vista Social Club on levy, joka vain tapahtui. Musiikkitaivaan tähdet olivat suotuisassa asennossa ja oikeat ihmiset kohtasivat oikeaan aikaan.
Buena Vista Social Club ei ole bändi ollenkaan. Se on kollektiivi kuubalaisia pitkän linjan muusikoita, joka 90-luvun lopulla yllättäen löi läpi kansainvälisesti lähes jokaisessa maapallon kolkassa. Vuoden 1997 albumi myi lähes kymmenen miljoonaa. Julkaisun jälkeen muusikoita vietiin hurjaa tahtia ympäri maailmaa. He esiintyivät muun muassa loppuunmyydyssä Carnegie Hallissa New Yorkissa. Muusikoista tehtiin myös Wim Wendersin ohjaama elokuva.
Buena Vista Social Club sai nimensä Havannassa ennen Fidel Castron valtakautta toimineen yökerhon mukaan, johon pääsivät vain tarkkaan valitut jäsenet sisään. Musiikkielämä oli varsin vilkasta Havannassa ennen vuoden 1959 vallankumousta.
Ryhmän alkuperäisenä liiderinä toiminut Desi Arnaz saavutti suosiota myös Kuuban ulkopuolella esiintyjänä ja näyttelijänä, mutta monet Kuuban parhaista soittajista eivät koskaan saaneet mahdollisuutta maansa rajojen ulkopuolella. Arnaz ei kuitenkaan ollut mukana 90-luvun projektissa, sillä hän kuoli jo 1986.
Jenkkikitaristi Ry Cooderilla oli merkittävä rooli 90-luvun Buena Vista Social Clubin kansainvälisessä menestyksessä. Aiemmin mies oli musiikillisilla matkoillaan tehnyt yhteistyötä mm. malilaisten muusikoiden kanssa. 1996 Cooder matkusti Kuubaan tekemään dokumenttia paikallisesta musiikkikulttuurista ja tapasi lukuisia alkuperäisiä Buena Vistassa soittaneita muusikoita, joista monet olivat jo 80-90-vuotiaita.
Useiden urat olivat tyssänneet Castron hallituksen alla ja elivät unohdettuina. Vallankumouksen jälkeen Kuubassa aloitettiin massiivinen kampanja, jossa suurin osa maan yökerhoista lopetettiin, koska ne edustivat paheellista elämäntapaa. Soittamista työttömiksi joutuneet muusikot eivät kuitenkaan koskaan jättäneet.
Cooder innostui vanhoista legendoista ja yhdessä Juan Marcos Gonzalesin kanssa he kasasivat Buena Vista Social Clubin. Cooder myös tuotti Buena Vista Social Clubin levyn. Lopputulos on huikea ja siitä todella kuulee vanhojen miesten soittamisen riemun. Levy on myös oiva aikamatka kuubalaisten yökerhojen kultakaudelle 50-luvun alussa.
Myös onnellisia sattumia levynteossa ilmeni. 50-luvun hitin De Camino a la Verada kävi laulamassa kappaleen alkuperäinen tekijä Ibrahim Ferrer. 72-vuotias Ferrer sattui olemaan päiväkävelyllä studion luona, hän kävi laulamassa biisin yhdellä otolla ja jatkoi tämän jälkeen kävelyään. (Voi olla, että stooria on vähän väritetty, mutta onko sillä väliä onko tarina totta?)
Levyä seurasi pitkä maailmankiertue, joka ulottui mm. Pori Jazziin. Levy myös pokkasi valtavan määrän erilaisia palkintoja. Uutta levyä ei kuitenkaan koskaan alettu tehdä. Ehkä hyvä niin. Carnegie Hallin keikka julkaistiin 2000-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti