Pearl Jam on eräs Seattlen grunge-skenen suurimmista nimistä yhdessä Nirvanan, Soundgardenin ja Alice In Chainsin kanssa. Monet Seattlen kultakauden grungebändeistä on kuopattu, mutta Pearl Jam on hengissä edelleen. Isoimpina syinä siihen lienee esimerkiksi Nirvanaa suurempi musiikillinen monipuolisuus ja muutenkin tervepäisempi asenne. Myöskään Eddie Vedderin mainiota laulutaitoa ei voi unohtaa. Vuonna 1990 perustettu bändi on 20-vuotisen uransa aikana julkaissut kaikkiaan yhdeksän studiolevyä.
Pearl Jamin syntyhistoria alkaa 80-luvun puolivälistä, jolloin Stone Gossard ja Jeff Ament soittivat Green River -nimisessä bändissä tietyntyyppistä esi-grungea, vaikka termistä ei tuohon aikaan ollutkaan vielä mitään tietoa.
Green River hajosi 1987 ja Gossard ja Ament liittyivät Malfunkshuniin, jonka laulajana oli Andrew Wood. Bändistä tuli Mother Love Bone. 80-luvun lopulla bändi levyttikin ja kiersi ahkerasti. Bändi ehti kuitenkin julkaista vain yhden levyn, Applen, ja senkin postuumisti. Wood nimittäin kuoli heroiinin yliannostukseen 1990.
Kaksikko kasasi uuden bändin, jonka kitaristiksi otettiin Mike McCready. Bändi levytti demon, jossa kannuja paukutti Soundgarden-rumpali Matt Cameron. Myöhemmin Pearl Jamin rumpalina vaikuttaneen Jack Ironsin kautta demo päätyi Eddie Vedderille, joka nauhoitti uudet lauluosuudet demoon. Vedder myös liittyi bändiin pian tämän jälkeen. Kun vielä Dave Krusen saatiin paukuttamaan kannuja, oli Pearl Jamin ensimmäinen kokoonpano valmis.
Pearl Jamiksi nimetty kokoonpano nauhoitti keväällä 1991 debyyttialbuminsa. Se julkaistiin vasta saman vuoden syksynä. Levy sai nimensä NBA-pelaaja Mookie Blaylockin pelinumeron mukaan. Levyn kappaleet ovat synkkiä ja aihepiirit liikkuvat epätoivon, yksinäisyyden ja itsemurhien alueella.
Debyyttialbumi Ten ei ollut heti ilmestyessään valtava hitti. Nirvanan lyötyä läpi massiivisesti myös Pearl Jam pääsi kaupallisille asemille ja suurempaan tietoisuuteen. Pearl Jam itse asiassa nousikin Nirvanaa suositummaksi bändiksi. Muihin grungen suurbändeihin verrattuna Pearl Jam on enemmän kallellaan klassiseen rockiin mm. Led Zeppeliniin ja Jimi Hendrixiin.
Pian Tenin ilmestymisen jälkeen Krusen lähti bändistä ja uudeksi rumpaliksi kokoonpanoon tuli Dave Abbruzzese. 1992 bändin suosio jatkoi kasvuaan. Teniltä soi lukuisia biisejä mm. Alive ja Even Flow radioasemilla ja MTV:lla. Ten pysyikin Billboardin listalla yli kaksi vuotta ja myi vaatimattomasti 13-kertaisesti platinaa. Menestys herätti närää grunge-piireissä ja Pearl Jamia haukuttiin sellout-bändiksi.
Vuoden 1993 Vs. jatkoi bändin menestystä. Levyn proamisessa ei käytetty singlejä eikä musiikkivideoita, mutta silti se ampaisi listojen kärkeen ja myi jälleen moninkertaisesti platinaa.
Pearl Jam kapinoi musiikkibisneksen lainalaisuuksia vastaan ja kiersi kiertueella isot hallit, joihin bändi olisi suosionsa puolesta kuulunut. Sen sijaan bändi soitti pienemmissä keikkapaikoissa mm. useilla kampuksilla. Bändillä oli myös kränää Ticketmasterin kanssa, joka painosti keikkapromoottoreita nostamaan keikkalippujen hintaa. Kiista johti lopulta siihen, että Pearl Jamin kesäkiertue peruuntui. Kesän aikana bändi levyttikin uutta materiaalia, jonka jälkeen Dave Abruzzese lähti bändistä ja tilalle tuli Red Hot Chili Peppersissäkin takonut Jack Irons.
Myös kolmosalbumi, vuoden 1994 lopulla ilmestynyt kolmosalbumi Vitalogy jatkoi menestystä. Se nousi Billboardin listalle sijalle 60, vaikka ensimmäisten viikkojen aikana levyä sai ainoastaan rajoitettuna vinyylipainoksena. Kun cd-painos julkaistiin, levy meni saman tien kärkeen.
1995 Pearl Jam lyöttäytyi yhteen grungen kummisedän Neil Youngin kanssa soittaen Niilon Mirror Ballilla. Eddie Vedderiä myös työllisti hänen vaimonsa Bethin bändi Hovercraft.
Vuotta myöhemmin seurasi seuraava varsinainen PJ-albumi No Code. Se oli vuosikymmenen alun levyjä kokeellisempi, eikä saavuttanut aiempien levyjen suosiota, vaikka kipusikin listojen kärkeen. Putoaminen listoilta tapahtui kuitenkin nopeasti, vaikka kriitikot levystä pitivätkin.
Sitä seurannut Yield oli paluu juurille, mutta myös Yield sai hieman nihkeän vastaanoton yleisön keskuudessa ja No Coden tavoin vain käväisi listojen kärkisijoilla. Levyä seuranneella kiertueella rumpujen taakse siirtyi ex-Soundgarden James Cameron, sillä Ironsin kunto ei kestänyt kiertämistä.
Vuosituhannen lopussa Pearl Jam nousi listoille yllättävällä coverilla, kun bändi teki uuden version J. Frank Wilsonin Last Kiss -biisistä. Alunperin se julkaistiin yhtenä seitsemästä singlestä, jota jaettiin vain Pearl Jamin fan clubilaisille. Fanien ja radioasemien painostuksesta singlestä tehtiin myös kaupallinen painos ja siitä tulikin valtavan suosittu.
2000-luku on ollut Pearl Jamille jälleen hyvää aikaa ja bändi onkin varsinkin kymmenvuotisjuhliensa jälkeen nauttinut lähes varauksetonta arvostusta. Vuosikymmen alkoi kuitenkin traagisesti, kun Binaural-levyä seuranneella kiertueella Roskilden festivaaleilla yhdeksän bändin fania rusentui kuoliaaksi.
Vuosituhannen alussa bändi päätti nauhoittaa jokaisen keikkansa ja tehdä virallisia bootlegeja faneille, jotta äänenlaatu olisi kunnollinen. Kiertämisen lisäksi aikaa on ollut myös pistää ulos harvinaisuuskokoelmaa, uudelleenjulkaisuja ja tukea John Kerryn vaalikampanjaa yhdessä mm. Neil Youngin ja Bruce Springsteenin kanssa. Lisäksi Eddie Vedder on tehnyt elokuvamusiikkia.
Pearl Jam on myös julkaissut 2000-luvulla levyjä tasaista tahtia. Riot Act (2002), Pearl Jam (2006) ja Back Spacer (2009) ovatkin lähes bändin vahvimpien levyjen tasoa, vaikka niillä ei hirveästi olekaan tekemistä 1990-luvun grungen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti