Keikalla: Foo Fighters @ Kalasatama 26.6.2011

Helsingin Kalasatama tarjosi oivallisen näyttämön juhannuksen päätteeksi, kun Foo Fighters heitti kolmannen Suomen keikkansa. Lavalla nähtiin myös Von Hertzen Brothers, Michael Monroe ja Biffy Clyro.

Isukki, tuo urbaanin betoniviidakon vanha Footos -fani näki suosikkinsa jo toista kertaa. Kun taas Ukkomies vanhuudestaan ja parkkiintuuneista mielipiteistään huolimatta, oli kuin untuvikko nähdessään bändin ensimmäistä kertaa ikinä. Mitäs Rokkivaarit olivat mieltä keikasta?

Isukki: No niin, Foo Fighters-neitsyys on nyt sitten mennyttä. Mitä jäi käteen?

Ukkomies: Pienen sulattelun jälkeen käteen jäi hyvä keikka. Kokonaisuus kipusi lopulta selvästi plussalle. Kannatti lähteä.
Mikä on fanin näkemys, miten Kalasatamassa nähty häppening vertautuu kolmen vuoden takaiseen Provinssiin tai dvd-taltiointeihin?

I: Jos nyt keskitytään vain Suomen visiitteihin, koska ne ovat konkreettisempia vertauskohtia. Foo Fightersin Provinssin keikka vuonna 2008 oli täysin eri asia. Silloin bändi nähtiin ensimmäistä kertaa kunnolla Suomessa, vaikkakin festariolosuhteissa. Silloin Foo:t soittivat pitkälti hitteihin perustuvan setin, höystettynä hyvällä jammailulla.
Kalasatamassa oli paljon samoja aineksia kuin edellisessä Suomen visiitissä ainoana erona oikeastaan oli se että uuden Wasting Light -levyn kappaleita soitettiin paljon ja n

äin ollen moni hyvä kappale menneisyydestä jäi soittamatta. Ainahan tätä itketään isojen bändien kohdalla, mutta voisi toisaalta ottaa myös sellaisen asenteen että Wasting Lightin biisejä tuskin näin paljon kuullaan seuraavan Suomen vierailun yhteydessä.

U: Eli et halua verrata Suomen keikkoja toisiinsa absoluuttisen paremmuuden mittarilla vai miten tämä on tulkittava?

I: No sanotaan näin, että kummaltakaan keikalta en lähtenyt maani myyneenä. Hyviä keikkoja kumpikin vaikeata näitä nyt on laittaa järjestykseen, koska kummassakin oli o

mat hetkensä.

U: Ensikertalaisen ei-fanin silmään näytti, että bändi oli alussa jähmeä. Biisit soitettiin läpi, mutta vasta muutaman biisin jälkeen tunnelma rentoutui. Sama koskee soundeja, jotka olivat alussa aika puuroiset ainakin miksauskopin sivustalla, jossa yleensä soundit ovat kohdallaan, ja basso jyräsi alleen osapuilleen kaiken. Enkä todellakaan ole mikään soundirunkkari noin yleisesti.
Mistähän moinen mahtoi johtua?

I: Jähmeyttä en allekirjoita. Keikan alku oli 90-prosenttisesti uuden levyn biisien varassa. Biisit soitettiin nopeasti läpi, se on totta. Mutta ainakin ne keikat mitä olen taltioinne

ista ja livenä nähnyt, Foo:t soittavat muutaman biisin putkeen ennen kuin alkaa se perus Grohlin show. Jos keikka olisi alusta alkaen stand up-komiikkaa ja soolorevittelyä, keikasta tulisi aika tylsä. Jokainen Foo Fighters -fani joka tietää mitä odottaa, jaksaa myös odottaa.

Soundit tosiaan olivat aika puuroa siinä kohdalla missä olimme. Siihen en osaa sanoa syytä.

U: No, ainakin ne paranivat keikan edetessä niin kuin mielestäni muutenkin keikka. Itse ainakin lämpenin vasta vajaan tunnin kohdalla. Ehkä sitten olisi alusta asti ollut fantastinen meininki, jos olisin kokenut uudetkin biisit jotenkin omikseni.

I: Joo, Wasting Light on sen verta tuore julkaisu etten itsekään ole vielä ehtinyt kappaleisiin mitään tunnesidettä perustamaan ja vaikea uskoa, että montaa kyseisen levyn

kappaleista tulee pysyväksi settilistaan, vaikka kyseessä onkin hyvä levy. Jos kelataan soitto puolta, niin pakko sanoa, että bändi on huikeassa vedossa ja etenkin on nostettava kitaristi Chris Shiflett esille.

U: Joo, kyllä bändi soittaa osaa. Andy, sulla olisi ollut Shiflettille käyttöä. Myös rumpali Taylor Hawkinsin työskentely vakuutti, vaikka Dave luonnollisesti eniten esillä olikin. Se, mikä jäi mietityttämään, että paremmilla biiseillä tai biisivalinnoilla keikka olisi voinut olla vielä kovempi. Nyt ainakin tällaiselle satunnaiskuulijalle kohokohdiksi muodostuivat coverit.

I: Kappalevalinnoista musiikkimediassa on bändiä kritisoitu ja kyllähän settilista koos

tui pitkälti uusista ralleista. Moni hyvä biisi jäi soittamatta esimerkiksi For All The Cows, minkä mielellään olisi taas kuullut, mutta mielestäni nyt tarjottiin erilaisia versioita tunnetuista kappaleista. Coverit on tietenkin speciaalia, mutta en nyt kohokohdiksi voi sanoa. Grohlin akustinen versio Wheelsistä oli sen sijaan yksi sellainen.

U: Se on totta. Muutenkin iisimmät vedot olivat hyviä. Tykkäsin. Vaikka nyt et haluakaan tehdä suoranaisia paremmuuusvertailuja tämän ja Provinssi-keikan välillä, vedä nyt keikka jotenkin yhteen.

I: Foo Fighters heitti Kalasatamassa suurimman keikkansa Suomessa, jossa oli myös paras tunnelma. Sitä luvattua neljättä visiittiä odotellessa, jolloin luvassa taas jotain muuta.

Konsertin avasi Bridge Burning, Foo Fightersin uuden levyn Wasting Light avausraita.

Dave Grohl heitti soolovetona Wheels:n, joka toimi huomattavasti paremmin akustisena live-vetona kuin studioversiona.

Toiseksi viimeisenä kappaleena kuultiin Queenin cover-biisi Tie Your Mother Down, joka sai kulisseissa riehuvan Michael Monroen hyppimään pois housuistaan.

Foo Fightersin biisilista Kalasatamassa 26.6.2011

1. Bridge Burning
2. Rope
3. The Pretender
4. My Hero
5. Learn to Fly
6. White Limo
7. Arlandria
8. Breakout
9. Cold Day in the Sun
10. Long Road to Ruin
11. Stacked Actors
12. Walk
13. Monkey Wrench
14. Let It Die
15. Generator
16. Wheels
17. Times Like These
18. Young Man Blues
19. This is a Call
20. All My Life
21. Skin and Bones
22. Best of You
23. Tie Your Mother Down
24. Everlong