Ihmiskoe

Tehdäänpä pieni ihmiskoe. Seuraavaksi eräs intohimoisesti Bruce Springsteeniin suhtautuva henkilö (that's me) laittaa Springsteenin tulevan levyn ensimmäisen singlen soimaan (ilmestyi tänään). Kuuntelen singlen viisi kertaa ja kirjaan alle tuntemukseni.

Here we go:

1. kuuntelukerta:

Ei kuulosta pahalta. Vähän on tuotannossakin enemmän ilmaa kuin Brendan O'Brienin aikana. Parinkymmenen sekunnin jälkeen alkaa tulla tuttuja Bruce-elementtejä mukaan. Runsaan minuutin jälkeen alkaa hymyilyttää. Kohta pääsee keikoille, JEE. Ai niin, tätä biisiä piti kuunnella. Kivasti se rullaa. Aika tukkoon tää on näköjään silti tuotettu. Mistähän muusta tässä lauletaan kuin We take care of our own...

2. kuuntelukerta:

Tää alku toimii oikeasti... Missä kohtaa mennään tukkoon? Eka säkeistö toimii ihan kivasti. From Chicago...-kohdassa näköjään, tässä on turhan paljon soittimia. Soundaa muuten varmaan aika komealta livenä, ja kun stadionillinen ihmisiä hoilaa We take care of our own...kukakohan tässä on paukuttamassa rumpuja...

3. kuuntelukerta:

Nyt kuuntelen niitä sanoja pelkästään. Okei, ei tässä nyt missään Thunder Road-kategoriassa painita, eipä Brucen sanoitukset viime vuosina kyllä ole yleisesti olleetkaan samaa tasoa tai samanlaisia kuin 70-luvulla. Ihan luontevaa jatkumoa nämä ovat 2000-luvun lyriikoille. Vähän mitään sanomaton olo näistä jää.

4. kuuntelukerta:

Paljon soundimaailmassa on kyllä tuttua, niin hyvässä kuin pahassakin. Koskettimet yms. ovat tuttua Brucea jostain kaukaa. Viulut ja yleinen soundimaailma Risingin jälkeistä Brucea. Clarencen mentävä aukko tässä on (torvisektio keikoille!). Voi kun tulisi se huhuttu torvisektio. We need more soul!

5. kuuntelukerta:

Ei tämä nyt huono ole. Edelleen rullaa ihan kivasti, mutta ei tämä nyt mikään klassikkokaan ole. Toivottavasti levyltä löytyy parempiakin biisejä. Toivottavasti tämä ei myöskään ole levyn ns. avainraita, jota pitää veivata väkisin joka keikalla (pahoin pelkään, että täytyy veivata). No jos se tarkoittaa Risingin tiputtamista joka keikan setistä, niin otetaan se vastaan. Sitä paitsi saksofoni/torvisektio saattaisi tässä(kin) tapauksessa pelastaa paljon.

Lopputulos:

Ihan ok biisi, mutta ei todellakaan mitään elämää suurempaa. Tämän perusteella veikkaan, että uudelta levyltä tulee löytymään taas pari rallia, jotka ovat hyviä ja, joita kuuntelee mielellään, mutta loppulevy jää pölyttymään hyllyyn (vrt. Magic). Siinä mielessä jatkaa parin viime levyn perinnettä, jossa levyn julkaisu on lähinnä syy lähteä keikoille.

P.S.

Huhuilevat tätä levyn kanneksi. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan tai sitten tarvitsee äkkiä hakea jotain kansitaiteen tekijän duunia...