sunnuntai 4. huhtikuuta 2010
Levyarvostelu: Lännen-Jukka - Polkabilly Rebels
Mies Mustissa: Terve Viltsu!
Daddy Cool: Hau Iltsu!
MM: Melko tiukka levy on käsissämme nyt. Vai yhdytkö minuun?
DC: KYL! Karjalaisen Jukka tuo Lännen-Jukka-trilogian päätökseen Polkabilly Rebels -levyllään. Millaisia tuntemuksia levyn avausraita Siantappolaulu sinussa Iltsu herättää?
MM: Kyllähän tällaiset vanhat trad.-rallit aina herättävät varsin lämpimiä tunteita sisälläni. Tässä levyssä on niin sanoakseni fiilis kohdallaan. Varmaan studiossakin ollut hauskaa tai ainakin siltä vaikuttaa.
Perinteikästä henkeä edustaa myös levyn paketointi. Ennen kaikkea se lämmittää mieltä, että tästä levystä tulee kuriositeettina ulos myös kasettipainos. Sillä ei ainakaan suuria rahoja tahkota.
DC: Ei tahkota ei... Jos levyä vertaa Lännen-Jukan kahteen aikaisempaan levyyn niin tavallaan ympyrä sulkeutuu... Eikö totta?
MM: Nimenomaan. Kaikissa kolmessa levyssä on tavallaan oma teemansa, jotka kuitenkin tukevat toisiaan. Jos ensimmäinen Lännen-Jukka ammensi banjoineen 1910-20-lukujen maisemasta, niin tämä levy tulee soundiltaan jonnekin noin 1950-luvulle. Melko rautaisen bändin on muuten jukka koonnut komppiryhmäksi
DC: Veli-Matti Järvenpää tuli jo tutuksi Paratiisin pojat -levyn myötä, mutta Karjalainen tosiaan haali enemmänkin porukkaa Polkabillylle. Allekirjoittanutta etenkin miellyttää Mitja Tuuralan läskiä läskimpi tapa läiskytellä kontrabassoa.
MM: Mitja nyt on muutenkin lähes jumala. Keskimäärin äijä on maailman toiseksi viilein basisti (heti paul simononin jälkeen).
Järvenpään, Tuuralan ja Tommi Vikstenin lisäksi Hopeinen veitsi -biisissä käy laulamassa Marjo Leinonen. HUH HUH mikä veto! Ihan mieletön! Nousee levyn kohokohtien joukkoon.
DC: Kyllä. Hopeinen veitsi on trilogian ensimmäinen kappale, jossa Jukka ei itse laula. Kaikessa käheydessään Marjon ääni luo tunnelman jossa on helppoa kuvitella itsensä 50-luvulle.
MM: Se on varmaan ihan looginen ratkaisu, kun laulun kertoja on nainen. Mutta Marjon ääni tosiaan sopii tuohon. sehän on vanha kansanlaulu jota Jii on hiukan käsitellyt.
Sama menettely on ollut käytössä New Orleansin tappelussa, jota tosin on käsitellyt Jingo Viitala. Ilmeisesti Jingo oli aika iso inspiraatio tälle levylle
DC: Jingon käsialaa on myös Wabash Cannonball, joka antaa melkein kantrahtavan ensivaikutelman muuten niin kansanlaulu-, roots- ja blues-pohjaisessa levyssä.
MM: Totta. Oikeastaan ainoa biisi, joka ei oikein minusta istu kokonaisuuteen on Vingelska-polkka. Siinä on jotain kovin ruotsalaista. Tulee mieleen joku juhannussalko jossain Keski-Skånessa.
DC: Helan Går! Jos Iltsu pitäisi joku kappale nostaa ylitse muiden... Hilkka Taskinen?
Itseäni miellytti kovasti Amasa Blues, jossa Jukan lauluala on aavistuksen verran korkeampi levyn muihin kappaleisiin verrattuna. Varsin kelvollinen blues-veisu.
MM: Amasa bluesissa on muuten samaa tyyliä kuin osassa karjalaisen electric sauna materiaalia
Mulla nousee oikeastaan kolme biisiä, Hilkka Taskinen, New Orleansin tappelu ja Piru laulunopettajana. Viimeinenhän on Jiin itsensä alusta asti tekemä, hämmentävän hyvin istuu taas kokonaisuuteen.
DC: Tähän lisättynä hopeinen veitsi.
MM: Faktaa.
DC: Mutta jos levyä tarkastellaan kokonaisuutena, mielestäni se jää ehkä hiukan epätasapainoon. Odotukset olivat osaltamme todella kovat aiempien levyjen jälkeen.
Rima oli korkealla...
MM: Joo, tämäkin on totta.. Polkabillyssa on kyllä kivasti uudistuttu sitten edellisten levyjen, mutta varsinkin ensimmäinen Lännen-Jukka-levy (2006) oli niin päräyttävä kokemus ja niin täysin erilainen, mitä pystyi odottamaan, odotukset ovat korkealla ja toisaalta sellaista yllätyksellisyyden efektiä ei pysty toistamaan.
Kokonaisuudessa parhaat biisit on todella kovia, mutta kuten sanoit tasapaino ei ole ehkä ihan kahden edellisen levyn tasolla.
Mutta koska bändissä on Electric Saunassakin (suomen paras bändi aikanaan, tämä ei ole mielipide vaan faktaa) soittaneet Viksten ja Tuurala, niin keikoista kyllä odotan tosi paljon.
DC: No kohtahan me se nähdään... Oma arvosanani menee Polkabillyn kohdalla kuitenkin ***½.
MM: Ahaa, käytämme siis tähtiarvostelua, hmm... On tylsää kompata, mutta jos kerran puolikkaita saa antaa niin annan kanssa 3 ja puoli.
Mielenkiintoista muuten nähdä mihin suuntaan jukka nyt lähtee kun on sanonut että siirtää Lännen-Jukan toistaiseksi telakalle. Äijällä on älyttömästi rohkeutta, kolme kertaa laittanut valtakunnan parhaan bändin telakalle, koska fiilis ei ole ollut kohdallaan.
DC: Eiköhän Jukalla ole melko lailla vapaat kädet itsensä toteuttamiseen mitä levy-yhtiöön tulee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Se suomenruotsalainen juhannustanssiraita ei saa multakaan ymmärrystä osakseen. Ihan kiva kappale, mut ei tarjoa... mitään. Hyvä konsepti levyarvosteluille teillä tässä, mut nyt luovuutta mukaan ja jotain muuta kuin tähtiä arvosteluvälineeksi!
VastaaPoista