Dady Cool: Kato iltsukka!
Mies Mustissa: Oho, Viltsukka! Mikä boogie?
DC: Ei paskempi, Erykah Badun uutuus pauhaa hypnoottisesti luureissa.
MM: Ei huono valinta. Itsekin olen ehtinyt pyöräyttää tuon tuoreen New Amerykah part kakkosen pari kertaa levylautasella. On jälleen melko tasalaatuisen laserlevyn tekaissut Eerika.
DC: Ei hassumman. On oivallinen jatkumo part ykköselle. Äänimaisemaltaan tulee kyllä Badun varhaisempi tuotanto mieleen.
MM: Joo. Ekaan osaan verrattuna tää on mun mielestä hiukan iisimpi. 4th world warissa oli hiukan enemmän groovea.
DC: Uus on ehdottomasti chillimpi ja ehkä aavistuksen enemmän soul-vaikutteita on kanssa. Mutta kyllä tästäkin groovea löytyy. Esimerkiksi Agitation-kappaleessa on mahtava poljento.
MM: Sellainen perussoulimpi kamahan on sitä Badun varhaisempaa tuotantoa. Agitationin poljento kyl toimii, mutta jos vertaa esim. part ykkösen The Celliin niin sellaista tuhdin rasvaista groovea ei tästä oikein löydy.
Ei se välttämättä huono juttu tietenkään ole. Ainakin soundi on yhtenäinen. Tuntuu, että tällä kertaa Erykahin ääni valuu biisien päällä tavallistakin hunajaisempana.
DC: Totta. Itsellä ainakin levyn loppua kohden tämä hunajamaisuus alkoi puuduttaa. Love ja You Loving Me kappaleet kaikessa siirappisuudessaan olivat voineet olla sijoitettuna kappalejärjestyksessä toisin... Nyt viljoa kohtasi armoton sokeriyliannostus.
MM: En tiedä johtuuko siitä, etten ole kuunnellut levyä vasta kuin muutaman kerran, mutta biiseistä ei ole oikein noussut sellaisia ehdottomia helmiä. Muudi on kyllä kohdallaan, mutta jotenkin tulee vähän sellainen classy hipin lob-baarin seinä mieleen kokonaisuudesta.
DC: Joo, mua vaivaa täysin sama... Ei Badun uusin missään nimessä huono ole, ehkä hieman tasapaksu kuitenkin.
MM: Nimenomaan. Kyllähän tämä hyvä lätty on, mutta se soljuu vähän turhankin vaivattomasti. Vähän olisi kaivannut soraa rattaisiin pyörimään. Jotain sellaista mistä olisi saanut kiinni. Sellainen nivusiin iskevä uuuhhhh-tunne puuttuu.
Mun mielestä Window Seatin videosta noussut kohu ei oo ihan tarpeeksi soraa.
DC: Joo ei missään nimessä. Mutta näin miehisestä näkökannasta mukava lisä se on. Siinä oli ainakin sitä nivusiin iskevää tunnetta.
MM: Toki. Mä olen kyllä nähnyt vaan sen sensuroidun version.
Mutta mikäs on Viltsun loppulausunto kolmella adjektiivilla?
DC: Letkeä, miellyttävä ja tasapaksu.
MM: Sanoisin itse, että hunajainen, soljuva, tapetinomainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti