My two cents: Ehkä se ei ollutkaan temppu

Asioita, joista on jo pitkään sanoa jotain osa 1

Ainakin tuttavapiirissäni Zen Café herätti elinaikanaan ristiriitaisia tunteita. Janan positiivisemmasta päästä taisi olla välinpitämättömyys. Monet eivät voineet sietää bändin melko monotonista lähestymiskulmaa musiikkiinsa.

Itse pidin Zen Cafésta valikoiden. Parhaimmillaan bändi oli melko hyvä ja karmeimmillaan todella turha. Festaribändinä Kahvila oli ensiluokkainen, sillä niitä hyviä biisejä riitti juuri sellaiseen festarirypistykseen. Lisäksi ennen Ukkomies-aikoja havaitsin, että monet nätit tytöt tykkäsivät bändin musiikista (tai ainakin etsiytyivät festarikeikoilla Sen Kahvilan eturiviin).

Kun siis Samuli Putron ensimmäinen soololevy Elämä on juhla ilmestyi pari vuotta sitten, en odottanut suuria. Mutta Putropa löi jauhot täysin suuhun. Mies myönsi itsekin, ettei bändissä soittaminen ollut ollut kivaa enää hetkeen ja sen soolomateriaalista kuulee.

Putro on kummallakin soololevyllään (Elämä on juhla ja Älä sammu aurinko) ollut vapautuneen ja rennon kuuloinen. Niilläkin biiseillä, joilla synkistellään perisuomalaiseen tapaan, se tehdään pilke silmäkulmassa.

Toinen uusi Putroon liittyvä ajatus on ollut rehellisyys. Putro ei edelleenkään ole mikään sanoittajamestari, mutta tarinoita hän osaa kertoa. Lisäksi Putro osaa luoda illuusion, jossa kuuntelija ainakin hetkeksi jää miettimään, missä kohtaa laulajan oma elämä ja fiktiivinen tarinankerronta leikkaavat toisiaan vai tuntuuko vaan siltä, että Putro laulaa itseironisesti itsestään...

...tai kenties vähemmän itseironisesti itsestään.

Yllä muuten yksi tämän vuosituhannen parhaista kotimaisista biiseistä, joka myös todistaa jälleen sen, että yksinkertainen on kaunista.

Ensimmäisellä levyllään Putro löi jauhot suuhun. Toista levyä jo tavallaan odotti, mutta suhtautui siihen varauksella "pystyykö se toistamaan temppunsa". Pystyi se. Kolmannen levyn (kun se joskus ilmestyy) on sitten oltava väistämättä floppi, koska nyt ainakin minulla on tiettyjä odotusarvoja. Tai sitten Putro on muutakin kuin tempuntekijä.

Torstaiduo: I Want You

Dylanin Bobin klassikko I Want You ilmestyi singlenä kesäkuussa 1966 hieman ennen Blonde on Blonde-levyä. I Want You on eräs Dylanin mittavan tuotannon suurista klassikoista.

I Want You on myös coveroitu lukemattomia kertoja. Levylle laulu on päätynyt muun muassa James Bluntin, Cherin ja Sophie B. Hawkinsin laulamana. Livenä muun muassa Bruce Springsteen on 70-luvulla esittänyt biisiä.

Dylan itse teki biisistä uuden version 80-luvun lopulla vähemmän kunniakkaassa yhteistyössään Grateful Deadin kanssa.

Viime aikoina kovasti hajoamassa ollut Kings of Leon julkaisi I Want Youn 2008 ilmestyneellä kaupallisella hittialbumillaan Only By Night. I Want Yousta ei hittiä tullut, mutta Sex on Fire ja Use Somebody sellaisia ilmeisesti olivat.

Levyltähän irrotettiin peräti kuusi singleä, mutta I Want You ei kuulunut niihin.

P.S. I Want You nimisen kappaleen on tehnyt myös Bon Jovi ja toki myös Beatles.

Jimi Tenor ja Plutonium 74 Albumiklassikot-kiertueelle

Suomalaisen musiikin outolinnut Jimi Tenor ja Plutonium 74 lyövät hynttyyt yhteen lokakuun Albumiklassikot-kiertueella. Molemmat esittävät uransa merkkipallun, Jimi Tenor yhdessä Ilkka Mattilan kanssa vuonna 1995 julkaistun Europan ja Plutonum 74 vuoden 2003 debyyttinsä Pasilasta Kallioon.

Jimi Tenor on työskennellyt viime aikoina aktiivisesti julkaisurintamalla mm. Tony Allenin ja Abdissa “Mamba” Assefan kanssa. Plutoniumit taas ovat julkaisseet 12” maxin Porkkana ja Nauris sekä työstäneet uutta, ensi vuonna julkaistavaa albumia.

Jimi Tenor plays Europa
Plutonium 74 plays Pasilasta Kallioon

ke 5.10. Tampere, Klubi
to 6.10 Helsinki, Tavastia
pe 7.10. Turku, Klubi

Viikon Spotify: Chuck Ragan - Covering Ground

Folk-punkin eturiviin kuuluvan Chuck Raganin uusi levy Covering Ground paukahtaa tänään hyvin varusteltujen levykauppojen hyllyille. Siksipä se on myös viikon Spotify-levy. (Muistakaa kuitenkin tukea myös niitä hyvän varustelutason omaavia kauppoja hankkimalla levy hyvin varusteltuun levyhyllyynne.)

Maailman toiseksi kovin Chuck ja maailman kovin puuseppä jatkaa aiemmilta levyiltä tutuilla linjoilla. Levytysstudiossa ovat piipahtaneet myös lahjakkaat herrat Frank Turner ja Brian Fallon. Eihän lopputulos siis voi olla huono. Eikä se itse asiassa olekaan.

Covering Ground löytyy täältä.

Viikon video: Michael Jackson - Thriller

Jacksonin vuoden 1982 levystä tuli kaikkien aikojen musiikillinen tapaus. Jotenkin sopivaa oli siis, että nimiraidan 1983 julkaistusta minielokuva-musiikkivideosta tuli myös yksi kaikkien aikojen tunnetuimpia videoita ja vaikutti suuresti musiikkivideoiden elokuvalliseen kerrontaan.

Thriller voitti aikanaan kaksi grammyä ja kolme MTV Music Award -palkintoa. Neljäs MTV-pysti tuli 1999, kun Thriller valittiin kaikkien aikojen musiikkivideoksi.

Video päätettiin tehdä, kun Jackson valitti Columbia-pomo Walter Yetnikoffille Thrillerin laskeneita myyntejä. Jackson oli vastahankainen tekemään levyn kolmas musiikkivideo nimiraidasta, mutta Jacksonin manageri Frank DiLeo sai käännettyä tähden pään.

Thrillerin ohjaajaksi kiinnitettiin Blues Brothersin ja Delta-jengin ohjaajana maineeseen noussut John Landis. Landis oli myös ohjannut 1981 kauhukomedian Ihmissusi Lontoossa, jonka tyyli on tunnistettavissa myös Thrillerissä.

Jackon tyttöystävää pätkässä näyttelee Ola Ray, joka oli Playboynkin sivuilla poseerannut 1980. Thrillerin lisäksi merkittäviä rooleja näyttelijä-mallille ei pahemmin siunautunut, vaikka Bevery Hills kyttä kakkosessa poikkeaakin. Pari kuukautta ennen Jacksonin kuolemaa Ray haastoi Jackon oikeuteen. Naisen mukaan Thrilleristä oli jäänyt royalteja maksamatta.

Torstaiduo: The River

PJ Harvey julkaisi The River -nimisen pianoballadin vuoden 1998 Is This Desire? -levyllä. Harveyn neljäs levy oli varsin yllättävä kauttaaltaan. Se syntyi olosuhteissa, joissa Harvey tietoisesti piti itsensä musiikkitrendeistä erillään ja teki musiikkia kaikessa hiljaisuudessa.

Is This Desire? onkin varsin rankka ja raskassoutuinen levy, jonka musiikki ei päästä kuuntelijaa helpolla. Sanoihin on ladattu paljon merkityksiä. River peilaa tässä mielessä hyvin koko levyä.

Bruce Springsteenin River on itselleni varsin merkityksellinen levy ja biisi. Lokakuussa 1980 ilmestynyt levy, kun vain muutaman päivän allekirjoittanutta nuorempi. Sitä sain kuulemma kuunnella useampaan kertaan jo muutaman viikon ikäisenä. Ehkä siis Bruce-faniuteeni on melko loogiset syyt.

Riveristä tuli myös yksi Brucen suurimmista hiteistä, mikä ei oikeastaan ole ihme. Biisiä on analysoitu paljon huomattavasti minua fiksumpien tahojen toimesta. Riverissä tiivistyy oivasti yleisemminkin yksi Brucen suosion suurimmista syistä. River on biisi, johon kenen tahansa on varsin helppo samaistua ainakin länsimaissa.

Vaikka ei olisikaan koskaan ajanut Maryn kanssa joelle veljeltä lainatulla autolla, Bruce laulaa kuulijalle tutuista asioista. Biisiin on kirjoitettu hämmästyttävällä tarkkuudella ihmisenä olemisen peruskysymyksiä: toiveita, unelmia ja pelkoja. Noihin perustunteisiin kuka tahansa voi samaistua riippumatta siitä millaista elämää elää.

Springsteen on aina ollut tarkkanäköinen ihmisyyden kuvaaja. Riverin kaltaiseen alastomuuteen hänkin on kuitenkin kyennyt vain harvoin. Lähelle samaa yltää Thunder Road.

Riverin kolmannesta säkeistöstä löytyy yksi rocklyriikan hienoimmista pätkistä. Se kyseenalaistaa kaiken oman kirjoittamisen tarpeellisuuden. Se on elämäni suurin pelko.

Now those memories come back to haunt me/they haunt me like a curse/is a dream a lie if it don't come true/or is it something worse.

P.S. The River -nimisen kappaleen ovat tehneet myös mm. Garth Brooks ja pop-punk-bändi Good Charlotte.

Kuukauden demo: syyskuu 2011

Puolisentoista vuotta sitten, kun tätä blogia pystyteltiin, naulasin henkiseen huoneen tauluuni muutamia pienimuotoisia tavoitteita ja haaveita. Yksi niistä oli tavalla tai toisella saada uusia bändejä tuotua yleisempään tietoisuuteen.

Nyt alkava kuukauden demo -sarja on pieni yritys siihen suuntaan. Eli joka kuukausi kuukauden alkupuolella on tarkoitus esitellä joku demon/ensimmäisen julkaisun kynnyksellä oleva bändi.

Jos haluat bändisi kuukauden demoksi, ota yhteyttä sähköpostilla. Osoite on siis turkurockcity@gmail.com (onnistuu myös tuosta oikealta).

-----------------

Katujen äänet

Aina silloin tällöin musiikkimaailmassa syntyy tukevasti menneestä ammentavia orkestereita. Vantaalainen Katujen äänet on yksi tällaisista bändeistä. Debyytti-ep:n viisi kappaletta kurkottavat määrätietoisesti 30 vuoden taakse suomalaisen uuden aallon kultaisiin vuosiin, aikaan jolloin Katujen äänteen viisikko ei vielä vaikuttanut tällä pallolla.

En tiedä, mistä pojat ovat herätyksensä saaneet, mutta vakuuttavaa jälkeä he tekevät valitsemallaan tiellä. Jos tämä olisi ilmestynyt 1970-80-lukujen taitteessa, se olisi luultavasti saavuttanut ainakin jonkinmoista suosiota.

Eikä tämä huono nytkään ole. Viiden biisin ep on yllättävän monipuolinen skaalaltaan. Jostain syystä Ratsia tulee orkesterista vahvasti mieleen, mutta myös muista saman aikakauden poppoista kuulee kaikuja. Parissa kohdassa bändi kuulostaa ikävän paljon Ripsipiirakalta, mutta onneksi halpahintainen teinipunk jää selvästi vähemmistöön levyllä.

Loppulausuma: Hyvältähän tämä kuulostaa. Ainoastaan se mietityttää, ovatko pojat 30 vuotta myöhässä. Toivomme, ettei eka demo jää parhaaksi.

HOX!!! Katujen ääniä voi kuunnella livenä huomenna 8. syyskuuta Helsingin Club Libertéssä, jossa on bändin EP:n julkkarikeikka.

Freddie Mercuryn syntymästä 65 vuotta

Tasan 65 vuotta sitten Sansibarilla syntyi Farrokh Bulsara, josta sittemmin tuli maailman kaikkien aikojen paras rock-laulaja Freddie Mercury. Mercuryn kuolemasta tulee marraskuussa kuluneeksi jo 20 vuotta, mutta kukaan ei ole päässyt lähellekään sitä mitä Freddie oli laulajana ja viihdyttäjänä.

Hyvää syntymäpäivää Freddie.



Kannattaa myös istua alas parikisi tunniksi ja tsekata Youtubesta Freddie Mercury - The Untold Story.

Hirviö elää!

Taannoin ounasteltiin vahvasti Sielun veljien klubikiertuetta, joka on nyt vahvasti varmistunut. Syyskiertueen päivämääriä alla.

25.11.2011 Lahti, Finlandiaklubi
26.11.2011 Hämeenlinna, Verkatehdas
28.11.2011 Tukholma, Kågebanan
01.12.2011 Jyväskylä, Lutakko
02.11.2011 Kuopio, Puijonsarvi
03.12.2011 Tampere, Pakkahuone
05.12.2011 Seinäjoki, Rytmikorjaamo
07.12.2011 Turku, Logomo
08.12.2011 Pori, Bar Kino
09.12.2011 Jämsä, Himos Areena
10.12.2011 Oulu, Club Teatria
11.12.2011 Joensuu, Kerubi
13.12.2011 Tallinna, Rockcafe
16.12.2011 Helsinki, Tavastia
17.12.2011 Helsinki, Tavastia

Viikon Spotify: The Nightwatchman - World Wide Rebel Songs

Tom Morellon kolmas The Nightwatchman aliaksena tekemä soololevy World Wide Rebel Songs jatkaa siitä mihin kaksi edellistä ovat jääneet. Kuten nimikin kertoo piikkiä heitetään nyky-yhteiskunnan suuntaan melko taukoamatta.

Ne joilta Morellon soolopuuhailu on jäänyt havaitsematta, mutta RATM ja Audioslave ovat tuttuja pumppuja, saattavat yllättyä. The Nightwatchman revittelee nimittäin kitarallaan hyvin maltillisesti. Sooloissaan Morello tukeutuu siihen protestilauluperinteeseen, jota häntä ennen ovat edustaneet mm. Pete Seeger, Woody Guthrie ja Bob Dylan. Kuitenkin musiikillisesti Morellon tekemisissä on vahva omaleimaisuus ja tunnistettavuus.

World Wide Rebel Songsia ei kannata jättää tsekkaamatta. Se onnistuu täältä.

Viikon video: Happoradio - Tavikset

Tasaisesti uraansa rakentaneen, ja viime vuosina suomirockin eturintamaan nousseen, Happoradion vuonna 2006 ilmestyneeltä kolmoslevyltä Vuosipäivä löytyy bändin suurimpiin hitteihin lukeutuva Tavikset, josta tehtiin myös hersyvän hauska musiikkivideo.

Videon konsepti perustuu amerikkalaiseen tosi-tv-formaattiin Cheaters, jossa (arvatenkin) palkatut näyttelijät tai dramatisoidut avioparit jäävät kiinni pettämisestä kameroiden edessä.

Tunnekuohut olivat sarjan parasta antia, mutta eipä jää Happoradion Petturit paljoa näyttelijäsuorituksissa jälkeen. Ja kuten aina esikuvassaan, myös tässä videossa syyllinen lopulta paljastuu. Antoisaa musiikkivideohetkeä.

Torstaiduo: Tähti

Don Huonojen kuudes levy Tähti ilmestyi vuonna 1999 ja oli pari vuotta aiemmin ilmestyneen megalevyn Hyvää yötä ja huomenta seuraaja. Levyltä irrotettiin neljä singleä, mutta Tähti ei ollut niiden joukossa.

Edellisen levyn giganttisen sukseen vetämänä Tähti myi hyvin. Yli 30 000 kopiota liikkunut levy oli myös Suomen virallisella listalla parin kuukauden ajan ja oli viikon kärjessäkin.

Suurena suomirock-fanina tunnettu Maija Vilkkumaa julkaisi vain muutama kuukausi Don Huonojen Tähden jälkeen omansa, kun Maijan debyyttialbumi Pitkä ihana leikki julkaistiin elokuussa 1999.

Vilkkumaan debyytti myi hyvin, sekin yli 30 000, vaikka megasuosion aika Maijalle koittikin vasta mylhemmin.