keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Luukku 14: Vuoden kotimaiset levyt by Ukkomies


1. Paula Vesala&Pekka Kuusisto - Kiestinki

Todellinen yllättäjä vuoden levyn paikalla. Kahden lahjakkaan ihmisen puolituntinen yhteistyö vaatii kuuntelijalta paljon, mutta palkitsee moninkertaisesti. Ai niin, Pekka on nero.


2. Michael Monroe - Sensory Overdrive

Erinomaisen katurocklevyn erinomaisen bändin kanssa puskeneen Monroen Sensory Overdrive on ehditty nostaa ulkomaita myöden vuoden kovimpien kiekkojen joukkoon. Kiekko on parasta Monroeta sitten Demolition 23:n.


3. Samuli Putro - Älä sammu aurinko

Tämän vuoden suuria oivalluksia oli se, että Zen Cafén keskinkertaisesta tuotannosta huolimatta Putro tekee omillaan laadukasta materiaalia. Miehen toisellekaan levylle ei varsinaisia huteja osunut.


4. Scandinavian Music Group - Manner

SMG:n toistaiseksi ehjin levykokonaisuus. Ei ihan samanlaisia täsmäiskuja kuin Missä olet Laila? -levyllä, mutta ei kauas jää. Folk on ihanaa, kesä on ihana ja Terhi on ihana.


5. Wedding Crashers - This Is What You Wanted

Edellisen kanssa viime keväänä kiertänytkin vantaalaistrio puski markkinoille vuoden komeimman debyytin. Vahva usko on siihen, ettei ilopopparit jää yhden levyn ihmeeksi.


6. Mirel Wagner - Mirel Wagner

Lähes yhtä hyvä kuin edellinenkin, mutta täysin toisesta ulottuvuudesta. Pakottaa kuuntelemaan uudelleen ja uudelleen.


7. Eppu Normaali - Mutala

Kultaan kurkottanut Eppu-albumi tarjoilee radioaalloilta tuntemattoman bändin. Uusia sovituksia tutuista ja vähän harvemminkin kuulluista kipaleista on mahdutettu tuplalevylle täydet 30.


8. Jerry Lindqvist - Rivertown

Huikeutta. Yksinkertaiset jutut ovat usein niitä parhaita.


9. Cry Bar - We Built This Ship

Tampereen pojat tuntevat pop-historian ja se kuuluu positiivisesti levyllä. Kuten edellisessäkin, tässäkin maltetaan pysyä tiukasti perusasioiden äärellä, which is nice. Propsit muuten bändin poikien näyttelijäsuorituksille.


10. Regina - Soita mulle

Hyvän levynhän Pykärin pariskunta on taas tehnyt, mutta vanhemman Reginan ystävänä tämän pureskelu on vähän kestänyt. Aluksi tuntui vähän "liian popilta". Mitä enemmän kuuntelee, sitä enemmän saumat ja epämiellyttävät särmät hioituvat.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti