torstai 20. syyskuuta 2012

Levyarvostelu: Disco Ensemble - Warriors



Ulvilasta maailmalle ponnistaneen Disco Ensemblen viides studioalbumi Warriors näkee päivänvalon huomenna. Uusi levy on jotain uutta, raikasta ja jopa odottamatonta. Se ei varsinaisesti sisällä Drop Dead Casanovan tyylisiä elämää suurempia hittejä, mutta sen kappaleet ovat takuuvarmaa DE-laatua. Warriorsilla Disco Ensemblen pojat osoittavat maailmalle, että he eivät pelkää uusiutua. Bändille on tullut lisää ikää ja se kuuluu sekä sävellyksissä, että äänimaailmassa.

Varoituksen sana; kyseessä on nyt perinteinen fanipoika-arvostelu. Tutustuin Disco Ensembleen Viper Ethicsin jälkimainingeissa joskus 2000-luvun alkupuoliskolla ja se kolahti heti. Vuonna 2005 ilmestynyt First Aid Kit olikin sitten jo läpimurtolevy. Ja perus hipsteriähän harmittaa, jos joku muukin alkaa kuunnella bändiä, joka pienissä piireissä tuntui niin kovin omalta. Noh, First Aid Kit on edelleen mielestäni paras albumi ikinä-missään-koskaan. Enkä orkesteria tietenkään hylännyt menestyksen tuulissa. Kymmeniä nähtyjä keikkoja, tuhansia kuunneltuja biisejä ja tässä sitä edelleen ollaan, tukevasti DE-veneessä. Eikä Warriors edelleenkään keikauta tätä venettä.


Kuin huomaamatta jo Warriorsin avaava Intro aiheuttaa väistämätöntä pään nykimistä. Eikä kyseessä olekaan varsinaisesti perinteinen intro, vaan kahden ja puolen minuutin mittainen fiilistelypätkä. Biisi. Osa yhdentoista kappaleen pituista Warriors-kokonaisuutta, jota seuraa debyytti-single Second Soul. Älkää kiitos verratko tätä kappaletta U2:n tuotantoon. Siinä EI ole kuultavissa U2-vaikutteita! Eihän...? Virallisessa videossakin on tyyliä enemmän kuin Bonon aurinkolaseissa.



Second Soulin jälkeen alkavat albumin parhaat hetket. Rauhallisesti rullaava Too Much Feeling, ehkä parhaiten "vanhaa" Disco Ensembleä edustava Eartha Kitt sekä menevä I´ve Seen The Future. Kahdessa viimeisessä painetaan jo sen verran kaasua, että ei ole vaikea kuvitella kesän 2013 Ruisrockin Niittylavaa ja sen edessä näiden kappaleiden tahtiin vellovaa ihmismassaa.

Albumin vedenjakana toimii With Every Step. Henkilökohtaisella tasolla Warriorsin kovin biisi ja paras sävellys. Kappale, jota ei tarvinnut montaa kertaa kuulla, kun se jo löysi paikkansa kaikkien aikojen DE-biisien joukosta. Se on rauhallinen, kyllä. Omalla tavallaan Warriorsin Headphones. Säkeistöt soljuvat eteenpäin rauhallisen aallokon lailla, mutta bridge ja kertosäe nostavat myrskyn. Ah, miten ihanaa. Miltei täydellistä.


Levyn jälkimmäinen puolisko ei aivan yllä alkupuolen tasolle. Hologram edustaa albumin iisimpää osastoa, ja Spade Is The Anti-Heart pääsee samaan kastiin Eartha Kittin kanssa. Se on levyn alkupuoliskon tyylinen kappale levyn loppupuoliskolla. Joku on ehkä pitänyt uhrata, että tasapaino säilyisi jollain tasolla. Tämä on toki vain yhden pienen ihmisen mielipide. 


Levyn loppuun saattavat kolme kappaletta, Chinese Sword, 1000 Years sekä Your Shadow eivät kutita kulkusia aivan samalla lailla kuin kahdeksan edellistä. Mistä lie johtuu? Ok biisejä toki, mutta kun kyseessä on Disco Ensemble, niin rima on asetettu kovin korkealle. Ehkä nekin sieltä löytyvät tulevaisuudessa.


Warriors on mahtava albumi. DE on siitä loistava yhtye, että heidän levynsä eivät toista itseään. Ei Warriors mikään First Aid Kit ole, mutta miksi olisikaan? Se on oiva jatkumo Magic Recoveriesille ja The Island of Disco Ensemblelle. Tuottaja Jukka Immonen on myös luonnollisesti tuonut oman lisämausteensa albumille. Kappaleet ovat jotenkin yksinkertaisempia ja rauhallisempia, eikä missään nimessä negatiivisessa mielessä. Luonnollista kehitystä. 


Lopuksi lyhyesti. Levyn parhaat kappaleet; Eartha Kitt, With Every Step ja Spade Is The Anti-Heart. Jokaisen Disco Ensemble -diggarin must-ostos, ja mahdollinen uusien kuuntelijoiden haalija. Pongot 9/10, Turku Rock City kiittää.


Disco Ensemble Turun Klubilla perjantaina 19.10. Tule katsastamaan uusien biisien live-isku. Poju on siellä, Isukista ja Ukkomiehestä en tiedä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti