Turku Rock City -blogiyhteisön perustajajäsenet Isukki ja Ukkomies ovat kovia The Gaslight Anthem -yhtyeen äänenkannattajia. Itselleni kyseinen New Jerseystä kotoisin oleva punkrock-orkesteri oli jäänyt kuitenkin jostain syystä tuntemattomaksi - aina tähän kesään saakka.
Blogiveljieni innoittamana olen toki aiemminkin kuunnellut yhtyettä. Vuonna 2010 American Slang -albumin ilmestyttyä kuuntelin levyn kerran tai kaksi läpi. Silloin se ei oikein iskenyt, enkä tiedä miksi.
Tänä kesänä tartuin jälleen tuumasta toimeen, ja aloin kuunnella The Gaslight Anthemin tuotantoa kokonaisvaltaisemmin. Ei, se ei johtunut uudesta Handwritten-levystä tai sen radiohittisinkku "45":stä. Radiota tulee tänä Spotify-aikakautena kuunneltua sen verran harvoin, että jotenkin bändi vain tuolta internetin syövereistä hyppäsi jälleen silmieni eteen ja päätin antaa sille uuden mahdollisuuden.
Tämän jälkeen homma karkasikin sitten aivan täysin lapasesta. Olen miltei kuukauden putkeen kuunnellut pelkkää The Gaslight Anthemia. Vuonna 2007 ilmestynyt debyyttilevy Sink or Swim on aivan tajuttoman kovaa kamaa, samoin kuin ns. läpimurtokiekko The '59 Sound vuodelta 2008. Taisin pari vuotta sitten vain valita väärän hetken tutustua yhtyeeseen, sillä kuukauden tasaisen intensiivikuuntelun jälkeen American Slang on edelleen jäänyt selkeästi kaukaisimmaksi Kaasuvalo-albumiksi.
Itselleni on jo nyt päivänselvää, että The Gaslight Anthemin keulahahmo Brian Fallon on yksi aikakautemme kovimmista biisinikkareista. Miehellä on kyky kirjoittaa romanttisia ja arkirealistisia lyriikoita, joissa on kuitenkin kyse paljon enemmästä kuin ainoastaan perinteisestä poika ja tyttö -siirapista. Luonnollisesti auto- ja prätkämies laulaa myös moottorinjylinästä ja öljynhajusta, jotka eivät itselleni niin läheisiä aihepiirejä ole. Annetaan se kuitenkin anteeksi, koska sen verran tarttuvia melodioita osaa mies sanojensa ympärille rakentaa.
Olen tietysti tässä ajassa löytänyt jo omat suosikkikappaleenikin bändin tuotannosta. The Gaslight Anthemin yksi valttikorteista on kappaleiden monipuolisuus. Levyt eivät ole pelkkää räimettä tai herkistelyä, vaan ne sisältävät tasaisesti molempia elementtejä. Tässä tämänhetkiset suosikkini molemmista ääripäistä.
Kaasuvalaistumiseni tuoksinassa olen tottakai tilannut levyt sekä paidat, ja sosiaalinen media on spämmätty täyteen linkkejä The Gaslight Anthemin biiseistä ja videoista. Asiaan kuuluu tietysti myös Isukin ja Ukkomiehen piikittely aiheesta, että jos Pojulle nyt jotain yhtyettä suosittelee niin se alkaa todennäköisesti fanittaa sitä ihan täysillä sitten puolentoista vuoden kuluttua. Mutta ihmiset, antakaa anteeksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti