Olipa kerran 2000-luvulla brittipop-vaikutteista ammentanut suomalaisbändi Brightboy, josta vuonna 2011 jalostui suomen kielellä operoiva Isoveli.
Bändi keräsi ensisinglellään Tanssi tai kuole taannoin blogosfäärissä hyväksyviä arvioita. Single oli lupaava, mutta koko väripalettia on käytetty vasta helmikuussa ilmestyneellä 2012-levyllä.
Usein on hieman arveluttavaa, kun härmäläisorkesteri kokee Jamaikan kutsuhuudon ja alkaa tunkea musiikkiinsa Karibia-vaikutteita. Varsin riemastuttavaa on kuitenkin silloin, kun keitos toimii. Isovelin musiikkiin torvet sopivat mainiosti. Rahavaltakunta tarjoilee tukevinta ska-poljentoa, jota pohjoisella kansallamme on ollut tarjota tällä vuosituhannella.
Jamaika-soundista huolimatta bändin juuret ovat tukevasti Euroopassa. Brittipop kuuluu edelleen siellä täällä, mutta yhtälailla Isoveli kurkottaa suomalaiseen musiikkiperinteeseen. Isoveli onnistuu yhdistämään monia suomalaisen indien hyviä puolia ja kuulostamaan silti omaleimaiselta. Soundimaailma tuo aika usein mieleen Pariisin kevään ensimmäisen levyn ja tekstit esimerkiksi varhaisen Egotripin. Toisaalta bändi flirttailee ajoittain rikollisen härskisti 1990-luvun elektrosoundien ja kotimaisen iskelmäperinteen kanssa.
Rumpali Eero Alasuutarin tekemät tekstit ovat tiukasti kiinni tässä ajassa. Usein perussävy on ihmettelevä tai kyseenalaistava. Tässä mielessä Isoveli kiinnittyy suomalaiseen protestilaulujatkumoon ja viittaa toisaalta myös Karibian suuntaan.
Loppulausuma:
Takuuvarma jalanliikauttaja indie-diskoissa ainakin parin kuukauden ajan.
Erityistä:
Harvoin ovat Suomi ja ska löytäneet toisensa näin onnistuneesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti