Turku Rock City istahti Down By The Laiturissa Suomen suosituimman rock-bändin keikkabussiin. Millainen tulee olemaan Apulannan seuraava albumi ja millaisia DBTL-muistoja yhtyeellä on?
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
Haastattelussa: Apulanta
Turku Rock City istahti Down By The Laiturissa Suomen suosituimman rock-bändin keikkabussiin. Millainen tulee olemaan Apulannan seuraava albumi ja millaisia DBTL-muistoja yhtyeellä on?
Keikalla: Sweatmaster @ Indie-iltamat 2011
Vaikka Kakkahätä -77, No Shame ja muut lauantain indie-iltamien esiintyjät hoitivat ruutunsa mallikelpoisesti (No Shame hehkutti osuuttaan jopa kaikkien aikojen keikkanaan), ei kenellekään ollut epäselvää, miksi Klubi oli loppuunmyyty. Tämä oli Sweatmasterin, "Indie-iltamien house bandin", ilta hyvien ystävien seurassa.
80 minuutin jäähyväiset hoidettiin niin kuin Sweatmaster homman parhaimmillaan osasi. Kaasu painettiin pohjaan ensimmäisestä biisistä lähtien, eikä sitä höllätty koko aikana. Korupuheita ei kuultu, mitä nyt pari kertaa Sasu tai Mikko muisti mainita, että tämä nyt on se viimeinen keikka.
Myös yleisö ymmärsi tilanteen ja otti viimeisestä rypistyksestä kaiken irti. Crowdsurfing, moshpit and all that good rock'n'roll stuff koettiin hikisessä Klubissa.
Monet, minä mukaan lukien, ovat ihmetelleet, miksi Sweatmaster oikeastaan lopettaa. Bändi kun tuntuu olevan vähintään yhtä kovassa tikissä kuin ekan demon aikoihin. Myös jäähyväiskeikan setti osoitti bändin olevan edelleen luomisvoimainen. Setti sisälsi makupaloja koko uran varrelta. Encoreissa kuultiin jopa yksi täysin uusi biisi, joka kuulemma oli valmistunut viime tiistaina. Se ei erottunut muusta materiaalista mitenkään huonompana.
Toisaalta Sweatmasterin päätöstä on helppo ymmärtää ja kunnioittaa. Kun elämässä on muita prioriteetteja, jotka ajavat bändin edelle, letku on syytä nykäistä seinästä. Maailmassa on liikaa esimerkkejä niistä tapauksista, jolloin ei ole tajuttu lopettaa ajoissa. It's better to burn out than fade away.
Kun viimeisen kumarruksen aika tuli ja Show Must Go On paukahti soimaan, tiesi että se oli tässä. Väitän Sweatmasterin olevan sellainen bändi, jolta ei tarvitse/kannata comebackeja odottaa. Homma sai ansaitsemansa päätöksen. Kiitos bändille menneistä vuosista. Onneksi on ne levyt, joita voi kuunnella hymy huulilla.
80 minuutin jäähyväiset hoidettiin niin kuin Sweatmaster homman parhaimmillaan osasi. Kaasu painettiin pohjaan ensimmäisestä biisistä lähtien, eikä sitä höllätty koko aikana. Korupuheita ei kuultu, mitä nyt pari kertaa Sasu tai Mikko muisti mainita, että tämä nyt on se viimeinen keikka.
Myös yleisö ymmärsi tilanteen ja otti viimeisestä rypistyksestä kaiken irti. Crowdsurfing, moshpit and all that good rock'n'roll stuff koettiin hikisessä Klubissa.
Monet, minä mukaan lukien, ovat ihmetelleet, miksi Sweatmaster oikeastaan lopettaa. Bändi kun tuntuu olevan vähintään yhtä kovassa tikissä kuin ekan demon aikoihin. Myös jäähyväiskeikan setti osoitti bändin olevan edelleen luomisvoimainen. Setti sisälsi makupaloja koko uran varrelta. Encoreissa kuultiin jopa yksi täysin uusi biisi, joka kuulemma oli valmistunut viime tiistaina. Se ei erottunut muusta materiaalista mitenkään huonompana.
Toisaalta Sweatmasterin päätöstä on helppo ymmärtää ja kunnioittaa. Kun elämässä on muita prioriteetteja, jotka ajavat bändin edelle, letku on syytä nykäistä seinästä. Maailmassa on liikaa esimerkkejä niistä tapauksista, jolloin ei ole tajuttu lopettaa ajoissa. It's better to burn out than fade away.
Kun viimeisen kumarruksen aika tuli ja Show Must Go On paukahti soimaan, tiesi että se oli tässä. Väitän Sweatmasterin olevan sellainen bändi, jolta ei tarvitse/kannata comebackeja odottaa. Homma sai ansaitsemansa päätöksen. Kiitos bändille menneistä vuosista. Onneksi on ne levyt, joita voi kuunnella hymy huulilla.
lauantai 30. heinäkuuta 2011
Haastattelussa: M.A.Numminen
Keikalla: Sir Elwoodin hiljaiset värit @ DBTL 2011
Turun kaupunginteatteri täyttyi äärimmilleen keski-ikäisistä keskiolutjatsin ystävistä perjantai-iltana, kun Sir Elwoodin hiljaiset värit saapui kaupunkiin. Loppuunmyyty katsomo todistikin varsin hyvän keikan, jota myös yleisö arvosti.
Keikkasetti koostui pitkälti 20 vuotta sitten julkaistun ensilevyn Varjoissa vapaan maailman biiseistä. Elokuussa julkaistaan Sir Elwoodin uusi levy, joka kattaa viime keväänä nauhoitetun konsertin, jossa debyyttilevy soitettiin kokonaisuudessaan 20 vuotta myöhemmin -teemalla. Perjantai-ilta antoi hyvää osviittaa tulevasta julkaisusta.
Debyyttilevyn biisien väleihin oli ripoteltu valikoituja tarinoita bändin muusta katalogista, joista monet biisit olivat saatettu uuteen uskoon soitin- tai sovitusratkaisuihin. Yhdeksi setin kohokohdista muodostuikin Juha Lehden ja pianisti Junnu Saaresahon duona esittämä Viimeisellä rannalla. Alla kaksikon työnäyte kesäkuun puolesta välistä Ilosaarirockista.
Kaupunginteatterin estradilla esiintyi perjantaina hyväntuulinen ja totutun vähäeleinen yhtye. Joidenkin bändien juttu on se, ettei sirkustemppuja tehdä, eikä niille ole tarvetta. Elwoodit kuuluvat tähän joukkoon. Biisit ja vahvat tarinat kuljettivat iltaa sujuvasti eteenpäin.
Elwoodeilla onkin harvinainen kyky rakentaa settejä, joissa jokainen pala loksahtaa saumatta paikalleen. Paljon "pakollistakin" materiaalia jäi soittamatta, mutta se ei oikeastaan lopulta haitannut.
Vajaan puolitoistatuntisen jälkeen yleisö osoitti seisaaltaan suosiota, kun viimeiset sävelet olivat hävinneet ilmaan. Bändikin hymyili kollektiivisen leveästi kumartaessaan yleisölleen viimeisen kerran.
Keikkasetti koostui pitkälti 20 vuotta sitten julkaistun ensilevyn Varjoissa vapaan maailman biiseistä. Elokuussa julkaistaan Sir Elwoodin uusi levy, joka kattaa viime keväänä nauhoitetun konsertin, jossa debyyttilevy soitettiin kokonaisuudessaan 20 vuotta myöhemmin -teemalla. Perjantai-ilta antoi hyvää osviittaa tulevasta julkaisusta.
Debyyttilevyn biisien väleihin oli ripoteltu valikoituja tarinoita bändin muusta katalogista, joista monet biisit olivat saatettu uuteen uskoon soitin- tai sovitusratkaisuihin. Yhdeksi setin kohokohdista muodostuikin Juha Lehden ja pianisti Junnu Saaresahon duona esittämä Viimeisellä rannalla. Alla kaksikon työnäyte kesäkuun puolesta välistä Ilosaarirockista.
Kaupunginteatterin estradilla esiintyi perjantaina hyväntuulinen ja totutun vähäeleinen yhtye. Joidenkin bändien juttu on se, ettei sirkustemppuja tehdä, eikä niille ole tarvetta. Elwoodit kuuluvat tähän joukkoon. Biisit ja vahvat tarinat kuljettivat iltaa sujuvasti eteenpäin.
Elwoodeilla onkin harvinainen kyky rakentaa settejä, joissa jokainen pala loksahtaa saumatta paikalleen. Paljon "pakollistakin" materiaalia jäi soittamatta, mutta se ei oikeastaan lopulta haitannut.
Vajaan puolitoistatuntisen jälkeen yleisö osoitti seisaaltaan suosiota, kun viimeiset sävelet olivat hävinneet ilmaan. Bändikin hymyili kollektiivisen leveästi kumartaessaan yleisölleen viimeisen kerran.
DBTL Tänään: Lauantai
Lauantaina on DBTL:ssä vielä paljon kaikkea mielenkiintoista. Kotiteollisuus, Martti Servo & Napander, Felix Zenger feat. Tommy Lindgren & Petteri Sariola.TRC-toimitus suosittelee kuitenkin lähtemään klubeille. Sosiksen Punk By The Laiturissa nähdään Anal Thunder, Hero Dishonest, Mugshot ja One Hidden Frame.
Klubilla vuorostaan on No Sheme, Kakkahätä -77, Sur-rur,
Yleislakko ja viimeisen keikan ikinä heittävä Sweatmaster. Tätä ei kannata jättää väliin.
perjantai 29. heinäkuuta 2011
Haastattelussa: Kari Peitsamo
Keskiviikkona Linnateatterin Yksinäisten illassa esiintyi Kari Peitsamo. Juuri ennen keikkaa annetussa haastattelussa selviää mm. mitä tapahtui, kun Peitsamo ja Kotiteollisuuden Jouni Hynynen tapasivat ensi kerran.
Haastattelussa: Jyrki 69/The 69 Eyes
The 69 Eyes heitti eilen Turun Apollossa akustisen DBTL-keikan. Bändin laulaja Jyrki 69 kertoi Turku Rock Citylle tunnelmiaan ennen keikkaa. Haastattelun aikana puhuttiin myös mm. seuraavasta The 69 Eyes -levystä.
Viikon video: Biffy Clyro - Many of Horror
Skottilainen Biffy Clyro on Suomessa aivan liian vähälle huomiolle jäänyt rock-bändi. Joka tapauksessa yhtye on vieraillut tuhansien järvien maassa jo seitsemästi. Viimeisin vierailu oli kuluvan vuoden kesäkuussa Foo Fightersin lämmittelijänä.Biffy Clyroa johtaa yksi 2000-luvun karismaattisimmista keulahahmoista, Simon Neil. Tämä parrakas, skottiaksenttia sylkevä ja kitaraansa kaulan korkeudella roikottava mies on todellinen rock-tähti. Bändin tuotanto sisältää niin paljon helmiä, että Turku Rock City kehoittaa kaikkia asiaan vihkiytymättömiä tutustumaan Biffyn levyihin pikapikaa.
Yksi Biffy Clyron mestariteoksista on nimeltään Many of Horror. Live-esiintymisistä koostetut musiikkivideot ovat yleensä perushuttua, mutta tässä on sitä jotain. Many of Horrorin musiikkivideo on niin tyylikkäästi toteutettu ja biisi niin kaunis, että videota katsellessa voi melkein kuvitella olevansa itse paikan päällä ja aistia tunnelman. Nauttikaa, ihmiset.
Warner Bros ei diggaa videon upottamisesta, joten katso video tästä!
DBTL: haastattelussa - Juha Lehti/Sir Elwoodin hiljaiset värit
Sir Elwoodin hiljaiset värit nousee perjantaina DBTL:ssä täyden katsomon eteen Turun kaupunginteatterissa. Alla olevista haastatteluista selviää mm. se, miten Juha Lehti suhtautuu nykyään bändin 20 vuotta sitten levyttämään debyyttilevyyn ja miten kiireinen kesä on bändiltä mennyt.
Juha Lehti haastattelu osa 2 by Turku Rock Cty
DBTL Tänään: Perjantai
DBTL- aukeaa tänään klo. 16.45 kun Ratface kipuaa the Alueen lauteille. Päivän aikana nähdään mm. Jätkäjätkät, Mirel Wagner ja Magenta Skycode. Perheen pienemmille ohjelmaa myös tarjolla Seikkailupuistossa, jossa Gommi ja Pommi pomppivat kumipallon lailla luoksesi näin.Illan päättelee pääteltalla Apulanta klo. 24.00. Klubeilla tosin on ohjelmaa yön pikkutunneille asti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)