Keikalla: Sweatmaster @ Indie-iltamat 2011

Vaikka Kakkahätä -77, No Shame ja muut lauantain indie-iltamien esiintyjät hoitivat ruutunsa mallikelpoisesti (No Shame hehkutti osuuttaan jopa kaikkien aikojen keikkanaan), ei kenellekään ollut epäselvää, miksi Klubi oli loppuunmyyty. Tämä oli Sweatmasterin, "Indie-iltamien house bandin", ilta hyvien ystävien seurassa.



80 minuutin jäähyväiset hoidettiin niin kuin Sweatmaster homman parhaimmillaan osasi. Kaasu painettiin pohjaan ensimmäisestä biisistä lähtien, eikä sitä höllätty koko aikana. Korupuheita ei kuultu, mitä nyt pari kertaa Sasu tai Mikko muisti mainita, että tämä nyt on se viimeinen keikka.

Myös yleisö ymmärsi tilanteen ja otti viimeisestä rypistyksestä kaiken irti. Crowdsurfing, moshpit and all that good rock'n'roll stuff koettiin hikisessä Klubissa.

Monet, minä mukaan lukien, ovat ihmetelleet, miksi Sweatmaster oikeastaan lopettaa. Bändi kun tuntuu olevan vähintään yhtä kovassa tikissä kuin ekan demon aikoihin. Myös jäähyväiskeikan setti osoitti bändin olevan edelleen luomisvoimainen. Setti sisälsi makupaloja koko uran varrelta. Encoreissa kuultiin jopa yksi täysin uusi biisi, joka kuulemma oli valmistunut viime tiistaina. Se ei erottunut muusta materiaalista mitenkään huonompana.

Toisaalta Sweatmasterin päätöstä on helppo ymmärtää ja kunnioittaa. Kun elämässä on muita prioriteetteja, jotka ajavat bändin edelle, letku on syytä nykäistä seinästä. Maailmassa on liikaa esimerkkejä niistä tapauksista, jolloin ei ole tajuttu lopettaa ajoissa. It's better to burn out than fade away.

Kun viimeisen kumarruksen aika tuli ja Show Must Go On paukahti soimaan, tiesi että se oli tässä. Väitän Sweatmasterin olevan sellainen bändi, jolta ei tarvitse/kannata comebackeja odottaa. Homma sai ansaitsemansa päätöksen. Kiitos bändille menneistä vuosista. Onneksi on ne levyt, joita voi kuunnella hymy huulilla.