Levyarvostelu: Kakka-Hätä 77 - Huoltoasemalle unohdettu mies

Neljä vuotta siitä olikin jo kulunut. Nimittäin Kakka-Hätä 77:n edellisestä albumista. Kakkahätä tappaa- ja WTC räjähtää -EP:t yhdeksi lätyksi yhdistänyt Totaalinen kakkahätä nosti Kakkiksen Suomi-punkin eturiviin ja kasvatti kulttibändin suosiota kovalla kädellä. Kakkoslevy Huoltoasemalle unohdettu mies jatkaa tasan siitä, mihin edellisellä levyllä jäätiin.

Huoltoasemalle unohdettu mies sisältää 16 rehellistä punk-rallia. Kaikki biisit ovat lähtöisin laulajakitaristi Teemu Bergmanin kynästä, lukuunottamatta SIG-cover Vuosisadan rakkaustarinaa. Kyseinen kappale kuullaan niin usein bändin keikoilla, että sen paikka albumilla on täysin oikeutettu.



Sävellykset ovat tuttua Kakka-Hätää, eikä yhtye ole selvästikään alkanut turhaan muuttaa hyväksi havaittua linjaansa. Tarttuvat melodiat yhdistettynä Bergmanin sanoituksiin viinasta, huumeista sekä paskasta maailmasta ovat se keitos, jossa Kakka-Hätä 77:n nerokkuus piilee.



Neljä vuotta edellisestä täyspitkästä julkaisusta tarkoittaa luonnollisesti sitä, että levyn biisit on tehty hivenen pitemmän aikavälin aikana. Tästä johtuen Huoltoasemalle unohdettu mies sisältää monia kappaleita, joita on jo pitempään voinut kuulla yhtyeen keikoilla. Näihin kuuluvat ainakin levyn kovimpiin vetoihin kuuluvat Me ollaan KH-77 ja Kemiallinen toppatakki.



Kakka-Hätä 77:n kakkosalbumi ja ns. ensimmäinen todellinen levy on eheä kokonaisuus. Se sisältää useita huomionarvoisia raitoja, mutta ainakin rumpali Mirkon laulama Tuttipullonimijä, ja päätösbiisi Yritän katsoo huomiseen on syytä nostaa jalustalle. Huoltoasemalle unohdettu mies on satavarmasti yksi kuluvan vuoden parhaista punk-levyistä ja sen avulla Kakka-Hätä 77 vankistaa yhä tukevammin paikkaansa Suomi-punkin johtoryhmässä.