Sunnuntailive: Pearl Jam @ Spectrum 2009

Uudessa sunnuntailive-sarjassa kaivamme netin syövereistä keikkoja, jotka on syytä tsekata. Ensimmäisessä osassa kolmen vuoden takainen Pearl Jam -keikka Philadelphiasta. Kuvanlaatu ei tietenkään ole paras mahdollinen, mutta kyllä tässä fiilikseen pääsee kesän keikkoja odotellessa.



P.S. Muistakaa illalla tsekata Siekkareiden Tavastian keikka. Telkkari siis auki kakkoselta klo 22.35.

Viikon video: Frank Turner - Balthazar, Impresario (Wembley Arena)

Tämän viikon videonosto ei ole perinteinen musiikkivideo. Frank Turner räjäytti Webleyn huhtikuun puolessa välissä ja viikon video osuu miehen harjoituksiin ennen kyseistä keikkaa. Yksinkertaisessa videossa ei kuvakulmilla kikkailla, tärkeintä on vain kappale ja fiilis jonka tyhjä areena luo.

Ruisrockin uusi Louna-lava tarjoaa nousevia kykyjä

6.-8. heinäkuuta Turun Ruissalossa juhlittavan Ruisrockin Louna-lavan ohjelma on julkistettu. Uusi lava tarjoaa kiinnostavan kattauksen kotimaan nousevia kykyjä ja tulevaisuuden lupauksia rockin, popin ja hip hopin saralta. Mukana on vasta esikoislevynsä julkaisevia artisteja, mutta myös pidemmän linjan tekijöitä tuoreella twistillä.

 Perjantaina lavalle nousee kansainvälisestikin noteerattu turkulaisyhtye Burning Hearts ylistetyn ”Extinctions” -kakkosalbuminsa kera, indie-mausteilla höystettyä nuorta suomirockia tahkoava Vuoden tulokas Emma -ehdokkaanakin ollut Pasa sekä sumuista poppia ja surisevaa rockia soittava, alkuvuoden ylistetyimpiin debyytteihin lukeutuvan ”Paper Trees” -albumin julkaissut Black Twig.

 Lauantaina festarikansaa viihdyttävät ”Laululeija”- ja ”Ryyppy”-hiteillään juurevaan suuntaan RnB-soundista siirtynyt ja kesällä uuden albumin julkaiseva Stig, vuoden parhaaksi albumiksikin nostetun, väkevän ”Mother”-esikoisensa alkuvuonna julkaissut Antero Lindgren, elokuussa debyyttialbuminsa julkaiseva nuori indierock-yhtye Stockers! sekä viihdyttävistä livekeikoistaan tunnettu pitkän linjan rap-kaksikko Ruudolf & Karri Koira, jotka työstävät Karri Koiran odotettua soolodebyyttiä.

 Sunnuntaina lavan valloittavat Suomen tämän hetken lupaavimmaksi artistiksi nostettu, ”Globe”-debyyttinsä toukokuussa julkaiseva räppäri Gracias, live-keikoillaan Suomen ja maailmaakin valloittanut, ”Healing Music” -debyyttialbuminsa toukokuussa julkaiseva elektroduo Zebra &Snake sekä Joensuu 1685 -yhtyeen keulamiehenä tunnettu, soolourallaan samaa intensiivistä linjaa jatkava Mikko Joensuu.
 

Kaikki Louna-lavan esiintyjät:

Stig, Burning Hearts, Gracias, Zebra & Snake, Ruudolf & Karri Koira, Antero Lindgren, Stockers!, Mikko Joensuu, Pasa ja Black Twig

Anal Thunder juhlavuoden kunniaksi rasismin vastaiselle kiertueelle

Anal Thunder lähtee 15-vuotisen olemassaolon kunniaksi pienelle kiertoajelulle eteläisessä Suomessa. Teemana tulevalla minirundilla on rasismin vastaisuus ja kiertueelle on saatu mukaan useiden punk-bändien lisäksi myös räppäreitä. Turun Klubilla Anal Thunderin lisäksi soittaa Dwyers, Ronskibiitti ja Ratface


 ANAL THUNDER 15 YEARS -worldwide bulletin- 


When girls crowding the backstage are mostly younger than your band you suddenly realize that 15 years is actually quite a long time. We know that you normal people have to die someday and that we're privileged to live forever. Being Rock 'n Roll Gods has some heavy responsibilities. That's why we promise to play more lousy shows you can dislike and record some more songs you can look down your nose. 


Live fast & diarrhea! 


Tampere, Klubi to 17.5. liput 10/12 e, K18 
 Ratface
 Rad Natas
 Laineen Kasperi ja Palava Kaupunki
 Anal Thunder

Helsinki, Nosturi pe 18.5. 14 e, S/K18
Ratface
Laineen Kasperi ja Palava Kaupunki
Anal Thunder
SMC Lähiörotat Pelle & Mela-duo
+ DJ's Njassa&Lord Fatty & Special Guests
miniramppi by Vans skeittaajille

Turku, Klubi la 19.5. liput 10/12 e, K18 
Ratface
Ronskibiitti
Dwyers
Anal Thunder

Haastattelussa: Devil Box

Turkulainen Devil Box julkaisi tammikuussa debyyttialbuminsa The Thing at the End. Kahden miehen intohimoinen suhde slidekitarointiin on tallentunut mainioksi kokonaisuudeksi. Täysin instrumentaali levy vie mielen hypnoottisella tavalla vaeltelemaan jonnekin kauas.



Kuuntele Devil Boxin Antti Alangon haastattelu alta:

Levyarvostelu: Lucero - Women and Work

Luceron edellisestä levystä 1372 Overton Parkista ehti vierähtää kolme vuotta. Tänä vuonna julkaistu Women & Work jatkaa pitkälti siitä mihin edeltäjänsä jäi. Women and work nojaa vahvasti southern rockiin ja AOR:n



 Aikuistuneet ex-punkkarit ovat uudelle Women&Work -levylle saaneet mahdutettua tutut torvisektiot, joka sinäänsä alkaa olla jo pientä toistoa, mutta eteenpäinkin on menty. Hyvin tuotetun levyn pianoraidat tuovat ajoittain mieleen Tom Waitsin varhaisen tuotannon.



Se missä Women&Work tekee poikkeuksen Luceron aiempaan tuotantoon, on se että tätä levyä on selkeästi myös mietitty kokonaisuutena. Hyvin erilaiset kappaleet on saatu nivoutumaan kierosti miellyttävällä tavalla yhteen.



Virkistävää on myös huomata ettei Ben Nicholsin lyriikoiden rustaamistaidot ole ajan myötä edelleenkään ruostuneet mihinkään.

Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut levy täytti kaikki sille ladatut odotukset.

Viikon Spotify: The Blackwater Fever - Sweet Misery

Viikon Spotifyna on Aussiduo The Blackwater Fever ja heidän debyyttialbuminsa Sweet Misery vuodelta 2008. Vasta viime vuosina läpilyöntinsä tehneet kaverukset, julkaisivat toisen levynsä viime vuonna. Raakaan garageblues-rockiin nojaava musiikkityyli tuo mieleen Seasick Steven, mutta myös Queens of the Stoneagen piirteitä tässä on havaittavissa. Etenkin laulaja Shane Hicksin soundi muistuttaa paljon Josh Hommen lakoonista mumisemista.

RSD 2012 oli ja meni - Mitä jäi käteen?

Tämän vuotinen Record Store Day tarjosi jälleen keräilijöille mielenkiintoisia herkkuja. Rock Cityn Isukki ja Ukkomies etukäteen latasivat odotuksensa Folk-Punkin pioneereihin ja Ukkomies myös Pomon RSD-julkaisuun. Nyt kun huumasta on toivuttu ja pankkitili on tyhjennetty, on aika pohtia minkälainen tapahtuma vuoden 2012 Record Store Day oli ja mitä jäi käteen.

Isukki: Jos käydään ihan levy levyltä läpi nämä mitä tassuista löytyy?

Ukkomies: Uusiin upeisiin tiloihin avatun Turun 8Raidan RSD-valikoimasta napsahti laukkuun Horrible Crowesin I Witnessed a Crime -seiska sekä Jaakko&Jay-duon seiska sekä tuo yllä mainittu Bruce. Paljon muutakin olisi ollut tarjolla, mutta enempään ei rahat juuri nyt antaneet myöden. Levyalttarilla uhrattujen joukkoon kuului muun muassa Clashin London Calling -seiska, joka toivottavasti kuitenkin löysi hyvään kotiin. Lisäksi pieni pettymys oli, että Dave Hausen seiska ei ollut päätynyt pohjoiseen maahamme asti.

U: No niin. Ensimmäisenä siis Horrible Crowesin seiska, jolta löytyy Elsie-levylläkin julkaistut I Witnessed a Crime ja Blood Loss. Mikä fiilis seiskasta?

I: Tässä kohtaa varmaan todettava olevansa yllättänyt, kun tätä seiskaa emme alun perin odottaneet. I Witnessed a Crime ei koskaan ole kuulunut mun suosikkibiiseihin Kurjilta Variksilta. Ei mitään mullistavaa mutta kivaltahan tämä näyttää hyllyssä vai mitä?

U: Totta joo, mutta kokonaisuutena oli pieni pettymys, että tämä valikoitui RSD-julkaisuksi. Tavallaan olisi toivonut, että seiskalle olisi päätynyt julkaisemattomia biisejä tai muita harvinaisuuksia.

I: "Kurjiltahan" tuli toinenkin RSD-julkaisu, mutta valitettavasti kyseistä seiskaa ei Turkuun eksynyt. Siinä olisi ainakin ollut tarjolla liveä. Brian Fallon on aiemmin keskittynyt tarjoamaan faneille eksklusiivista materiaalia seiskoissa ja siksi tämä julkaisu jää ornamentiksi.

U: Toisena poimintana sitten aina varman suosikkiduo Jaakko&Jayn komealla kannella varustettu seiska. Herättikö tuntemuksia Isukissa?

I: Ei tästä voi kuin tykätä. Seiskaan on rypistetty kuusi kappaletta äärimmäisen tiukkaa folk-punk tykitystä. Tässähän odotusarvo vain nousee tulevaa levyä kohtaan. Vai miten Ukkomies asian näki käytettyään levyä soittimessa?

U: Kyllähän runsaaseen 12 minuuttiin oli taas puristettu aika lailla kaikkein olennaisin. Jotenkin tämä kaksikko on aina ollut parhaimmillaan tällaisissa hikisissä ja lyhyissä rypistyksissä, kun ei tarvitse yrittää tehdä tasapainoista levykokonaisuutta.

U: Rocky Ground on Springsteenin Record Store Day -julkaisuista tylsimpiä, koska tällä kertaa varsinaista harvinaisuus-kamaa ei mahtunut mukaan. Seiskan A-puolella on Wrecking Ball -levyn hyviin biiseihin lukeutuva Rocky Ground. B-puolella on loppuvuodesta 2010 Asbury Parkissa pidetyltä Carousel-minikeikalta faniklassikko The Promise. B-puolen suurin arvo on siinä, ettei kyseisen keikan matskua ole aiemmin ollut saatavilla virallisesti audiona. Triviatietona mainittakoon, että tuo joulukuussa 2010 ollut keikka oli viimeinen E Street Band -keikka, jolla lavalla oli myös Clarence Clemons. Alla on tarjolla Rocky Ground -seiskan b-puolelle päätynyt veto Promisesta.



I: Record Store Day on nyt tältä vuodelta ohi, miten näet tämän vuoden tarjonnan?

U: Tarjontaahan listoilla oli kyllä yllin kyllin. Ainakin toistaiseksi päivä on vuosi vuodelta paisunut, mikä on kiva asia. Kuitenkin peräänkuuluttaisin edelleen enemmän sitä eksklusiivista materiaalia julkaisuissa.

Levyarvostelu: Jack White - Blunderbuss

Ennen levyn julkistamista, Jack Whiten ensimmäistä soololevyä oli hehkutettu musiikkimedioissa kohtuudella. Itse suhtauduin kahden ensimmäisen singlebiisin jälkeen levyyn varauksella, nyt kun levy on pyörinyt soittimessa kolmisen kertaa, on ihana todeta olleensa väärässä ennakkoasenteidensa suhteen. Blunderbuss on Whiten paras levy yhdeksään vuoteen.



Blunderbussin ensimmäinen singlebiisi Sixteen Saltines on sitä tuttua ja turvallista soundia, mitä olemme tottuneet Whiten bändeiltä kuulemaan. Koko biisi lepää jämerän riffin varassa ja biisi itsessään olisi voinut olla oikeastaan millä tahansa the White Stripesin tai Racountersin viime vuosien levyistä. Kokonaisuutena kappale jätti kuitenkin jotenkin kylmäksi, monella tapaa se on ikäänkuin toistoa aiemmasta tuotannosta.

Seuraava single Love Interruption nostatti odotuksia, joita aiemmin ei edes oikeastaan ollut. Hienosti rakennetussa kappaleessa pääosaan nousee Whiten ja Ruby Amanfun harmoniat. Loistavasti tuotetussa biisissä, pienimmätkään nyanssit eivät jää huomaamatta. Nyt kun itse levy on lautasella, on mukava todeta, että Love Interruption kuvastaa Blunderbussin linjaa paremmin kuin ensimmäinen "maistiainen" levyltä.

Tietyllä tapaa Blunderbuss palaa Jack Whiten uran juurille, White Stripesin kolmen ensimmäisen levyn tunnelmaan, jotka ovat mielestäni monella tapaa mitattuna miehen tuotannon parasta antia. Älkää nyt käsittäkö väärin, ei niissä myöhemmissäkään tekemisessä varsinaisesti mitää vikaa ole, mutta ainakin tietynlaista itsensä toistamista.

Blunderbuss pitää sisällään kerrassaan loistavia biisejä garagerockin lähettiläältä, joista on todella vaikeaa nostaa yhtään kappaletta ylitse muiden. Blunderbuss on kokonaisuus, jonkalaista vastaavaa levyä ei Whitelta ole tullut ulos sitten Elephantin. Monella tapaa tulee mieleen, onko White pitänyt näitä mahtavia biisejä pöytälaatikossaan soolouraa silmälläpitäen?

Blunderbuss palauttaa tämän kyynisen musatoimittajan uskon Jack Whiten tekemisiin täysin.

Levon Helm 1940-2012

The Band-rumpali Mark Lavon "Levon" Helmin kuolema ei ollut millään tapaa yllätyksellinen, kun viikatemies 19. huhtikuuta kylässä kävi. Helm oli sairastanut syöpää jo pitkään ja pari päivää sitten Helmin tytär kertoi julkisuudessa syövän edenneen viimeiseen vaiheeseensa. Helm olisi täyttänyt toukokuun lopussa 72 vuotta.

Helm oli Bandissa mukana sen alkuvaiheista lähtien, vaikka Dylan-yhteistyövuosien aikana kuluikin pari vuotta, ettei Helm Bandiin kuulunut. Mies kuitenkin palasi kokoonpanoon ja oli mukana koko Bandin elinkaaren Music from Big Pinkistä Martin Scorsesen ohjaamaan The Last Waltziin. Helm oli mukana myös Bandin 1990-luvun comeback-vuosien aikaan

Bandin lopetettua Helm nähtiin monissa mielenkiintoisissa yhteistyökuvioissa muun muassa mainiossa Ringo Starin All-Starr-kokoonpanossa ja Jorma Kaukosen soololevyllä. Helm teki myös omia soololevyään. Electric Dirt -levy kiskaisi jopa Grammyn 2010.

Viikon video: The Horrible Crowes – Ladykiller

Gaslight Anthem taustaryhmineen on näköjään innostunut tosissaan musta-valkoisten videoiden tekemisestä. Brian Fallonin ja kitarateknikko Ian Perkinsin Horrible Crowes jatkaa American Slangista tutulla linjalla mitä värimaailmaan tulee. Ja kuten TRC:n ulkoasusta voikin päätellä musta-valkoinen estetiikka vaan miellyttää silmää blogosfäärin tällä laidalla.

Videon on ohjannut kokenut musiikkivideomies Kevin Custer. Miehen CV:stä löytyy yhteistyötä muun muassa sellaisten bändien kuin Flogging Molly ja Overkill kanssa. Ja onhan mies ohjannut Gaslight Anthemiakin Great Expectationsin ja The 59 Soundin verran.

Ladykiller on sinänsä varsin yksinkertainen video, mutta simppeli on jälleen kerran kaunista. Kävisi vaikka kenkämainoksesta. Kyllä tätä katsoessa kelpaa odotella sitä pääbändin lähikuukausina ilmestyvää uutta levyä.

Yournalistilta odotettu esikoinen

Turkulainen supertrio Yournalist julkaisi esikoisalbuminsa Horror And Terror eilen. Odotettu debyytti on kuultu menneellä viikolla sekä YleX:n Viikon albumina että Rumban virallisessa ennakkosoitossa. Levyltä löytyy kolmetoista genrerajoja rikkovaa kappaletta, joissa rock kohtaa popin ja häpeilemätön hyväntuulisuus pöyhkeät progevaikutteet.



Yhtye on tuottanut itse esikoisensa, jolta on julkaistu tähän mennessä single C'mon People. Kansainvälisestä loppusilauksesta on kiittäminen yhtyeen musiikista innostunutta kalifornialaista huippumiksaajaa Sylvia Massya, joka on aiemmin työskennellyt mm. Toolin ja Princen kanssa. Albumi äänitettiin Turun saaristossa metsästysmökissä, jossa huipputekniikka oli korvattava hillittömällä asenteella. Leirielämä mökkimaisemissa ilman ulkopuolista tuottajaa olisi saattanut helposti saada toisenlaisia käänteitä, mutta intiimeistä olosuhteista jalostui kun jalostuikin puolessa vuodessa kokonaisuus, joka näyttää ja kuulostaa Yournalistilta - huutaa lujaa, tulee lähelle ja pakottaa tanssimaan.

Yhtye syntyi puolivahingossa vuonna 2009 samoissa maisemissa kuin esikoislevynsä Turun saaristossa, kun veljekset ja ystävykset Oskari Ruohonen (laulu, kitara), Santeri Ruohonen (basso) ja Mikko M. Koskinen (rummut) päättivät viettää viattoman mökkiviikonlopun. Tuloksena oli tusina kappaleita ja bändi. Nyt Yournalist yhtyy iloisin mielin levyttävien artistien joukkoon ja tekee sanojensa mukaan progressiivista populäärimusiikkia ennakkoluulottomille ihmisille, jotka ovat kyllästyneet tylsyyteen.



Aiemmin yhtye on julkaissut kiitetyn ja kehutun EP:n nimeltä Slippery And Infected, jonka myötä Rumban nosti trion vuoden 2012 Tulevaisuuden Tusinaan. Albumin julkaisee uusi indieyhtiö Drink Tonight Records. Varaslähdöllä keikkabussiinsa hypänneen trion matka jatkuu lauantaina 21.4. Turussa, muut kiertuepäivät löytyvät alta. Levynjulkaisua juhlitaan virallisesti Helsingissä 19. toukokuuta, mihin mennessä yhtye toivoo yleisön ehtineen opetella laulamaan uusien biisien mukana.


Yournalist tien päällä: 


La 21.4. Turku, Dynamo
La 28.4. Kuopio, Henry's Pub
Pe 4.5. Forssa, Blue Pool
Ke 9.5. Helsinki, Kampin tori
La 19.5. Helsinki, Bar Loose
La 26.5. Turku, Cosmic Comic Cafe
Ke 30.5. Tampere, Yo-talo
Pe 1.6. Oulu, 45 Special
La 2.6. Kokkola, West Coast Biljard Bar

Kirjakorneri: Kotiteollisuus.com - Vittuilua jo vuodesta 2001

Ennenkuin tehdään yhtään mitään, otetaan kirjasta yksi ote "kirjailijan" lukemana...

Jouni Hynysen työstämään ja Jari Sinkkosen kuvittamaan Kotiteollisuus.com -Vittuilua jo vuodesta 2001 -kirjaan on koottu Kotiteollisuuden ja fanien välinen kirjeenvaihto viimeisen kymmenen vuoden ajalta. CMX:hän ehti tietyllä tämän konseptin toteuttaa ensin Encyclopedia Idiotica -kirjalla ja nyt on Kotiteollisuuden vuoro.

Ensireaktioni oli että Kotiteollisuus rahastaa faneilla keskinkertaisella kirjalla, mutta asia ei olekaan näin yksiselitteinen. Hynynen on nähnyt vaivaa ja työstänyt yli kymmenvuotisen Risut ja ruusut -palstan annin toimivaksi kokonaisuudeksi. Ei jokainen kirjassa oleva vittuilu ole mitenkään timanttinen, mutta nauramatta tätä kokonaisuutta ei voi lukea.

Kuuntele Jouni Hynysen mietteet kirjasta, jos uskallat...

Jouni Hynynen osa 1:

Jouni Hynynen osa 2:

Viikon Spotify: Justin Townes Earle - Nothing's Gonna Change the Way You Feel About Me Now

Viikon Spotifyna on Justin Townes Earlen uran viides levy Nothing's Gonna Change the Way You Feel About Me Now. Nashvillestä ponnistava singer-songwriter on kuin tuulahdus menneistä ajoista, ja miehen levyjä kuunnellessa onkin vaikea kuvitella, että tämä musiikki on tuoretta.

Niille joille mies on tuntematon niin tiedoksi, että Justin on toisen lahjakkaan muusikon Steve Earlen poika, joka on saanut toisen nimensä legendaarisen Townes van Zantin mukaan. Justin Townes Earlen äänessä on samoja piirteitä kuin isänsä äänessä, mutta kyllähän tästä myös Van Morrison tulee aika monella tapaa myös mieleen.

Nimihirviö Nothin's Gonna Change the Way You Feel About Me Now on kaikenkaikkiaan yksi vuoden parhaimmista tyylilajinsa levyistä. Allekirjoittaneelle oli myös melkoinen yllätys miten lahjakas tekstien kirjoittaja nuorempi Earle on. Suosittelen levyä nautittavaksi yön pikkutunteina lasillisen kanssa.

Ennenkuin otat levyn kuunteluun, niin kannattaa tsekata myös levyn traileri alta.

Viikon Video: Hanni El Khatib - You Rascal You

Aiemmin tällä viikolla Viikon Spotifynä oli uusi tuttavuus, jatketaan samalla hyväksi havaitulla linjalla... Viikon Videona on viime vuonna debyyttialbuminsa Will the Guns Come Out julkaissut Hanni El Khatib ja tältä levyltä ensimmäinen single You Rascal You. Musiikkivideo on yksinkertainen ja varsinaisesti ei nyt mitään suuria tunteita herätä. Videon avainsana on mystisyys ja jännät Michael Mannin elokuvista tutut kuvakulmat. Aika ilmaan tuo musiikkivideo muuten jää. Mutta ottaen huomioon biisin keston, ei tuohon nyt mitään syvällistä tarinaa olisi saanutkaan.

Itse biisi voisi olla Black Keyssin tai Jack Whiten pöytälaatikosta, sen verran hyvin näiden kahden artistin vaikutteet ovat Hanni El Khatibin tuotannosta kuultavissa. Mutta ei kappaletta ainakaan tehottomuudesta voi syyttää. 30-luvun bluessia mukaillen runsaaseen kahteen minuuttiin saa ympättyä kaiken oleellisen.

Vevon mahdollisten ongelmien takia videon voi tsekata myös täältä.

Levyarvostelu: Isoveli - 2012

Olipa kerran 2000-luvulla brittipop-vaikutteista ammentanut suomalaisbändi Brightboy, josta vuonna 2011 jalostui suomen kielellä operoiva Isoveli.

Bändi keräsi ensisinglellään Tanssi tai kuole taannoin blogosfäärissä hyväksyviä arvioita. Single oli lupaava, mutta koko väripalettia on käytetty vasta helmikuussa ilmestyneellä 2012-levyllä.

Usein on hieman arveluttavaa, kun härmäläisorkesteri kokee Jamaikan kutsuhuudon ja alkaa tunkea musiikkiinsa Karibia-vaikutteita. Varsin riemastuttavaa on kuitenkin silloin, kun keitos toimii. Isovelin musiikkiin torvet sopivat mainiosti. Rahavaltakunta tarjoilee tukevinta ska-poljentoa, jota pohjoisella kansallamme on ollut tarjota tällä vuosituhannella.

Jamaika-soundista huolimatta bändin juuret ovat tukevasti Euroopassa. Brittipop kuuluu edelleen siellä täällä, mutta yhtälailla Isoveli kurkottaa suomalaiseen musiikkiperinteeseen. Isoveli onnistuu yhdistämään monia suomalaisen indien hyviä puolia ja kuulostamaan silti omaleimaiselta. Soundimaailma tuo aika usein mieleen Pariisin kevään ensimmäisen levyn ja tekstit esimerkiksi varhaisen Egotripin. Toisaalta bändi flirttailee ajoittain rikollisen härskisti 1990-luvun elektrosoundien ja kotimaisen iskelmäperinteen kanssa.

Rumpali Eero Alasuutarin tekemät tekstit ovat tiukasti kiinni tässä ajassa. Usein perussävy on ihmettelevä tai kyseenalaistava. Tässä mielessä Isoveli kiinnittyy suomalaiseen protestilaulujatkumoon ja viittaa toisaalta myös Karibian suuntaan.

Loppulausuma:

Takuuvarma jalanliikauttaja indie-diskoissa ainakin parin kuukauden ajan.

Erityistä:

Harvoin ovat Suomi ja ska löytäneet toisensa näin onnistuneesti.

Kirjakorneri: Herra Ylpön sydän

Lähtökohtaisesti tämän opukseen käteen saatuani, en oikein tiennyt, miten tähän pitäisi suhtautua. Onko Herra Ylppö todellakin jo saavuttanut sen aseman kotimaisessa populaarikulttuurissa, että hänestä on aiheellista kirjoittaa elämäkerta? Ensireaktioni oli lähinnä: "MIKSI NYT?!"

Kun tästä ennakkoasetelmasta pääsi yli ja antoi Teppo Vapauden sanojen viedä, niin yllätys oli positiivinen. Elämänmakuinen ja ylipäätään erilainen elämäkerta jaksaa pitää mielenkiinnon yllä loppuun asti.

Vapaus itse on kertonut ystävystyneen kirjan teon yhteydessä Herra Ylpön kanssa ja se on lienee ollut väistämätöntä. Vapaus on seurannut Ylppöä kiertueella nauhoittaen suurin piirtein kaikki keskustelut, sekoilut yms. Tämän ansiosta kirjassa päästään pintaa syvemmälle. Herra Ylpön Sydän nimensä mukaisesti porautuu Herra Ylpön syvimpään olemukseen, niin hyvin nyt kuin kirja voi. Tämä on hyvän elämäkerran merkki.

Kuuntele kirjailijan haastattelu alta, ja tee omat johtopäätöksesi...

Teppo Vapaus Osa 1:

Teppo Vapaus Osa 2:

TRC 2V Synttärit!

Hyviä juhlia ei kannata ei kannata missata, vaikka ne järjestettäisiinkin vähän jälkijunassa. Turku Rock Cityhän saavutti kahden vuoden uhmaiän jo kuun alussa, mutta talvilevon vuoksi ilmapalloista puhalletaan kirahveja ja puudeleita vasta nyt.

Uskonnolliselle TRC:n faneille tarjoamme tänä vuonna BBC Radio 1 Live Loungessa äänitetyn Black Keyssin keikan kokonaisuudessaan. Tulemme kuulemaan seuraavat kappaleet: Howlin For You,Next Girl,Gold On The Ceiling,Thick Freakness,I'll Be Your Man,Your Touch,Little Black Submarines,Dead And Gone,Tighten Up,Lonely Boy and I Got Mine

Nautinnollista konserttihetkeä TRC:n sivuilla....

Uutta matskua Soundgardenilta

Pari vuotta sitten takaisin yhteen palannut Soundgarden julkaisee tänä vuonna uuden levyn. Ensimmäinen maistiainen tästä saadaan hieman etuajassa, kun kuukauden päästä leffateattereihin pyörähtävä Avengers-elokuva pitää sisällään yhden "Äänipuutarhan" kappaleista. Soundtrackin avausbiisinä oleva Live to Rise ei ehkä vedä vertoja sille 90-luvun grunge-piireissä suurinta suosiota nauttineelle Soundgardenille. No mutta aika lähelle silti päästään.

Eniten mikä tässä nyt häiritsee, on Chris Cornellin sanoitukset, jotka ovat jääneet viime vuosina melko köykäisiksi. Se minkälainen comeback-levy tulee olemaan kokonaisuudessaan, on vielä täysi mysteeri. Mukavaa on kuitenkin huomata ettei harmaantuneen Kim Thayilin riffikone ole päässyt vuosien kuluessa  ruostumaan, ainakaan tämän yhden kappaleen perusteella. Kaiken kaikkiaan ihan menevä kappale, kyllähän tästä tulee lapsuus mieleen...

Viikon Spotify: The Menzingers - On The Impossible Past

Viikon Spotifyna on tällä kertaa The Menzingers yhtyeen upouusi levy On The Impossible Past. Scrantonista Pennsylvaniasta ponnistava Punk-bändi on ainakin meikäläiselle ollut melko tuntematon tähän päivään asti.

The Menzingers on kuitenkin julkaissut vuonna 2007 startanneesta urasta lähtien kolme levyä ja viimeisimpänä siis On The Impossible Past.

Epitaphin kanssa levytyssopimuksen tehnyt porukka sai aika vuolasta ylistystä levymerkin perustajalta ja Bad Religionin kitaristilta Brett Gurewitzilta:

"These guys play the kind of pure punk rock that I grew up with. They are seriously talented songwriters and I'm happy to welcome them to the Epitaph family. I think the band is a great fit here"

Jos tätä nyt johonkin pitäisi verrata niin The Menzingers tuo mieleen häilyvästi Gaslight Anthemin ja Against Me!:n, jonka kanssa The Menzingers on kiertänyt viime aikoina.

Itse ainakin tykästyin levyyn ensi kuuleman jälkeen niin paljon, että levy on sen jälkeen ollut "tehosoitossa". Pitänee myös tutustua bändin vanhempaan tuotantoon, ainakin On The Impossible Past -levyn perusteella odotukset ovat korkealla...

IT'S ALIVE!

The time is near

...Ja hauta oli tyhjä.