Ex-aviopari Jack ja Meg Whiten muodostama White Stripes kuuluu kiistatta 2000-luvun merkittävimpien indie-rock-bändien joukkoon. Duo on mm. pokannut kolme grammya alternative-genressä. Kaksikko on ottanut vaikutteita monipuolisesti mm. bluesista, vanhasta rockista ja punkista luoden elementeistä tunnistettavan suoraviivaisen soundin.
Jack White aloitti musiikkiuransa Detroitissa 1990-luvun alussa. Tuolloin hänen sukunimensä oli Gillis. Hän soitti rumpuja punkvaikutteisessa Goober&The Peas-kokoonpanossa ja myöhemmin lukuisissa kokoonpanoissa, joita olivat esimerkiksi The Go ja Two-Star Tabernacle. 90-luvun kuluessa White siirtyi yhä enemmän myös kitaran varteen.
¨
Jack meni naimisiin Meg Whiten kanssa syyskuussa 1996 ja otti naisen sukunimen. Tosin kaksikko on vuosien varrella sepittänyt monenlaisia tarinoita suhteestaan. Suosituin lienee versio, jossa he ovat sisaruksia.
Vasta naimisiinmenon aikoihin Meg aloitti todenteolla rumpujen paukuttamisen. Ensimmäinen julkinen esiintyminen White Stripesin nimellä nähtiin heinäkuussa 1997. Kaksikko keräsi nopeasti nimeä Detroitin underground-piireissä ja 1998 White Stripes teki levytyssopimuksen pienen paikallisen yhtiön kanssa.
Bändin nimeä kantanut blues-legenda Son Houselle omistettu debyytti ilmestyi 1999. White Stripes oli ennen levynjulkaisua kiertänyt Pavementin ja Sleater-Kinneyn kanssa, mikä osaltaan paransi debyytin vastaanottoa.
Myös vuotta myöhemmin ilmestynyt kakkoslevy De Stijl sai hyvän vastaanoton, mutta 2001 ilmestynyt White Blood Cells räjäytti pankin. Kolmas levy nosti White Stripesin lopullisesti suurten indie-nimien joukkoon ja bändiä, Strokesin ohella, tituleerattiin rockin pelastajaksi.
Levyltä lohkaistiin lukuisia hittejä, mm. Fell In Love With A Girl. Michael Gondry ohjasi biisistä musiikkivideon. Video herätti paljon myönteistä huomiota keräten mm. neljä MTV Music Award -ehdokkuutta. Biisi taipui myöhemmin myös mainioon funk-pohjaiseen coveriin Joss Stonen käsissä.
White Blood Cellsia seuranneeseeen Elephantiin asetettiin isoja odotuksia. Levy kuitenkin vastasi odotuksiin. Kriitikot ottivat levyn lähes varauksettomin kritiikein vastaan ja ostava yleisö osti levyä ympäri maailmaa. Elephant kohosikin White Stripesin myydyimmäksi albumiksi.
Elephant on edeltäjiään tummasävyisempi kokonaisuus. Myös levyn soundimaailma on aikaisempia levyjä vinksahtaneempi. Sen suhteen onkin pieni yllätys, että levy sai niin varauksettoman vastaanoton ympäri maailmaa.
Levy vaatii kuulijalta paljon, mutta toisaalta myös antaa paljon, jos sen maailmaan pääsee sisään. Stripesin synteesi bluesista, punkista ja indiesta osoittautuu useammalla kerralla vastaansanomattomaksi. Lähes joka raidasta löytyy aseista riisuvia pikkukoukkuja, jotka pitävät mielenkiinnon yllä.
Kaikkiaan White Stripes on julkaissut kuusi studioalbumia. Bändin suosion kivijalkana on kuitenkin toimineet keikat. Aiemmin tänä vuonna duolta julkaistiin odotettu livealbumi Under The Great Northern Lights, jolla Jackin kitara ja Megin kannut todella pääsevät oikeuksiinsa. Livenä kaksikko on muutenkin loistava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti