sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Kadotetut helmet: Queen - Innuendo

Viikolla tuli kuluneeksi 19 vuotta siitä, kun Farrokh Bulsara menehtyi. Samalla loppui myös mainion Brittibändi Queenin olemassaolo, vaikka kuollutta hevosta onkin yritetty läimiä solistin kuolemasta lähtien.


Freddie Mercury on maailmanhistorian kaikkien aikojen paras mieslaulaja. Ehkä jopa kaikkien aikojen kovin laulaja, vaikka Aretha on kyllä ihan samoilla viivoilla.


Innuendo jäi sen ainoan oikean Queenin viimeiseksi levyksi. Levyn päätösraita The Show Must Go On nousi yhdeksi Queenin suurimmista hiteistä. Pitkälti sen ansiosta levy nousi aikanaan valtavan suosituksi, mutta muutoin levy on, syystä ai toisesta, jäänyt unohduksiin. Kyseessä on kuitenkin yksi Queenin parhaista levyistä.




Vuonna 1989 ilmestyneen The Miraclen jälkeen Mercury ruoski bändiä aloittamaan uuden levyn työstö. Laulaja oli todennäköisesti varsin tietoinen sairaudestaan ja omasta terveydentilastaan, vaikka asiasta julkisuudesta liikkui vain huhuja. Tosin Mercuryn ulkonäkö paljasti, ettei kaikki ollut kunnossa. Yleisesti arvellaan, että Mercury sai sairauden 80-luvun lopulla. Olihan jo Miraclella julkaistu jälkikäteen arvioituna paljon puhuva Who Wants To Live Forever.


Joka tapauksessa Mercury veti Queenia tekemään uutta levyä nopeasti Miraclen jälkeen. Mercury myös uransa viimeisinä vuosina teki useampia uransa hienoimpiin hetkiin luettavia biisejä. Montserrat Cabellen kanssa hän teki Barcelonan.


Mercuryn HIV-positiivisuudesta liikkui jo 1980-luvun lopulla yhä kiihtyviä huhuja ja Brittimedia seurasi Mercuryn yksityiselämää tarkasti. Julkisuuskuvastaan tarkka laulaja vetäytyikin vuosikymmenen taitteessa entistä enemmän omiin oloihinsa. Viimeisen kerran Mercury esiintyi julkisesti 1990, kun Queen palkittiin erikoispalkinnolla Brit Awardseissa.


Levyä tehtiin kiihkeästi keväästä 1989 loppuvuoteen 1990. Mercuryn AIDS diagnosoitiin levynteon aikana ja Freddien huonokuntoisuus lykkäsi levyntekoa, eikä se ehtinyt valmistua vuoden 1990 joulumarkkinoille, kuten alun perin oli tarkoitus. Lopulta levy ilmestyi helmikuussa 1991.


Mercury oli hoidossa Sveitsissä Geneve-järven rannalla, mutta teki lauluosuuksiaan samalla. Freddien terveydentilan heikkeneminen näkyy myös levyn lyriikoista, joista monet käsittelevät tavalla tai toisella kuolemaa.

Innuendo on myös monella tavalla lähellä Queenin juuria. Mm. Hitman ja Bijou ovat varsin raskaita hevivetoisia biisejä. Toisaalta soinnissa on monin paikoin aimo annos ilmavuutta. Levy myös osoittaa bändin monipuolisuuden.


Sitä paitsi mikään levy, jossa on kappale kissasta ei ole huono (Delilah sai innoituksensa Mercuryn kissasta).




Innuendo jäi pitkälti Mercuryn testamentiksi. Hän kuoli kymmenisen kuukautta Innuendon julkaisun jälkeen, marraskuussa 1991. Runsasta kuukautta aiemmin Show Must Go On julkaistiin singlenä. B-puolelta löytyi Keep Yourself Alive, joka oli omiaan kiihdyttämään Mercuryn ympärillä pyörivää julkisuusmyllyä, sikäli kun se enää siinä kohtaa oli mahdollista.




Marraskuun 23. päivä Mercury julkaisi lehdistötiedotteen, jossa hän myönsi sairastavansa AIDSia. Seuraavana päivänä hän kuoli.


Pian Mercuryn kuoleman jälkeen julkaistiin video These Are the Days of Our Lives. Biisi julkaistiin myös Bohemian Rhapsodyn uudelleenjulkaisun b-puolena.




Miksi kuunnella: Yksi kaikkien aikojen bändeistä parhaimmillaan.


Paras hetki: Ensimmäinen ja viimeinen biisi.

2 kommenttia:

  1. Who Wants To Live Forever on vuoden 1986 A Kind of Magic -levyltä.
    Muuten ihan asiaa. Innuendo on mielestäni bändin paras 1970-luvun jälkeen ilmestynyt levykokonaisuus (tosin myös se ensimmäinen, johon aikoinaan tutustuin).

    VastaaPoista
  2. Näinhän se luonnollisesti on. Taas oiva osoitus siitä, ettei pitäisi raapustaa mitään muistinvaraisesti.

    Se on muuten mielenkiintoinen juttu, että miksi kaanoniin Queeniltä mainitaan aina vain Bohemian Rhapsody ja Show Must Go On. Queenia harvakseltaan mainitaan rock-kaanonissa samassa lauseessa vaikkapa Doorsin, Dylanin tai vaikka Thin Lizzyn kanssa. Vaikka ei se ihan väärin olisi.

    Ensimmäisenä tuli mieleen se, että Queen antoi 80-luvulla pikkusormen saatanalle nimeltä stadionrock. Mutta tuleeko mieleen muita syitä?

    Ja sekin hämmästyttää kummastuttaa edelleen, miksi stadionrock on niin paheellista ja tuomittavaa?

    VastaaPoista