torstai 18. marraskuuta 2010

Levyarvostelu: Bruce Springsteen – The Promise: The Darkness on the Edge of Town Story


Nyt hehkutetaan


Tuli taannoin paasattua kritiikeistä. Ja tässä sitä nyt ollaan kirjoittamassa arviota, jolla ei ole mitään tekemistä edes objektiivisuuden illuusion tai minkään muun kanssa.


Menetin suhteellisuudentajuni Springsteenin tekemisten suhteen viimeistään Tracksin julkaisun aikoihin (1998). Pari vuotta sitten Darkness on the Edge of Town kolahti kaikella voimallaan. Yhtäkkiä ymmärsin ne aikuiseksi kasvamisen kasvukivut, joista levyllä lauletaan.


Levy itsessään on siis nerokas. Brucen parhaimpia. 70-luvun Springsteenin lyriikat koskettavat juuri minua ja tuntuu siltä, että olen viime vuosina kasvanut Born To Runista Darknessiin omassa elämässäni. Idealistiset nuoruuden haaveet ovat antaneet antamaan tilaa aikuistumisen ja vastuunoton kysymyksille. Eikä se välttämättä ole edes huono asia. Joka tapauksessa Darkness käsittelee juuri niitä kysymyksiä, jotka ovat omassa elämässäni olleet ajankohtaisia viimeisen vajaan kolmen vuoden ajan.


Jo tätä taustaa vasten Darkness-boksin objektiivinen arviointi olisi mahdotonta. Ja sitten Springsteen läväyttää tämän näköisen juhlapainoksen tiskiin. Tämä on täydellinen kuuden tähden boksi. Käydäänpä tämä läpi yksityiskohtaisesti, että miksi.


1. Ulkoasu


Darkness-boksi on paketoinniltaan yksi siisteimmistä koskaan näkemistäni. Springsteenin muistikirjat ovat saaneet legendaarisen maineen fanien keskuudessa. Tarinoiden mukaan Springsteen kirjoittaa/kirjoitti taukoamatta. Darkness-sessioissa nauhoitettiin noin 70 biisiä, joista 10 päätyi levylle. Päivän päätteeksi Bruce saattoi palata muistikirjansa pariin ja kaivaa sieltä aina uuden kappaleen bändin veivattavaksi.


Tämä on yksi niistä muistikirjoista. Sen sivuilta löytyy monenmoisten biisien sanoja, bändin kesken järjestettyjä äänestyksiä mikä biisi pitäisi ottaa albumille, biisijärjestyksen pohdintaa, arkistokuvia ja niin edelleen. Vaikka paketissa ei olisi lainkaan musiikkia, tämä olisi fanien mielestä siisti julkaisu.




2. Musiikki


Boksissa on musiikkia kolme cd:tä. Remasteroidun Darkness on the Edge of Townin lisäksi kaksi levyä ennen julkaisematonta materiaalia Brucen kiihkeimmältä ja parhaalta luomiskaudelta. Joukossa on live-versioina jo tunnetut Fire ja Because the Night, Southside Johnnylle luovutettu Talk To Me ja Darknessilla julkaistu Factory toisilla sanoilla ja toisella nimellä. Ja niin edelleen.


Outtake-bootlegien henkilökohtainen suosikkini What’s The Matter Little Darling on mahdutettu mukaan nimellä Ain’t Good Enough For You. Pelkästään tämä tuplalevy riittää fanit hyrisemään tyytyväisyyttään.




3. DVD:t


Niin karua kuin se onkin, boksin paras anti on kuitenkin pakattu kuvatallenteiden muotoon. DVD-puolelta löytyy dokumentti Darknessin tekemisestä. Materiaali lojui vuosikymmeniä Brucen kaverin vintillä ennen kuin se päätyi julkisuuteen. Vanhaa materiaalia on ryyditetty nykyhetken haastattelupätkillä.


Dokumentti vahvistaa kuvaa Springsteenistä pedanttina musiikintekijänä, joka varsinkin uransa alkuaikoina itsepintaisesti ja intohimoisesti tavoitteli päänsä sisäisiä visioita ja pisti samalla bändinsä kovaan fyysiseen ja henkiseen rääkkiin.


Ääneen pääsevät Brucen lisäksi niin Steve Van Zandt, Jon Landau kuin ennen Darknessin nauhoittamista Brucen kanssa oikeustaistoa käynyt ex-manageri Mike Appel. Dokkarin pituus on vaatimattomasti puolitoista tuntia.


Toiselta dvd:ltä löytyy koko Darkness soitettuna E Street Band –käsittelyssä. 2009 bändi (- Nils Lofgren) kokoontuivat Asbury Parkiin, jossa soittivat levyn kokonaisuudessaan kameroille. Jos nyt nillittää haluaisi, niin olisi voinut tietysti pakata mukaan jonkun syksyn 2009 kokonaisista keikoista, joilla levy soitettiin, levylle. Mutta ei nyt ehkä kuitenkaan viitsi. Lisäksi dvd:llä on treenikämppämateriaalia ja yksittäisiä live-biisejä vuosilta 1976-78. Puhdasta kultaa.




Brucen legendaarinen keikkamaine sinetöitiin Darknessin jälkeisellä kiertueella. Sokerina boksin pohjalla on vuoden 1978 Houstonin keikka kokonaisuudessaan. Taashan tässä voisi marista siitä, ettei kuvanlaatu ole nykystandardien mukaista ja niin edelleen. Mutta ei se kannata. Tällaista rock’n’rollin pitää olla: villiä, alkukantaista ja intohimoista. Bändi on tosissaan ja se tulee kotisohvalle myös 4:3-kuvasuhteessa.


Miksi kuunnella: Springsteenin maine sinetöitiin Darknessin myötä. 70 laulusta olisi helposti saanut tehtyä kolme tai neljäkin hittilevyä.


Paras hetki: Jos joku ihmettelee, miksi Bruce Springsteen&The E Street Band on rock-historian mahtavin kone, varaa kolme tuntia rauhallista aikaa ja tyrkkää Houston-dvd soittimeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti