maanantai 6. joulukuuta 2010

Kadotetut helmet: The Rolling Stones - Their Satanic Majesties Request

Vuonna 1967 ilmestynyt albumi edustaa jotain aivan muuta kuin sitä Satisfaction ja It’s Only Rock’n’roll -fiiliksen Rollareita, josta bändi on tunnettu.


Their Satanic Majesties Request kurkottelee kohti psykedeelistä ilmaisua ja monet raidoista ammentavatkin surutta itämaisesta väripaletista. Ei siis ihme, että levyä pidettiin jo ilmestyessään (kehnona) vastineena Beatlesin samana vuonna ilmestyneelle Sgt. Pepperille. Beatlejen ja Rollareiden tiet myös ristesivät tällä albumilla, sillä John Lennon ja Paul McCartney vetivät taustalauluja levyn avausraidalla Sing This All Together.




Myöskään bändin jäsenet eivät ole myöhemmin olleet kovin innostuneita puhumaan levystä. Charlie Wattsin mielestä levy on kauttaaltaan epäonnistunut. Mick Jagger sen sijaan on hehkuttanut She’s a Rainbow’ta ja 2000 Light Years From Homea. Tosin Jaggerinkin mukaan suuri osa levystä on roskaa.




Their Satanic… oli kaikin puolin mielenkiintoinen syrjähyppy, sillä Stonesin discografiassa se sijoittuu kahden mestariteoksen (Between The Buttons ja Beggars Banquet) väliin.


Yksi syy levyn ns. heikkouteen lienee se, että Rollarit tuottivat kiekon itse. Aiemmat levyt tuottanut Andrew Loog Oldham oli poistunut kuvioista ja bändin piti pitää kaikki langat omissa käsissään. Koska huumeita kului ja bändin jäsenten välit olivat muutenkin tulehtuneet, levyttäminen oli hankala prosessi


Bassoa levyllä paukuttanut Bill Wymanin mukaan yksi suurista jännityksen aiheista oli se, kuka milloinkin saapui studioon. Bändi ei juuri ollut samaan aikaan studiossa, koska eivät kestäneet toistensa naamoja. Lisäksi studiossa hengasi pitkä liuta bändin ulkopuolisia ihmisiä bändäreistä yleiseen rellestysjengiin.


Their Satanic… on muuten ainoa Rollareiden studiolevy, jolla on Wymanin kirjoittama biisi, In Another Land.




Vaikka Rollari-kaanonissa sitä pidetäänkin korkeintaan keskinkertaisena levynä, ei se niin huono ole. Psykedeelisyys ei toki ole aivan sitä perus-Stonesia, mutta toisaalta erilaisuus on myös valttia. Levyn ”huonouteen” yksi selitys ehkä onkin se, ettei Rollareilta tällaista materiaalia odotettu.


Miksi kuunnella: Esittelee erilaisen Rolling Stonesin.


Arvio: Hakkaa minkä tahansa Stones-levyn vuosien 1981 ja 2005 välillä 100-0.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti