Levyarvostelu: Paleface - Helsinki-Shangri-La

Isukki: Onkohan Paleface koskaan saanut levystä yhtä paljon kehuja? On tää Helsinki-Shangri-La kova, vaihto suomenkieleen toimi.

Ukkomies: Enpä usko. Jätkä kyl ryöstöviljelee Asan menestysreseptiä huolella. Sotkee suomalaiseen kansanmusaan hip hoppia.

Isukki: No joo, mutta Asa nyt leikkii muillakin kulttuureilla. En ihan allekirjoita. Ehkä lyriikallisesti samalla tavalla ottaa kantaa, mutta laittaisin ennemmin rinnalle kuin syyttäisin plagioinnista.

Ukkomies: Emmä plagioinnista syytäkään, idean kierrättämisestä vaan. Eikä se oo huono juttu.



Isukki: On se silti ihan eri juttu kuitenkin.

Ukkomies: On tässä omaleimasuutta, en kiellä, mutta on tässä samoja aineksia hyödynnetty kuin Asa.

Isukki: Pale ottaa radikaalimmin kansanmusiikin rappeihin mukaan, kun Asalle se monikulttuurisuus tai kansanmusiikinomaisuus näkyy enemmän musiikissa.

Ukkomies: Tarkoitat siis, että Kalpeanaaman tekstit on enemmän kiinni kotimaisessa yhteiskunnassa ja Asalla kansanmusiikipohja tulee esiin musiikissa, vai häh?

Isukki: Ei vaan tarkoitan, että Kalkkilaivan kapteeni laulaa jopa kansanmusiikkia, kun Asa rappaa ku roiskuu.. Asalle näkyvämmin kansanmusa siis esillä taustoista ja mikseissä.

Ukkomies: Aa. No onhan se tavallaan näin.

Isukki: Tavallaan... Näin se o.
Pakko sanoa vielä tästä, että nämä vierailijat tässä levyllä on kyllä todellinen rikkaus... Tykkään tästä Ylpön biisistä. Tässä on havaittavissa samantyylisiä elementtäjä ku Asalla.
Ja se jos hakee eroavaisuuksia näiden välille, niin Asa on silti lyriikallisesti valovuoden edellä. Mutta on tää silti yksi vuoden parhaimmista kotimaisista levyistä pelkästään sillä perusteella, että tämä on tuotettu ihan vitun hyvin.



Ukkomies: Ugh. Yllättävän pätevä levy. Yo!

Miksi kuunnella: Omaleimainen lähestymiskulma.

Paras hetki: Useaan otteeseen päälle puskevat rapit nyky-yhteiskunnasta