Kun kantrin uusi kultapoika Eric Church laulaa kolmoslevyllään Chief "We need a country music Jesus/To save us all" hän ei taida tietää laulavansa itsestään.
Joka tapauksessa 34-vuotias Church taitaa olla parasta mitä countrylle on hetkeen tapahtunut. Jo parin vuoden takaisella Carolina-levyllään hän valloitti kantrikansan sydämet myyden kultaa, mutta vastikään ilmestynyt Chief on porhaltanut Jenkeissä hämmentävästi myös mainstream-yleisön suosioon. Levy kiirehti listojen kärkeen myyden ensimmäisellä viikollaan vajaa 150 000 kopiota.
Yksi keskeinen syy suosioon on varmaan se, että countryallergikotkin luultavasti ainakin sietävät levyä. Mitään perinteistä punaniskameininkiä kiekko nimittäin ei ole. Paljon tuttua ja tunnistettavaa tarttumapintaa on tarjolla, vaikka ei countrysta olisi koskaan pahemmin perustanutkaan. Churchin ääni on erittäin ominainen nykykantrille, mutta musiikillisesti kantriin sekoittuvat niin maanläheiseen rockiin nyökkäily kuin folk- ja elektrobluesvaikutteetkin.
Luonnollisesti 11 kappaleen lätylle mahtuu myös muutama raita, jotka ovat aiheeltaan perinteisempää osastoa. Drink In My Hand ja Jack Daniels ovat kuitenkin esimerkkejä siitä, miten ikuisesta aiheesta voi tehdä ihan vetävän biisin.
Huonoja raitoja ei oikeastaan ole mukaan eksynyt. Luonnollisesti tämä alla oleva kappale nostaa itselleni hymyn huulille sattuneesta syystä. Levy ei voi olla huono, kun Pomosta lauletaan.
Loppulausuma:
Onko tässä 2000-luvun Johnny Cash, josta digataan genrerajojen yli? Päällikössä on aineksia pitkäkestoiseen suosioon.
Erityistä:
Youtube on ystävä. Sieltä löytyy koko levy. Sopii maistella ja hyökätä sitten levykauppaan hakemaan oma kopio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti