sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Kadotetut helmet: Miljoonasade - Veitsen valossa


Lähes koko 2000-luvun enemmän ja vähemmän telakalla ollut Miljoonasade teki aiemmin tänä vuonna odotetun ja pelätyn päätöksen nykäistä johto hengityskoneesta.

Vuonna 1989 Miljoonasade eli kukoistuskauttaan. Vyöllä oli kaksi levyä, joilta oli irrotettu sellaiset Suomirockin kaanoniin elämään jääneet biisit kuin Lapsuuden sankarille ja Marraskuu.

Maaliskuussa 1989 ilmestynyt Veitsen valossa oli odotettu levy ja se onkin Miljoonasateen eniten myyty levy. Albumi myytiin loppuun, eikä uusia painoksia sittemmin ole otettu. Myöhempinä aikoina levyä ei olekaan ollut juuri liikkeellä vaan fanit ovat joutuneet metsästämään levyä divareista ja netistä.

Veitsen valossa ei sisältänyt kahden ensilevyn kaltaisia täsmähittejä. Suurimmaksi hitiksi nousi ensimmäisenä singlenä julkaistu Olkinainen.



1989 bändin tekstintekijä Heikki Salo ja Olkinaisen säveltänyt Matti Nurro asuivat eri paikkakunnilla ja kävivät tiivistä kirjeenvaihtoa ja c-kasetteja läheteltiin puolin ja toisin.

Salo oli tehnyt Diane Arbusin valokuvien innoittamana tekstin, josta oli innoissaan. Nurro nihkeili tekstin suhteen, mutta sävelsi sen. Biisin perään hän äänitti uuden sävellyksen, johon hän halusi Salon tekevän tekstin. Heikki huomasi oman tekstinsä toimivan Nurron instrumentaalibiisin päälle. Niinpä ne niputettiin ja Olkinainen syntyi.

Vaikka megahittejä ei levylle syntynytkään, useampi bändin keikkasettiin elämään jäänyt biisi levyltä löytyy. Olkinaisen lisäksi (Popedankin coveroima) Mayday mayday ja Runoilija olivat keikkojen vakiokamaa vielä 2000-luvullakin.


Pataässä sen sijaan jäi täysin unholaan, vaikka se onkin levyn parhaimmistoa kaikessa harmittomuudessaan.



Miksi kuunnella: Viimeistelty ja tasapainoinen albumi.

Paras hetki: Ei se Olkinaisen elokuvamaisuus syyttä ole jäänyt elämään.

P.S. Myös Miljoonasateen viimeiseksi kunnon albumiksi jäänyt Siskon luo San Diegoon (2000) on jäänyt historiankirjoituksen lisälehdille. Myös bändin tällä vuosituhannella julkaistut uranniputuskokoelmat sivuttavat tuotoksen täysin. Osittain johtunee siitä, että levy julkaistiin eri levymerkillä kuin koko muu tuotanto. Olisi kuitenkin kohtuullista, että se ei unohtuisi, sillä kyseessä on kelpo levy. Sitä sentään vielä saa jostain, eikä edes maksa paljoa, vaikka hommaisi fyysisenkin kopion.

2 kommenttia:

  1. Olen vähän pienempänä kuunnellut tuota levyä vinyylinä. Suosikkibiisikseni tuli Olkinainen.

    VastaaPoista
  2. Harmi, ettei ole otettu uusintapainosta tuosta levystä. Itsekin olen metsästänyt sitä ties mistä. Olkinainen on kyllä loistava biisi, luo hyvinkin pelottavan ja mystisen tunnelman ainakin mulle.

    VastaaPoista